Pölyttäjäpeltojen myönteinen vaikutus on paikallisesti merkittävä. Tukia kukkaniittyjen perustamiseen haetaan kuitenkin yhä vähemmän.
Anu Hintikka-Pulkkisen kesä on ollut meditatiivinen. Hän on seurannut mehiläisten lentoa kukasta kukkaan ja kukasta kotipesään.
Hintikka-Pulkkisella on kolme mehiläispesää naapurin pellon laidassa. Ilo oli suuri, kun Hintikka-Pulkkinen alkukesällä tajusi, että nurmen sijaan pelto nousisi täyteen kukkia.
– Olin keväällä istuttanut pesien viereen pieniä hunajakukkalänttejä. Kyllä nauratti, kun tajusin, että vieressä onkin niitä neljä hehtaaria sinisenään.
Hintikka-Pulkkisella on kolme pesää aivan lähellä kukkapeltoa.
Pellon omistava maanviljelijä Arto Jukarainen oli keväällä päättänyt perustaa pölyttäjäkukkapellon eli kylvää nimenomaan pölyttäjille ravintoa tarjoavia kukkia.
Sopivien elinympäristöjen, kuten kukkaniittyjen puute, on suurin syy siihen, että pölyttäjät voivat huonosti ympäri maailmaa. Jukaraisen ansiosta Hintikka-Pulkkisen mehiläisillä on ollut koko kesän huikea buffetpöytä.
Kukkapelto on todennäköisesti elvyttänyt koko alueen pölyttäjäkantaa.
Enemmän kukkia, enemmän mehiläisiä
Anu Hintikka-Pulkkinen on nähnyt konkreettisesti kukkapellon vaikutuksen mehiläispesissä.
– Pesät ovat olleet loppukesän täynnä siniliilaa väriä.
Videolla mehiläinen kerää siitepölyä hunajakukasta.
Hintikka-Pulkkisen puoliso Mikko Pulkkinen arvelee, että mehiläisiä syntyy heidän pesiinsä tänä kesänä enemmän kuin monen muun mehiläistarhurin pesiin.
Horsman kukinta loppuu pian, eikä sen jälkeen mehiläisille olisi tarjolla ruokaa luonnossa ilman kylvettyä niittyä. Kun ruoka loppuu, mehiläiset alkavat talvehtia. Niitty pidentää mehiläisten kesää.
Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Ida-Maria Huikkonen kertoo, että suuresta ravintomäärästä on pölyttäjille paljon hyötyä.
Hän ottaa esimerkiksi kimalaiset. Mitä enemmän kimalaiset saavat syödäkseen, sitä suuremman pesän ne voivat rakentaa. Suuremmassa pesässä ne voivat tuottaa jälkeläisiä tehokkaammin.
Paitsi että jälkeläisiä syntyy enemmän, niiden joukkoon syntyy myös enemmän uusia kuningattaria. Uudet kuningattaret jatkavat lisääntymistä jälleen seuraavana kesänä perustamalla uusia pesiä, ja näin populaatio kasvaa.
Huikkosen mukaan kukkaniittyjen suorat vaikutukset eivät ulotu kovin kauas. Kauimmaksi lentävät kimalaiset, jotka etsivät ruokaa jopa muutaman kilometrin päästä pesästä. Erakkomehiläisten lentomatka puolestaan on vain noin pari sataa metriä.
Silti jo pelkällä takapihan kukkaistutuksella voi olla iso merkitys paikallisten pölyttäjien menestymiselle. Mitä enemmän suotuisia elinympäristöjä on, sitä enemmän on pölyttäjiä.
Huikkosen mukaan niityt ja sopivien mesikasvien istutukset voivat myös muodostaa elinympäristöjen verkoston, jolloin vaikutus voi ulottua laajemmalle alueelle.
Oman niityn ehtii perustaa vielä ennen maan jäätymistä.
Viljelijöiden into kukkiin vähentynyt
Vaikka pölyttäjien liian vähäisestä määrästä on puhuttu viime vuosina paljon, pölyttäjäkukkapeltojen perustaminen ei ole lisääntynyt. Päinvastoin, Ruokaviraston mukaan maanviljelijät ovat hakeneet tukea monimuotoisuuskasvien viljelyyn vuosi vuodelta vähemmän.
Suurlahdentien pellon omistaja Arto Jukaraisen idea kukkapellon perustamiseen lähti naapurin mehiläispesistä. Jukarainen on viljellyt viljaa, mutta ei pitänyt sitä enää mielekkäänä kustannusten nousun takia.
Juteltuaan vaihtoehdoistaan Pro Agrian neuvojan kanssa, Jukarainen päätyi istuttamaan kukkia. Pölyttäjäkukkapeltokaan ei tosin tuota rahaa.
Ruokavirasto maksaa monimuotoisuuskasvien viljelystä tukea 210 euroa hehtaarilta. Jukarainen arvioi, että pelkästään kukkien siemenet maksoivat noin sata euroa hehtaaria kohden.
– Mutta ei raha tässä olekaan se juttu, Jukarainen sanoo.
