Suomea vuosikymmeniä johdattanutta konsensuspolitiikkaa ollaan kuoppaamassa. Paraikaa Suomen poliittinen järjestelmä on ottamassa suurta harppausta kohti blokkipolitiikkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomi jakaantuu kahteen toisilleen vastakkaiseen poliittiseen leiriin.
Toisen puolueryhmittymän muodostavat oikeistokonservatiivit – eli kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokaatit – ja vastakkaisen blokin niin kutsuttu vihervasemmisto, johon luetaan sosiaalidemokraatit, vihreät ja vasemmistoliitto.
Rkp häilyy jossain kahden puolueblokin välimaastossa. Samoin keskusta, joka kuitenkin useimmiten samaistuu porvariblokkiin.
Politiikan kahtiajako voimistumassa
Merkkejä Suomen politiikan blokkiutumisesta on ollut havaittavissa jo useiden vuosien ajan. Kahtiajaon vahvistaa tänään julkaistava tutkimus ”Pääministerivaalit polarisaation aikakaudella – eduskuntavaalitutkimus 2023”.
– Tätä kehitystä on edistänyt merkittävästi puoluejärjestelmän murros vuoden 2011 ”jytkyvaaleista” lähtien, jolloin perussuomalaiset nousi pienestä puolueesta suureksi ja on pysynyt sellaisena siitä lähtien. Perussuomalaisten oikeistolaistuminen äänestäjäkunnassa käynnistyi vaalikaudella 2015-2019, ja puolue on lähestynyt erityisesti kokoomuksen talous- ja sosiaalipoliittista linjaa. Tämä taas on luonut blokkiasetelmaa entistäkin selkeämmäksi, professori Elina Kestilä-Kekkonen ja tutkijatohtorit Josefina Sipinen sekä Jussi Westinen kirjoittavat.
Suomen poliittinen järjestelmä ei perinteisesti ole ollut blokkiutunut.
Leiriytyminen näkyi monin tavoin viime eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeen tehdyssä hallitusratkaisussa. Suomeen muodostettiin oikeistohallitus, johon kuuluvat kokoomus, perussuomalaiset, ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit.
Perusporvarien ja punavihreiden vastakkainasettelu oli näkyvästi esillä vaalien alla. Äänestäjillä oli valittavanaan useita eri puolueita ja ehdokkaita, mutta ne olivat jakautuneet kahteen blokkiin tavalla, joka oli Suomen oloissa poikkeuksellinen.
Kokoomus ja perussuomalaiset löysivät toisensa visioimalla tiukkaa talouskuria ja valtion velkaantumisen pysäyttämistä. Hyvinvointivaltiosta ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluista kiinni pitäminen, kovan leikkauspolitiikan kritiikki, vähemmistöjen oikeudet ja feminismi yhdistyi punavihreään blokkiin eli sosiaalidemokraatteihin, vihreisiin ja vasemmistoliittoon.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten kuhertelussa on silti potentiaalia konfliktille. Vaikka taloudesta ajatellaan puolueissa melko samoin, on niiden välillä esimerkiksi EU- ja ilmastokysymyksissä merkittäviä eroja.
PS ottanut aimo harppauksen oikealle
Jussi Halla-ahon (2017–2021) ja sen jälkeen Riikka Purran johdolla perussuomalaisten poliittinen linja on talouskysymyksissä siirtynyt oikealle ja maahanmuuttokysymyksissä aiempaa kansallismielisemmäksi. Tämä näkyy myös puolueen kannattajissa.
– Vuoden 2003 vaalitutkimusaineistossa 36 prosenttia perussuomalaisten kannattajista katsoi olevansa oikealla tai jonkin verran oikealla. Vuoden 2019 aineistossa vastaava osuus oli 60 prosenttia, ja viime vuonna luku oli jo kohonnut peräti 84 prosenttiin, tutkijat kirjoittavat.
– Perussuomalaiset ovat 2000-luvulla tehneet pitkän loikan poliittisesta keskustasta oikealle. Vain kokoomuksessa itsensä oikealle sijoittavia on suhteellisesti enemmän kuin perussuomalaisissa.
Perussuomalaisten linjan muutosta ilmentää myös se, että vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen puolue vastoin sen omaa tahtoa siirrettiin eduskunnan istuntosalin keskiosasta salin oikeaan reunaan. Oikeistolaistumisestaan huolimatta perussuomalaiset on kannatukseltaan Suomen suurin duunaripuolue.
– Samaa tahtia perussuomalaisten poliittisten linjausten oikeistolaistumisen kanssa ovat vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjät siirtyneet kohti vasenta laitaa. Myös liberaali-konservatiivi -jako on noudatellut kaavaa, jossa SDP, vihreät ja vasemmistoliitto ovat omassa leirissään ja kokoomus, PS sekä keskusta omassaan, politiikan tutkijat summaavat.
Myös äänestäjäkunta jakautuu kahtia
Myös äänestäjät ovat alkaneet ottaa aiempaa suurempaa etäisyyttä niihin puolueisiin, jotka edustavat päinvastaisia yhteiskunnallisia arvoja kuin äänestäjä itse.
– Perussuomalaisten kannattajat ovat suhtautuneet yhä penseämmin muihin puolueisiin, ja vastaavasti muiden puolueiden äänestäjät ovat alkaneet suhtautua yhä kielteisemmin perussuomalaisiin – kokoomuksen kannattajia lukuunottamatta. Vastaavasti vihreiden, vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattien tukijat arvioivat toistensa puolueita hyvin myönteiseen sävyyn. Merkillepantavaa on, että Rkp:stä tykkäävät kaikki – paitsi perussuomalaiset, tutkijat kirjoittavat.
Kiristynyt poliittinen ilmapiiri on nostanut poliitikkojen ja äänestäjien tunteet pintaan.
– Omaa puolueblokkia kohtaan tunnetaan sympatiaa ja toista puolueblokkia kohtaan vieroksuntaa, jopa vastenmielisyyttä.
Tällä hetkellä vain kuudeosa suomalaisista voisi kuvitella äänestävänsä puoluepoliittisen blokkirajan yli.
Polarisaatiolla voi olla hätkähdyttäviä seurauksia
Myös puolueiden asemoituminen poliittiseen keskustaan on aiempaa hankalampaa, koska niiltä edellytetään mahdollisimman selkeitä kannanottoja. Myös kysymykset talouspoliittisesta kurista ja tiukoista otteista velkaantumisen hillitsemiseksi ovat kasvattaneet oikeisto- ja vasemmistopuolueiden etäisyyttä toisistaan.
– Erimielisyyksiä, sekä puolueiden välistä kilpailua ja ideologiaan liittyviä voimakkaitakin tunteita, voidaan pitää terveen demokratian merkkinä. Vahvasti polarisoituneilla poliittisten ryhmien välisillä asenteilla voi kuitenkin olla myös haitallisia seurauksia, esimerkiksi demokraattisten normien kannatuksen heikentymistä ja lopulta suoranaista demokratian murenemista, valtio-opin väitöskirjatutkija Daniel Kawecki ja valtiotieteiden tohtori Arto Kekkonen varoittelevat vuoden 2023 eduskuntavaalitutkimuksessa.
Kun polarisaatiosta puhutaan politiikan yhteydessä, tarkoitetaan politiikan asiasisältöjä koskevien erimielisyyksien kärjistymistä ja erilaisten arvomaailmojen törmäämistä.
Kaikkein tulisieluisimmat äänestäjät löytyvät vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja vihreiden kannattajista. Vastaavasti Liike Nytin, keskustan ja kokoomuksen äänestäjät ovat maltillisimpia puolueidensa tukijoita.
– Tämä viittaa siihen, että voimme todella havaita merkittäviä eroja siinä, kuinka tunteellisesti sitoutuneita eri puolueiden kannattajat voivat politiikkaa kohtaan olla.