Joutsan Rutajoella Seinäkoskella rakennetaan kutumahdollisuuksia Päijänteen järvitaimenelle. Pitkäjänteinen työ on edennyt joen latvavesiä kohden.
Tammen myllyn pato on kahlinnut jo yli sata vuotta Seinäkosken virtaamaa Joutsan Leivonmäellä. Myllyä ei ole ollut enää pitkään aikaan ja patokin on ehtinyt jo ränsistyä pahoin.
Padosta ja sen muuttamasta Rutajoen uomasta on tullut este taimenen kutuvaelluksille. Ilman patoa taimen voisi nousta kutemaan Päijäteen Rutalahdesta aina Rutajärvelle saakka.
Rutalahden kalastusosakunta haki padolle purkulupaa. Padon purkutyöt alkoivat tällä viikolla.
Pato puretaan Pohjoisen Päijänteen kalatalousalueen ja Keski-Suomen kalatatalouskeskuksen yhteistyönä ja joen uoma muutetaan luonnonmukaiseksi.
Tämä luo paljon uusia kutumahdollisuuksia Päijänteen uhanalaiselle järvitaimenelle.
– Pohjois-Päijänteen taimen pääsee pian nousemaan Rutajärveen asti, kertoo ennallistamistyötä Seinäkoskella johtava Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastusbiologi Joonas Pysäys.
Kun kosken uoma kunnostetaan kulkemaan luonnonmukaiseksi, se sopii Pysäyksen mukaan myös läheisen Leivonmäen kansallispuiston maisemakokonaisuuteen.
Kunnostuksen arvioidaan maksavan 90 000 – 10 000 euroa.
Virtavesiä on Keski-Suomessa kunnostetu jo vuosia. Työ on Keski-Suomen kalatalouskeskuksen johtajan Timo Merosen mukaan tuottanut tulosta.
Taimenenpoikasten kannalta onnistuneita hankkeita ovat muun muassa Vesangan reitti ja Joutsan Myllykoski. Ennallistetut joet ovat osoittautuneet hyviksi ympäristöiksi taimenen poikasille.
Se että kokonaan taimeneton kutujoki saadaan elpymään uudelleen, on vuosien työ. Meronen uskoo, että työ lopulta kannattaa ja tuottaa taimenjoen.
– Näyttää siltä, että ennallistetuissa joissa poikanen selviytyy oikein hyvin. Se lähtee aikanaan Päijänteelle syömään ja kasvamaan. Palaa sitten takaisin jokeen kutemaan, Meronen kertoo.
Merosen uskoa vahvistaa se, että Keski-Suomen kalatalouskeskus seuraa kunnostettuja virtavesiä joka syksy koekalastuksin. Seuranta on vakuuttanut, että taimenkanta alkaa kunnostamisen jälkeen elpyä.
Taimenjoen elvyttäminen vaatii joka tapauksessa pitkäjänteisyyttä.
Vastakuoriutunut taimen viettää ennen kutukypsäksi tulemista ensin jokivesissä 2–3 vuotta ja sitten saman verran Päijänteessä. Paluu kutujokeen tapahtuu aikaisintaan 5–6 vuotta istutusten jälkeen.
Jos taimenkanta on kokonaan kadonnut, uusiutumisessa on paljon epävarmuustekijöitä. Yksi on ilmaston lämpeneminen, joka lämmittää kaikkia sisävesiä.
Virtavesien kunnostamisessa riittää töitä lähivuosiksi.
– Ennallistamista on tehtävä kohti latvavesiä ja valumavesiä. Patoja ja muita kutua estäviä rakenteita riittää, Meronen toteaa.
