Olavi Uusivirta paljastaa keikkamokansa, josta seurasi mustelmia, lasku ja huolestunut yleisö.
Elämäni moka -sarjassa julkisuudesta tuttu henkilö paljastaa elämänsä noloimman kömmähdyksen. Tällä kertaa vuorossa on muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirta.
”Olimme keikalla Järvenpäässä yli kymmenen vuotta sitten.
Olin erityisen innokas kiipeilemään konserttipaikkojen kiinteisiin rakenteisiin. Olin nähnyt joidenkin omien nuoruuden esikuvieni tekevän samaa.
Äitini oli aina tietenkin huolissaan, kun hän oli festarikeikoilla nähnyt tätä.
Järvenpäässä oli verrattain pieni klubi. Sali ei ollut korkea. Lava oli korotettu, ja katto oli aika lähellä.
Katosta roikkui erilaisia trusseja, joihin oli kiinnitetty tekniikkaa, kuten valaisimia ja lamppuja.
Yhteen oli kiinnitetty valkokangas. Ilmeisesti sitä välillä käytettiin niin, että valkokangas otettiin alas sieltä.
Minulle on aina ollut liian suuri houkutus, jos kattorakenteet ovat niin matalalla, että niistä saa hyppäämällä tai kurottamalla kiinni.
Menevämmän kipaleen aikana, kun Timo Kämäräisen kitarasoolo oli alkanut, sain idean: menen roikkumaan käsilläni kattotrussiin.
Ajattelin, että olen kevytrakenteinen tyyppi. Tähän asti kaikki ovat kestäneet roikkumista.
Ehdin roikkua trussissa vähän aikaa, kunnes se tuli kokonaan alas – myös valkokangas ja kaikki muu tekniikka. Minä putosin kaiken sen tavaran mukana.
Biisi jatkui.
Timo jatkoi kitarasooloaan, kun näki, etten ollut kuollut.
Yleisö oli varmaan meikäläisestä huolissaan, että sattuiko.
Nousin ylös, lauloin ja jatkoin omaa hötkymistäni.
Selvisin säikähdyksellä. Varmaan jotain mustelmia tuli, mutta niitä nyt tulee keikoilla aina muutenkin. Mitään pysyvää vahinkoa ei onneksi tullut.
Sitten huomasin, että paikan omistaja siirtyi määrätietoisesti kohti miksaajaamme Matti Kemppaista. Hän miksasi konserttia salin toisella puolella.
Omistaja oli aika huolestuneen ja vähän vihaisen oloinen.
Näin, kun he keskustelivat.
Jossain vaiheessa paikan pitäjä lähti pois miksaajan luota.
Myöhemmin kuulin, mitä Matti oli hänelle sanonut. Hän oli huutanut taustamölyn läpi: älä huoli, Olavi maksaa kaiken, minkä rikkoo.
Lasku koitui maksettavakseni. Maksoin aiheuttamani vahingon eli pudonneen trussin ja valkokankaan, joka oli vaurioitunut.
Otin opikseni. Olen sen jälkeen ollut rauhallisempi manöövereissäni, enkä ole niin aktiivisesti kiipeillyt lavarakenteisiin.
Kun tuli jälkikasvua, olen kiipeillyt vähemmän ja kiinnittänyt omaan turvallisuuteeni enemmän huomiota.
Se oli virhearvio, joka huvittaa ja naurattaa nyt. Mutta silloin se oma sekoiluni hävetti minua aika paljon.
Mutta mitäpä sille mahtaa, kun joutuu niin sanotusti fantomien valtaan rock-musiikin tiimellyksessä.
Joskus olen jopa laskenut käsien varassa katosta keskelle lavaa albatrossi-ravintolassa Kuopiossa. Mutta se oli silloin nuorempana.”
