Synnytysrepeämien korjaamisessa ja jälkihoidossa on edelleen kehitettävää. Hämeenlinnassa ammattilaiset harjoittelivat vaurioiden ompelemista eläinkudoksella.
Sinisiin suojapukuihin pukeutuneet kätilöt ja lääkärit harjoittelevat vieri vieressä synnytysrepeämien ompelemista Hämeenlinnassa uuden Assi-sairaalan neuvottelutilassa.
Meneillään on koulutus synnytysrepeämistä ja niiden hoidosta.
Yle kertoi helmikuussa, että suomalaisia naisia on joutunut hakeutumaan Ruotsiin saamaan hoitoa synnytysvaurioihin.
Yle keräsi naisten kokemuksia synnytysvaurioista myös tähän verkkojuttuun.
Synnytysrepeämät ja niiden jälkihoito herättävät edelleen keskustelua synnyttäjien keskuudessa.
Hämeenlinnassa tällä viikolla pidetyn koulutuksen järjesti raskauksien, synnytysten ja vastasyntyneiden hoitoa edistävä Suomen perinatologinen seura.
Kanta-Hämeen hyvinvointialueen eli Oma Hämeen kätilö Anna Into on yksi koulutukseen osallistuneista.
– Minusta on tärkeää, että parannamme jo olevia taitoja. Emme jämähdä käytäntöihin, mitä meillä on aikaisemmin ehkä ollut, vaan etsimme parasta menetelmää ja tapaa, millä voidaan parantaa naisten elämää.
Vain vaikeat repeämät tilastoidaan
THL:n tilastojen mukaan vaikeimpien repeämien osuus on hieman noussut vuodesta 2012, mutta sen jälkeen lukemissa ei ole suuria muutoksia. Vaikeimpia repeämiä ovat välilihan kolmannen ja neljännen asteen repeämät.
Vuonna 2025 välilihan repeämiä ommeltiin 1,7 prosentissa synnytyksistä. Ensimmäisen ja toisen asteen repeämiä ei tilastoida.
Vaikeimmat repeämät ompelee lääkäri. Lievemmissä tapauksissa repeämän voi korjata kätilö.
Repeämien tunnistamiseen ja hoitoon on aina kiinnitetty huomiota, uskoo Suomen perinatologisen seuran hallituksen varapuheenjohtaja ja seuran simulaatiojaoksen puheenjohtaja Marja Kaijomaa.
Hän kuitenkin lisää, että asiaan liittyviä yksityiskohtia on opittu viime vuosina lisää. Myös viimeaikainen keskustelu on herättänyt tarpeen jakaa aiheesta tietoa laajemmin.
Ohjeet jälkihoitoon ovat tärkeät
Erityisesti vaikeimpien repeämien jälkihoito on kirvoittanut naisilta palautetta.
– On erittäin tärkeää, että repeämän tullessa potilas on tietoinen siitä, mitä on korjattu ja millainen on repeämän laajuus ja luonne, Kaijomaa sanoo.
Marja Kaijomaa työskentelee Helsingissä Naistenklinikalla. Hän on naistentautien ja synnytysten sekä perinatologian erikoislääkäri ja toimii myös Naistensairaalan simulaatiokouluttajana.
Kaijomaa kiinnittää huomiota jälkihoidosta annettaviin ohjeisiin. Ohjeet täytyy antaa kirjallisesti ja niin, että potilas ymmärtää ne.
– Vaikeiden repeämien jälkeen potilaalle tulee tarjota fysioterapeutin konsultaatiota sekä jälkitarkastusta joko synnytyssairaalassa tai viimeistään neuvolassa jälkitarkastuksen yhteydessä.
Synnyttäjistä riskialttiimpia repeämille ovat ensisynnyttäjät, joiden synnytyksissä käytetään imukuppia. Myös synnyttäjän yli 35 vuoden ikä tai lapsen suuri koko voivat lisätä riskiä repeämästä.
Hämeenlinnassa järjestettyyn koulutukseen olisi ollut tulijoita enemmän kuin kurssille pystyttiin ottamaan. Kaijomaa uskoo, että pidetty koulutus on yksi askel kohti tasalaatuista repeämien hoidon tasoa koko maassa.
