Nokkosperhoset hakevat kilvan mettä mäkimeiramin kukista. Kimalaisia pörisee siellä täällä.
Marja Nuoran ja Erkki Pöytäniemen kodin pihapiiri Karjalohjalla on melkoinen pölyttäjien paratiisi.
Nuora ja Pöytäniemi toimivat vapaaehtoisina pölyttäjien laskijoina kotiseudullaan.
Täällä on havaittu sama, mikä näkyy myös valtakunnallisesti: pölyttäjiä on ollut kuluneena kesänä ilahduttavan paljon.
Erityisesti päiväperhoset ovat voineet paremmin kuin pitkään aikaan, selviää Suomen ympäristökeskuksen kokoamista havaintoaineistoista. Myös useimmat pölyttäjälajit ovat runsastuneet.
Päiväperhosten kokonaismäärä kasvoi 43 prosenttia ja kimalaisten 69 prosenttia viime vuoteen verrattuna.
Myönteisen kehityksen taustalla ovat kesän sääolosuhteet. Ennätyksellisen kuiva kevät päättyi toukokuun lopulla, minkä jälkeen sateet ja lämpimät poutajaksot ovat vuorotelleet.
– Näyttää oikein hyvältä. Kesä on ollut semmoinen sopivan lämmin ja kostea. Kevään kuivuuden jälkeen on ollut oikein hyvä kesä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä.
Heliölä koordinoi vapaaehtoisten kansalaisten tekemää pölyttäjien seurantaa.
Erityisesti keski- ja loppukesällä lentävät lajit ovat voineet tänä vuonna paremmin. Nokkosperhosia ja neitoperhosia on ollut runsaasti parin vuoden tauon jälkeen.
– Päiväperhosissa on vielä enemmän runsastuneita lajeja kuin kimalaisissa, mutta molemmilla on mennyt hyvin. Päiväperhosilla on mennyt monta vuotta vähän huonommin, joten on hyvä, että saatiin tällainen hyvä kesä, Heliölä sanoo.
Janne Heliölä kertoo pölyttäjien kartoitustyöstä ja tilanteesta videolla:
Kansalaiset keräävät tiedot
Pölyttäjien seurantatyö perustuu vapaaehtoisten kansalaisten havaintoihin. Päiväperhosia havainnoi vajaat viisikymmentä ja kimalaisia reilut viisikymmentä henkilöä eri puolilla maata.
– Kansalaisten korvaukseton työ mahdollistaa tämän homman. Suomen lajitietokeskuksessa vain koordinoidaan toimintaa ja raportoidaan tulokset, Heliölä sanoo.
Marja Nuora on seurannut ja laskenut kimalaisten määriä vuodesta 2019 lähtien Karjalohjalla. Havainnointiin kuuluu tietyn, kahden kilometrin lenkin kiertäminen säännöllisesti ja havaittujen lajien kirjaaminen muistiin.
– Lähdin mukaan, kun halusin olla enemmän yhteydessä luontoon. Tuolla kun kiertää ja katselee, näkee paljon muutakin kuin kimalaiset. Se tuntuu kivalta ja merkitykselliseltä, Nuora sanoo.
Nuoran puoliso Pöytäniemi aloitti perhosten seurannan kuluneena kesänä. Myös hän on havainnut, että perhosia on yllättävän paljon.
Parhaimmillaan yhdellä havainnointikierroksella on löytynyt kaksikymmentä lajia. Yhteensä bongattuja perhoslajeja on tältä kesältä 40–50 lajia.
– Mielestäni luontosuhteeseen liittyy se, että tietää, vaikka nyt ihan lajikohtaisestikin, että mitä siellä tapahtuu ja oppii vähän lajien elintapojakin, että miksi joku laji nyt esiintyy tässä ja joku toinen on vaikka vaeltaja, Pöytäniemi sanoo.
Marja Nuora ja Erkki Pöytäniemi kertovat videolla miksi lähtivät mukaan kartoittamaan pölyttäjiä:
Yksi kesä ei vielä kerro kaikkea
Pölyttäjien tilanne on Suomessa vakaampi kuin muualla Euroopassa. Niin ainakin luullaan.
Yöperhosissa ei ole selvää muutosta lajien runsaudessa reilun kahdenkymmenen vuoden aikasarjassa. Päiväperhosissa on ollut hieman enemmän vähentyneitä kuin yleistyneitä lajeja.
Kimalaisia on seurattu vasta kuusi vuotta, joten niistä on vaikea sanoa vielä mitään pitkän aikavälin trendistä.
– Keskisen ja eteläisen Euroopan maissa pölyttäjistä on paljon enemmän huolta. Suomessa pölyttäjillä on mennyt sen puutteellisen tiedon valossa aika vakaasti, Heliölä sanoo.
Puutteellisella tiedolla Heliölä viittaa siihen, että Suomessa ei ole pitkäaikaista seurantatietoa luonnonvaraisten kimalaisten ja mehiläisten määrästä.
Yhä useampi pölyttäjälaji on uhanalainen, mutta kehitys saattaa johtua myös siitä, että tietoa on tullut lisää.
Yksittäisen kesän perusteella ei voi nytkään tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
– Tämä kesä näyttää toipumisen vuodelta. Mutta pölyttäjien kannat vaihtelevat niin paljon, että pitää olla parikymmentä vuotta aikasarjaa, ennen kuin voidaan tehdä päätelmiä, ollaanko menossa ylöspäin vai alaspäin, Heliölä sanoo.
Katoavatko pölyttäjät?
Pölyttäjäkadosta puhutaan paljon ja yleisesti.
Silloin tarkoitetaan usein tarhamehiläisten joukkokuolemia esimerkiksi Yhdysvalloissa. Kuolemien syyksi on arveltu muun muassa torjunta-aineita, tauteja, aliravitsemusta tai varroapunkkia.
Laajoja, pitkäaikaisiin havaintoaineistoihin perustuvia tutkimuksia luonnonvaraisten pölyttäjähyönteisten määrästä on kuitenkin vain vähän. Yksi harvoista on tämä tutkimus. Sen mukaan mukaan neljännes luonnonvaraisista mehiläislajeista on kadonnut havaintoaineistoista.
Useimpien pölyttäjäryhmien esiintymisessä ei ole tapahtunut viime vuosikymmeninä kovin dramaattisia muutoksia.
Uhanalaisten lajien määrä on kuitenkin kasvanut kaikissa pölyttäjäryhmissä. Uhanalaisia lajeja on suhteellisesti eniten päiväperhosissa, sarvijäärissä ja mesipistiäisissä, vähiten taas kukkakärpäsissä.
Tutkijat kuitenkin varoittavat, että mehiläisten ja muiden pölyttäjien kato on vaarantamassa Euroopan ruokaturvaa. Jos luonnonvaraiset pölyttäjäkannat romahtavat vuoteen 2030 mennessä, se maksaa maailmanlaajuisesti 34 miljardia euroa joka vuosi.
Näin arvioidaan kesäkuussa julkaistussa EU-raportissa.
Raportissa tutkijat penäävät EU:lta toimia pölyttäjäkadon estämiseksi. EU:n yhteinen pölyttäjäseuranta alkaakin kesällä 2027. Seurannan avulla arvioidaan, pystytäänkö pölyttäjiä suojelemaan jäsenmaissa tarpeeksi hyvin jo aiemmin tehdyillä toimenpiteillä.
Pitkällä aikavälillä pölyttäjien tilaan vaikuttavat eniten sopivien elinympäristöjen väheneminen ja ilmastonmuutos.
Marja Nuora näkee pölyttäjiä haittaavat toimet lähiympäristössään.
– Teemme elinympäristöjä tuhoavia toimenpiteitä arkielämässämme, leikataan nurmikkoa, ajetaan tienpientareita puhtaaksi. Niissä pystyisi olemaan tosi monimuotoinen biotooppi, joka suosii kaikenlaisia muitakin luonnon asukkeja kuin meitä ihmisiä, Nuora sanoo.
Nuora on myös vihreiden varajäsen Lohjan kaupungin lupajaostossa.
Pölyttäjät ovat elintärkeitä monille marjoille ja hedelmille. Esimerkiksi mustikka tarvitsee hyönteispölytyksen. Muuten se ei tuota lainkaan satoa.
Tänä vuonna myös Luonnonvarakeskuksen metsämarjaseurannassa on havaittu hyvä marjavuosi, vaikka suoraa syy-yhteyttä pölyttäjien määrään ei ole todistettu.
Nuoran ja Pöytäniemen kodin ympärillä on metsää, peltoa, niittyä, ojanpientareita ja kosteikkoa. Omassa puutarhassaan pariskunta on vaalinut monimuotoisuutta tietoisesti.
– Luulen, että suurin lajimäärä löytyy tästä omasta puutarhasta, Pöytäniemi sanoo.
Kaikki pellot ympäristössä ovat heidän mukaansa luomua, joten torjunta-aineita ei käytetä lähiympäristössä.
Maataloudessa käytettävillä torjunta-aineilla on arvaamattomia vaikutuksia pölyttäjähyönteisiin. Suomalaistutkimuksessa on todettu, että torjunta-ainejäämät heikentävät pölyttäjien muistia ja oppimiskykyä sekä niiden ruoanhankintakykyä.
Pöytäniemi muistuttaa vielä tienpientareiden merkityksestä hyönteisille ja luonnon monimuotoisuudelle.
– Ainakin joinakin vuosina pitäisi antaa kukkivien kasvien kukkia ja siementää, jotta siellä on sitten niitä kukkivia kasveja. Tienpientareita pitäisi tietoisesti hoitaa siitä näkökulmasta.
