Maakravun onneksi meri on tyyni, kun lähdemme aamukahdeksalta matkaan Porin Kuuminaisista paikallisen kalastajan aluksella. Suuntana on Säpin saari Porin edustalla, matka sinne kestää vajaat puoli tuntia.
Aamu on viileä, joten varustus merimatkalle on sen mukainen: villahousut, toppahousut, toppatakki, myssyt ja hanskat.
Retken tavoitteena on päästä tutustumaan muflonien eli villilampaiden elämään ja toiveena saada niitä kuviin.
Saarelle saavuttaessa huomio kiinnittyy 28 metriä korkeaan valkoiseen majakkaan. Majakan ympäristössä on punaisia taloja, joissa majakanvartijat ja luotsit ovat aikoinaan asuneet.
Museovirasto on määritellyt Säpin saaren valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Majakan torniin pääsee kipuamalla kierreportaat ylös, jos kunto kestää. Laskujeni mukaan askelmia on 130.
Majakan huipulta avautuvat hienot näkymät. Sieltä saa käsityksen saaren koosta ja sen muodoista. Mufloneita ei kiikaroinnista huolimatta näy.
Katso videolta, miten haastavaa oli päästä näköalatasanteelle:
Mufloni on lammasta sirompi, urokset tunnistaa käyristä sarvista
Muflonit eli villilampaat tuotiin Säpin saareen Korsikalta vuonna 1949 metsästettäviksi riistaeläimiksi.
Laji on Suomessa harvinainen. Mufloneita on Säpin lisäksi tuotu Inkoon Hättön saarelle sekä Saaristomerelle Nauvoon. Kaikkiaan eläimiä on Suomessa reilut sata.
Reposaaren metsästysseuran puheenjohtaja Pasi Salminen kuvailee muflonia lampaan näköiseksi, mutta sirommaksi. Muitakin eroavaisuuksia on perinteiseen lampaaseen verrattuna.
– Väri on tummahko, riistan värinen. Siinä on ruskeaa ja joitain valkoisia osia löytyy ehkä jaloista. Tyypillisesti vanhemmille uroksille tulee sellainen valkoinen täplä kylkeen, mikä on niille tunnusmerkki, Salminen kuvailee.
Myös karvoitus eroaa: se ei ole kiharaa, kuten maatiaislampaalla, vaan suoraa.
Näyttävimmät ovat kuitenkin urosten sarvet, jotka kiertyvät iän myötä.
– Seitsemän kahdeksan vuoden ikäisillä sarvet kääntyvät kello kuudesta kello seitsemään päin. Pikkuhiljaa ne lähtevät tekemään täyttä kierrosta.
Luonnontilainen lintuparatiisi
Muflonien kotisaari on luonnoltaan monimuotoinen.
Vaihtelevat maisemat voivat ehkä yllättää, jos mielikuva saaresta on karu. Saaren sisäosista löytyy niin kangasmetsää kuin märkää suotakin.
Viime talven myrskyn jäljiltä saarella on paljon kaatuneita puita. Koska kyseessä on luonnonsuojelualue, ei kaatuneita puita korjata pois metsästä.
Muflonit pääsevät kulkemaan vapaasti noin 150 hehtaarin suuruisen saaren eri osissa. Tällä hetkellä Säpissa asuu noin 30 muflonia. Keväällä on tiettävästi syntynyt neljä karitsaa.
Yksi mufloni on talven aikana kuollut. Sen kuolinsyy ei ole selvinnyt.
Ruokaa on riittänyt talven aikana
Muflonien talven tukiruokinta on onnistunut hyvin. Heinää ja viljaa on saarella vieraillessamme vielä runsaasti jäljellä ruokinta-automaateissa ja katoksissa.
Talviruokinnasta huolehtiva Reposaaren metsästysseura sai osakseen ankaraa kritiikkiä pari vuotta sitten. Tuolloin talven aikana yli kymmenen villilammasta kuoli nälkään.
Sen jälkeen ruokintapaikkoja ja ruuan määrää on lisätty, kertoo Reposaaren metsästysseuran puheenjohtaja Pasi Salminen.
– Olemme parantaneet huoltovarmuutta, enää se ei ole yhden kortin varaan rakennettu. Kaksi viimeistä talvea on osoittanut, etteivät muflonit ole nähneet nälkää. Niillä on ollut ravintoa tarjolla koko talven ajan.
Vain kärsivällinen kuvaaja palkitaan
Arat villieläimet pysyttelevät meiltä piilossa koko päivän ajan.
Vaikka kierrämme lähes koko saaren ympäri, emme näe kuin muutaman vilauksen mufloneista.
Onneksemme samaan aikaan saarella liikkunut lintuharrastaja Jani Vastamäki onnistuu nappaamaan useammankin kuvan saaren erikoisuuksista.
Lintuharrastajan mukaan parhaat mahdollisuuden muflonien ikuistamiseen on alkukeväästä, aikaisin aamulla tai myöhään illalla.
Keväällä ihmisten vierailut saarella lisääntyvät ja villilampaista tulee yhä arempia.
Reposaaren metsästäjien puheenjohtaja Pasi Salmisen mukaan kesäisin vain onnekkaimmat pääsevät näkemään mufloneja. Silloin ne pysyttelevät saaren keskiosissa suojassa.
– Kun niillä on jälkeläisiä, niistä tulee arkoja. Niitä ei näy rannoilla ja poluilla, missä ihmiset kulkevat. Saari tarjoaa niille hyviä suojapaikkoja.
