Satamat ovat Suomen portteja.
Laitureihin sidotut rahtilaivat pullistelevat vaatteita, elektroniikkaa, autoja, eksoottisia hedelmiä, kahvia ja muita kaivattuja tarpeita maailman laidoilta.
Samat laivat kuljettavat myös vieraita, joita emme kaipaisi: outoja eläimiä, jotka ovat haitaksi herkälle merellemme.
Tänään Hangon Ulkosatamassa tuulee. Aallot iskevät murtajaan. Suolan voi tuntea ilmassa. Korvameduusat lipuvat hitaasti kirkkaassa merivedessä, selvänä merkkinä saapuvasta syksystä.
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Okko Outinen nostaa merestä levyjä, jotka ovat muhineet sataman vesissä kesän yli. Ne ovat kauttaaltaan paksun levätukan peitossa. Äyriäiset vilistävät kasvuston seassa.
– Näyttää juuri siltä kuin Hangossa voisi kuvitellakin, Outinen sanoo.
Outinen ja erikoistutkija Riikka Puntila-Dodd ovat kiertäneet kesällä Suomea ja kartoittaneet vieraslajeja. Nyt kierros lähestyy loppuaan.
Tässä jutussa selvitämme, mitä vieraslajeja laivat tuovat Suomeen ja miksi asiaan on tärkeää puuttua.
Liejun seasta löytyi simpukoita ja matoja
”Tunne vihollisesi”, kirjoittaa Sunzi Sodankäynnin taidossa – sama pätee myös vieraslajeihin ja niiden torjuntaan.
Kartoituksella kerätään tietoa Itämeren vieraslajeista ja niiden levinneisyydestä. Tutkimus lajien elintavoista ja -ympäristöistä auttaa arvioimaan niiden haitallisuutta ja on hyödyksi torjunnassa.
Vieraslajitutkijoilla on käytössään runsas arsenaali välineitä näytteenottoon. Planktonia kerätään haaveilla, pohjamutaa kauhalla eli pohjaeläinnostimella. Äyriäisiä ja kaloja mereen upotetuilla merroilla.
Sopivan mutaisen paikan löytäminen otti aikansa, mutta kaikki tarvittavat näytteet saatiin kerättyä.
Satimeen jäi sekä vieraslajeja että Itämeren kotoperäisiä merieläimiä. Molemmat kertovat tarinaa meren tilasta.
Pohjasta nostettu mutanäyte valuu pikimustaa vettä. Syynä saattaa olla vanha öljy satama-altaan pohjassa.
Riikka Puntila-Dodd tutkii, mitä seulaan on jäänyt.
Mudan seasta löytyy kaksi pientä simpukkaa: ylempänä liejusimpukka ja alhaalla sinisimpukka.
Sinisimpukka ja liejusimpukka lukeutuvat kumpainenkin Itämeren tärkeimpiin lajeihin. Etenkin liejusimpukan löytyminen on vain iloinen asia.
– Se on herkkä hapettomuudelle ja on hyvää ravintoa monille kaloille. Jos liejusimpukkaa löytyy paljon, voi merenpohja hyvin, Puntila-Dodd sanoo.
Samaisesta seulasta löytyy myös niitä vieraitakin: punaisia liejuputkimatoja. Ne ovat saapuneet 1990-luvulla Suomenlahdelle laivojen painolastivesien mukana.
Pohjois-Amerikan jokisuistoilta kotoisin oleva laji on esimerkki äärimmäisestä lisääntyjästä, joka on ottanut haltuunsa koko Itämeren aina Puolan rannikolta Ouluun saakka.
– Löydämme alueesta riippuen usein myös petovesikirppuja, liejutaskurapuja, mustatäplätokkoja, saksisiiroja, vaeltajakotiloita…, Puntila-Dodd listaa.
Tutkijoiden mukaan Hangosta voi hyvinkin löytyä Suomelle uusia lajeja, ehkä jopa näiden tänään nostettujen näytteiden seasta. Se selviää vasta talvella, kun otukset pääsevät mikroskoopin alle.
Vieraslajiseurannoista on löydetty myös yksi tieteelle kokonaan uusi laji: kuultokiertehiskotilo.
2020-luvulla Suomen satamista on löydetty myös suistokatkoja ja petokatkoja, joista varsinkin roteva petokatka uhkaa Itämeren omia leväkatkoja: pikkuruisia äyriäisiä, joilla on tärkeä tehtävä meren ekosysteemissä.
Puntila-Dodd kertoo, että uusien lajien löytäminen on tietenkin mielenkiintoista, mutta kuitenkin surullista.
Aggressiivisesti lisääntyvät vieraslajit kilpailevat elintilasta. Herkän meren lajisto kuihtuu, jos uudet tulokkaat menestyvät perinteisiä lajeja paremmin.
Vieraslajien seurannassa myös kansalaishavainnointi on tärkeää. Havaintoja voi ilmoittaa osoitteessa vieraslajit.fi.
Merta ei voi tyhjentää tai myrkyttää
Suomen ympäristökeskus on tehnyt satamaseurantaa vuodesta 2012 alkaen.
Suuri osa vieraslajeista liikkuu laivojen välityksellä, ja useimmiten Suomelle uudet lajit löytyvätkin ensimmäisinä satamien välittömästä läheisyydestä. Silloin ne ovat jo Itämeressä.
Sisävesillä vieraslajien torjunnassa on käytetty koviakin keinoja: lampia on tyhjennetty ja jopa myrkytetty.
Merta ei voi tyhjentää eikä myrkyttää. Torjuntaa voi siis tehdä vain ennakoiden.
Tärkein ennaltaehkäisevä voima on painolastivesien puhdistusta koskeva yleissopimus. Sopimuksen on allekirjoittanut 86 maata, mukaan lukien Itämeren rannikkovaltiot, keskeiset rahtilaivojen rekisteröintivaltiot sekä Aasian suurimmat merimahdit. Sopimus tuli voimaan Suomen ratifioinnin ansiosta.
Sopimus on hieno ponnistus meriluonnon hyväksi. Koko ongelmaa se ei kuitenkaan ratkaise. Monet lajit kulkevat edelleen ”jäniksinä”, kiinnittyneinä laivojen runkoihin.
Näiltä lajeilta Itämerta voi suojata vain pesemällä alusten, myös pienveneiden, pohjat, köydet ja muut varusteet.
Suurin osa Suomen merialueelle saapuvista uusista vieraslajeista on vakiintunut osaksi meren ekosysteemiä. Esimerkiksi jo 1800-luvun puolivälissä Itämereen asettunut merirokko on kiusaksi niin simpukoille kuin veneilijöillekin.
Se on tullut jäädäkseen. Näin meri muuttuu ihmisen vaikutuksesta.
