Lupa- ja valvontavirasto on julkaissut linjauksen siitä, miten liito-oravan elinalueet säilytetään lajille kelvollisina metsänhakkuissa.
Lupa- ja valvontavirasto LVV julkaisi verkkosivuillaan lokakuussa valtakunnallisen linjauksen siitä, miten metsänhakkuissa on huomioitava liito-oravan elinalueiden säilyminen.
Luonnonsuojelulaki kieltää liito-oravan lisääntymis- ja levähdypaikkojen hävittämisen ja heikentämisen. LVV vastaa lain soveltamisesta ja valvonnasta metsänkäsittelyissä.
Maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestö MTK arvostelee LVV:n linjausta. MTK:n metsäjohtajan Marko Mäki-Hakolan mukaan viranomainen on yllättäen muuttanut luonnonsuojelulain tulkintaa.
– Jos aina pitää jättää puoli hehtaaria käsittelemätöntä metsää, se on käytännössä pakkosuojelua, hän sanoo.
MTK laskee, että LVV:n linjaus voisi merkitä, että metsänomistajilta jää saamatta tuloja jopa 5–10 miljardia euroa. Lain mukaan valtio kuitenkin maksaa maanomistajalle korvauksen, jos liito-oravan suojelusta koituu merkittävää haittaa.
Mäki-Hakola peräänkuuluttaa, että LVV julkaisisi oman arvionsa liito-oravien kannasta ja pesäpaikkojen määrästä, jotta linjan taloudelliset vaikutukset voitaisiin arvioida läpinäkyvästi.
LVV: ”Lain tulkinta ei ole muuttunut”
LVV:n ympäristöosaston yksikön päällikkö Mari Rajala sanoo, että viranomaisen tulkinta luonnonsuojelulaista ei ole muuttunut. Tavoitteena on ollut ainoastaan yhtenäistää aiemmin epäyhtenäiset käytännöt.
– Meidän täytyy tuoda esiin, minkälaisia periaatteita viranomaisella on liito-oravan suojelun valvonnassa, hän sanoo.
Aikaisemmin liito-oravan huomioimista valvoi 13 eri ely-keskusta. Ne yhdistyivät vuoden alussa Lupa- ja valvontavirastoksi, jossa on rakennettu yhtenäinen valvontalinjaus koko maahan.
– Sen [asiakirjan] eteen on tehty paljon työtä, jotta monet asiat on saatu samanlaiseen malliin. Siinä on selkeytetty, mitkä ovat liito-oravan ekologiset vaatimukset, mitä juridiikka niistä sanoo ja minkälaista oikeuskäytäntöä meillä on, Rajala kertoo.
Rajalan mukaan LVV:n asiakirja ei varsinaisesti ota kantaa hakkuisiin liito-orava-alueilla, mutta tuo luonnonsuojelulain valvontaan tasapuolisuutta ja ennakoitavuutta.
– Se summaa millä kriteereillä laki toteutuu, eli liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät häviä eivätkä heikkene, hän sanoo.
Oikeusturva paranee
Hajanaiset käytännöt luonnonsuojelulain valvonnassa ovat jopa vaarantaneet maanomistajien, metsäammattilaisten ja viranomaisten oikeusturvaa.
Esimerkiksi Jyväskylässä poliisi tutkii muun muassa viranomaisen osuutta muutaman vuoden takaisessa liito-oravametsän avohakkuussa.
Luhangassa liito-oravametsän hävittäminen vei metsänomistajan käräjille kesäkuussa ja hänet tuomittiin maksamaan tuntuvat korvaukset. Metsänomistajan mukaan viranomainen ei antanut hakkuiden rajaamiseksi selkeää ohjetta.
Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen luonnonhoidon asiantuntija Anna Tomperi sanoo, että metsäammattilaiset eivät tällä hetkellä tarkalleen ottaen tiedä, miten liito-oravakohteiden rajaaminen tulee muuttumaan.
Videolla Tomperi kertoo, että LVV:n linjaus tuo samaan aikaan sekä selkeyttä, että herättää kysymyksiä:
Tomperin mukaan metsäammattilaiset tarvitsevat uudessa tilanteessa tukea ja ohjeistusta.
– Toivotaan, että viranomainen voisi jopa lähteä maastoon katsomaan niitä linjauksia, hän sanoo.
Kaikki metsät ovat erilaisia
MTK:n Mäki-Hakola pelkää, että liito-oravametsissä rajoitetaan metsänkäyttöä jatkossa kategorisesti.
– Aikaisemmin niissä on tapauskohtaisesti aika varovaisesti, mutta toivon mukaan riittävästi turvattu elinympäristöä, hän sanoo.
LVV:n Mari Rajala sanoo, että tapauskohtainen harkinta tarvitaan aina jokaisen liito-orava-alueen kohdalla.
– Asiakirja on julkaistu siksi, että siitä näkee suoraan mihin viranomainen kiinnittää huomiota liito-orava-alueiden metsänkäytön ennakko-ohjauksessa ja myös jälkivalvonnassa.
Liito-oravakanta on laskenut Suomessa nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Tutkijoiden mukaan syynä ovat metsätalouden takia pirstoutuneet ja kadonneet sopivat elinalueet.
