Työministeri Arto Satosella (kok.) on lentopalloilussa erityinen vahvuus. Se on yhden käden puolustus.
Liike ei ole oppikirjan mukainen, mutta Satosen mukaan hänen liikkumiskyvyillään paras ase.
– Kun tulee iskulyönti, niin jos ei ehdi kahdella kädellä mukaan, yhdelläkin pystyy pallon palauttamaan.
Onko se Satosen erikoinen?
– Kun ei liikkuminen riitä, pitää muilla avuilla auttaa.
Politiikassa Satoselle on satanut iskuja talven ja kevään aikana molemmille käsille.
Kun Petteri Orpon (kok.) hallitus on vienyt läpi pakolliseksi katsomiaan isoja työmarkkinauudistuksia, Satonen on ollut niitä ensimmäisenä puolustamassa.
Muutoslista on pitkä, ja se tietää muutoksia niin lakko-oikeuksiin, työttömyysturvaan, paikalliseen sopimiseen kuin siihen, miten palkankorotuksista sovitaan.
Hallituksen säästöpäätöksiä ja mullistuksia on kuvailtu kipeiksi. Satoselle ne eivät tee kipeää paitsi siten, että päätöksiä tehdään vasta nyt.
Omiensa keskuudessa Arto Satonen on erittäin pidetty. Hän on puolueelle uskollinen työmyyrä, joka on pysynyt sivussa jäsentenvälisistä.
Hän ei käytäväpuheissa ole uhka niille, jotka näkevät itsensä seuraavana puolueen puheenjohtajana.
– Politiikassa on aina ollut tärkeintä se, että mitä saadaan aikaan ja mikä on lopputulos. Ei se, mikä oma positio on.
Pirkanmaalla Sastamalassa Satosta moikkaavat vastaantulijat kadulla, puhvetissa kahvinmyyjät, lentopallopelin katsomossa katsojat.
Kokoomukseen Satonen liittyi 15-vuotiaana. Hän oli aina halunnut vaikuttaa, oli ollut jo yläkoulussa oppilaskunnan puheenjohtaja.
– Pidin kokoomusta aktiivisten ja ahkerien ihmisten puolueena, johon kannattaa liittyä, Satonen perusteli valintaansa kokoomuksen järjestöjulkaisu Nykypäivässä huhtikuussa 2008.
Poliittisesti Satosen on kuvailtu edustavan kokoomuksen oikeaa laitaa. Häntä luonnehditaan maakuntien mieheksi, konservatiiviksi, mutta ei taantumukselliseksi.
Satonen on esittänyt itsestään samansuuntaisia arvioita. Hän puhuu työnteon, talouskasvun, yksilönvastuun ja viennin edistämisen puolesta ja suhtautuu varauksellisesti perustuloon ja protektionismiin.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus on mietityttänyt häntä siinä määrin, että hän on kirjoittanut aiheesta kirjan (2014) ja pamfletin (2017). Molemmissa hän kirjoittaa työnteon moraalisesta puolesta: kuinka työn tekeminen ja oman osuuden hoitaminen yhteisen hyvän eteen on jokaisen velvollisuus.
”Kaikki työ on arvokasta, ja jokaisella on velvollisuus hoitaa oma sarkansa”, hän kirjoittaa Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi -kirjassa.
Satosen kansanedustajana tekemistä lakialoitteista näkyy kiinnostus niin työvoiman riittävyyteen, omaishoitajien asemaan, koulujen kurinpitokeinoihin kuin kotimaakunnan siltarumpuihin. Vuonna 2014 hän pääsi otsikoihin lakialoitteella, joka olisi puuttunut kerjäämiseen.
Ministeri Satonen, oletan?
Ministerispekuloinneissa Satonen on ollut mukana vuosikaudet.
Kun Satonen valittiin eduskuntaan toista kertaa keväällä 2007, vaali-illan tunnelmista kertova haastattelu paikallislehtiTyrvään Sanomissa otsikoitiin itsevarmasti: Ministeri Satonen, otaksun?
Kannatusjoukot väläyttelivät työministerin, ulkomaankauppaministerin tai opetusministerin paikkaa.
Satonen itse toppuutteli: ”Katsotaan tilannetta, että mitä paikkoja on jaossa. Kokoomukselle tämä oli erittäin hieno vaalivoitto”, hän sanoi lehdelle.
Työministerin paikka meni vihreille.
Neljän vuoden päästä Tyrvään Sanomat spekuloi asialla uudelleen. Satosen kuvattiin suostuvan ottamaan kantaa spekulointeihin vain toimittajan aloitteesta. Vastauksena oli väistelevä: ”No, ehkä tätä samaa joku muukin hallituksessa miettii.”
Satosen aika ministerinä ei koittanut vieläkään.
Aamulehti ehti kiinnittää huomiota syyskuussa 2020 siihen, kuinka Satonen ei pitkästä kokemuksesta huolimatta ollut koskaan ollut ministerinä. Satoselle oli tarjottu kerran maa- ja metsätalousministerin paikkaa. Hän kieltäytyi, sillä koki, ettei osaaminen riitä.
Lehdelle hän sanoi, että työministerin salkku olisi sopiva.
Ennen kansanedustajuutta Satonen ehti moneen, grilliyrittäjäksikin. Videolla hän kertoo näkemyksenä parhaasta grilliherkusta.
Joviaali ihminen, kaikin puolin
Taustahaastatteluissa Satosesta syntyy kuva asioihin perehtyneestä ja juuri niihin keskittyvästä poliitikosta.
Pirkanmaan kokoomuksen puheenjohtaja Jari Andersson on tehnyt yhteistä politiikkaa Satosen kanssa yli 20 vuoden ajan.
Ihmismäinen ”vääntäminen” on Satoselle vierasta, Andersson arvelee. Se vie aikaa ja energiaa eikä yleensä johda mihinkään hyvään.
– Hänen kanssaan on helppo viedä asiat eteenpäin, vaikka olisi eri mieltäkin, koska näkemykset ovat selkeät.
Satosen kanssa tulevat toimeen myös he, jotka ajattelevat poliittisesti toisin. Hänen kuvaillaan olevan ratkaisukeskeinen, tunnollinen ja perehtynyt – joku, joka pärjää ihmisten kanssa.
Palkansaajien keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on lakkokevään aikana ollut paljon tekemisissä työministerin kanssa. Hän arvioi, että Satonen tuntee salkkuunsa kuuluvat asiat ”kohtalaisen hyvin”.
– Hän on varmaan kokoomuksen kärkipäässä näiden substanssien osaamisessa, siitä ei ole kahta kysymystä.
Riitaa Satosen kanssa ei saa aikaiseksi.
– Joviaali ihminen kaikin puolin, Eloranta muotoilee.
Se, mikä näyttäytyy päättäväisyytenä Satosen kanssa samaa mieltä oleville, on toisille jääräpäisyyttä ja haluttomuutta neuvotella.
Satonen noudattaa sitä, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu. Ja siinä se.
– Hän toteuttaa hallituksen aika yksityiskohtaista ohjelmaa ja tavallaan on sen vanki, SDP:n kansanedustaja, SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Lyly sanoo.
Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Markus Mustajärvi tuntee Satosen valiokunta-ajoilta.
Hän kertoo ehdottaneensa Satoselle sitä, että hän olisi voinut olla keskustelukumppani sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöjen suuntaan.
– Yritin lähestyä häntä ja sanoa, että kannattaako ajaa noin päin seinää, niin kuin nyt näyttää, että ajetaan.
Vastauksena Mustajärvi sai Satoselta kohteliaan väistämisen.
– Itsekin olen sen linjan miehiä, että jokaiselta pitää vaatia jotain.
– Satonen on [valtiovarainministeri Riikka] Purran rinnalla joutunut siihen asemaan, että nyt pitää olla tiukka. Mutta se tiukkuus ei tarkoita välttämättä järkevyyttä.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta korostaa, ettei hän ole varsinaisesti käynyt neuvotteluita Satosen kanssa.
Se on ollut palkansaajajärjestöjen kritiikin ydin. Ei voi puhua neuvotteluista, kun todellista mahdollisuutta vaikuttaa tai muuttaa asioita, ei ole.
– Hänellä on yksi tehtävä: toteuttaa hallitusohjelma sellaisena, kun se on kirjattu. Sen hän sitten tekee.
Vaikka Satonen haluaa ymmärtää myös palkansaajien näkemyksiä, Elorannan mukaan hallitusohjelman sitovuus ja ”muut taustaryhmät” pitävät hänet tiukassa ruodussa.
– Sinänsä henkilönä ja karakteerinä hän on ihan mukava kumppani erinäköisiä asioita hoitaa.
Viime kuussa eduskunta äänesti Satosen luottamuksesta.
Epäluottamusta esittänyt SDP:n eduskuntaryhmä katsoi, että Satonen on antanut eduskunnalle virheellistä tietoa siitä, miten Ruotsissa on rajattu poliittisia lakkoja.
Äänestyksessä Satonen sai luottamuksen numeroin 92–56. Tyhjää äänesti 19 kansanedustajaa.
Asiat täytyy tehdä juuri näin
Rooliinsa vaikeiden muutosten ajajana Satonen suhtautuu rauhallisesti. Totta kai tulee myös kritiikkiä, joka tuntuu aiheettomalta, ja se satuttaa. Mutta asiallistakin kritiikkiä tulee. Valtaosa saaduista viesteistä on kannustavia, hän sanoo.
Levollisuuden taustalla on vakaa usko siihen, että asiat täytyy tehdä juuri näin.
– Uskon niin vahvasti, että ollaan menossa nyt oikeaan suuntaan ja nämä on tarpeellisia uudistuksia.
Videolla Satonen avaa, mistä usko omaan asiaan kumpuaa.
Kysymykseen, oliko lakkojen loppuminen hallituksen voitto, Satonen vastaa, ettei hän hae tilanteessa voittajia tai häviäjiä.
– Työllisyystilanteen kannalta oli välttämätöntä, että [päätökset] tehdään.
Lakot sinänsä eivät tulleet Satoselle yllätyksenä. Pidempiä ne olivat, mitä hän oletti.
Mutta millainen olisi unelmien työmarkkinatilanne?
Ministeri vastaa kysymykseen varovasti.
– Maailmanlaajuisessa kilpailussa työntekijä ja työnantaja ovat samalla puolella. Koska jos yritys ei menesty, ei myöskään työntekijöillä mene hyvin. Jos ei ole hyviä työntekijöitä, ei mene yritykselläkään hyvin.
Jari Anderssonin mukaan Satosen käsityksessä hyvästä työelämästä vaikuttaa kotipaikka.
– Täältä kumpuaa sellainen pohja, että työ on ihan keskeinen osa hyvinvointia. Joutilaisuudesta ei seuraa mitään hyvää.
Satonen on kotoisin yrittäjäperheestä ja tottunut tekemään paljon töitä.
– Ehkä hän on myös nähnyt sen ihan konkreettisesti itse, että jouten olosta ei ole mitään hyvää, Andersson sanoo.
Ministeri Satonen: Jurppiiko joutilaisuus?
– No en tiedä… Ehkä olen oppinut elämään niin, että täyttää ne päivät, ja se tekee siitä mielekästä, kun on täynnä ne päivät.
Joskus on mukavaa olla päivä tai kaksi tekemättä jotain, Satonen myöntää.
Yhteiskunnan pitäisi toimia niin, että jokainen yrittää parhaansa. Siitä seuraa yhteistä hyvää.
– Yhteiskunnan tehtävänä on auttaa heitä, jotka eivät siihen yksin kykene jonkun sairauden, vammaisuuden tai muun takia.
Satosesta Suomessa ei ole juurikaan ihmisiä, jotka haluaisivat tietoisesti olla yhteiskunnan ulkopuolella.
– Ehkä meidän pitäisi löytää niitä keinoja, joilla saadaan ihmisiä osallistumaan ja tuntemaan, että pääsee tekemään jotain mielekästä tehtävää.
Näin työministeri ajattelee vapun vietosta: