Kymenlaaksolaisesta suojelumetsästä löytyi erittäin uhanalainen röyhelökääpä. Ennen vain Pohjois- Suomessa esiintynyt laji on jostain syystä alkanut levitä Etelä-Suomessa.
Metsäkeskuksen Luontopalveluiden luontokartoittaja Kimmo Kolehmainen vieraili syyskuussa Kouvolan Sippolassa vanhan metsäkoulun metsässä.
Metsäkoulun metsä on poikkeuksellisen iäkäs ja luonnontilainen metsäalue, koska se on suojeltu ja toiminut aikanaan Sippolan metsäkoulun opetuskäytössä. Ihmisen jälki metsässä on pieni ja maassa on paljon lahoavaa puuta.
Kolehmaisella kävi hyvä tuuri, sillä hän sattui paikalle juuri sopivasti näkemään erittäin uhanalaisen ja erittäin harvinaisen röyhelökäävän itiöemän.
Kimmo Kolehmaisen löytö oli erikoinen, sillä röyhelökääpää on viime vuosiin asti tavattu vain Lapissa ja Oulun seudulla, mutta nyt se on jostain syystä alkanut levitä myös eteläisessä Suomessa.
Toisin kuin monet käävät, röyhelökäävän maan päällinen osa eli itiöemä elää vain noin viikon.
Kääpien yllättävä muuttoliike
Vuonna 2018 Etelä-Suomesta ei ollut vielä yhtään havaintoa röyhelökäävästä.
Nyt Uudeltamaalta on kertynyt jo yli kaksikymmentä havaintoa.
– Edelleenkään pohjoisen ja etelän väliltä ei ole yhtään havaintoa. Sen takia on kiinnostavaa, että mistä ihmeestä röyhelökääpä on tullut eteläiseen Suomeen, sanoo Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen.
Röyhelökääpä vaatii elääkseen kantokäävän esilahottaman kannon tai puunrungon.
Käävät levittäytyvät laskemalla miljoonia itiöitä ilmaan. Tavallisesti itiö leviää vain noin 10–100 metrin päähän itiöemästä.
– Osa itiöistä saattaa hyvällä ilmavirtauksella päätyä korkeammallekin ja lentää hyvinkin kauas. Mutta se on sitten eri asia osuuko itiö laskeutuessaan juuri oikeanlaiselle lahopuunrungolle, jossa se pystyisi kasvamaan, Junninen sanoo.
Junnisella onkin epäilys, että röyhelökääpä on saattanut levitä Etelä-Suomen kuusikoihin Virosta.
Kirjanpainajan kaveri
Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että lämpimien ilmavirtausten lisäksi jotkut hyönteiset levittävät kääpien itiöitä. Hyönteiset saattavat syödä kääpien itiöemiä ja kuljettaa sitten itiöitä suoraan sopiville lahopuurungoille.
– On mahdollista, että vaikka kovakuoriaiset, jotka kaivautuvat runkoon, veisivät itiön samalla sinne oikein hyvään kasvupaikkaan, Junninen sanoo.
Luonnon monimuotoisuuden ja kääpien kannalta kirjanpainajan kaatamat kuuset eivät ole huono asia.
– Kirjanpainajan syömät kuuset ovat Sippolan luonnonsuojelualueella saaneet jäädä pystyyn ja kaatua, ja sen ansiosta siellä nyt kasvaa röyhelökääpää.
Kirjanpainaja on kovakuoriaislaji, joka tappaa kuusia puun kaarnakerroksen alle kaivautumalla.
Junnisen mukaan luonnonsuojelualueilla tapahtuneet kirjanpainajatuhot ovat erinomainen tilaisuus seurata metsän lahopuujatkumoa ja sen seurauksia. Monet käävät, kuten sitruunakääpä ja lumokääpä, viihtyvät lahoavien kuusten rungoilla.
Traaginen elämänkierto
Sippolan metsästä löytyneen röyhelökäävän luo kartoittajat eivät ole heti menossa uudelleen. Kartoitettavia luontokohteita on paljon, sillä Metsähallitus tarkastelee muun muassa sitä, miten EU:n luontodirektiiviin sisältyvät tarkkailtavat lajit menestyvät Suomessa.
Junnisen mukaan käävillä on traaginen elämänkierto.
– Ne lahottavat omaa kasvualustaansa ja ennemmin tai myöhemmin kun se on loppuun lahotettu, häviää myös nimenomainen yksilö, Junninen sanoo.
Lähteenä jutussa on käytetty sieniin ja kääpiin erikoistuneen Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junnisen haastattelua.