Avohakkuualueet olivat loistavia leikkipaikkoja, muistelee 28-vuotias taiteilija Riina Tanskanen. Suosikkeja olivat erilaiset mielikuvitusleikit ryteiköissä.
Tanskasta hakkuualueet eivät koskaan järkyttäneet. Ne olivat osa tuttua eteläkarjalaista lapsuuden maisemaa.
– Siinä on häiritsevä ristiriita, miten lapsi voi tottua elämään tuhon keskellä.
Tanskanen on taiteilija, joka tunnetaan erityisesti Tympeät tytöt -sarjakuvista. Hän haluaa ottaa kantaa ja tekee yhteiskuntakriittistä taidetta: maalaa, piirtää ja kirjoittaa.
Turtuneen tottunut on myös hänen sukupolvensa, toteaa vuonna 1998 syntynyt Tanskanen.
Hän ajattelee, että 2000-luvun lapsen mielenmaisema on ollut se, että kaikki menee pikkuhiljaa huonompaan suuntaan.
Kaiken ymmärryskyvyn ylittäviä kauheita juttuja tuntuu tulevan jatkuvana virtana.
Tanskasen mielestä erityisesti tämä vuosikymmen on ollut kriisiä toisensa perään: pandemiaa, sotia ja järjettömiä päättäjiä.
Elämme kauhujen ”tuuttausputkessa”, kuvailee Tanskanen.
– Kaiken ymmärryskyvyn ylittäviä kauheita juttuja tuntuu tulevan jatkuvana virtana.
Ilmastonmuutos ja ympäristökatastrofit huolestuttavat Tanskasta, mutta samaan aikaan ne eivät tunnu yhtä isoilta ongelmilta kuin ennen 2020-lukua.
– On aika hurjaa, että noin iso asia, kuten ympäristön kriisi voi muuttua pieneksi ja yhdeksi kriisiksi muiden joukossa, taustakohinaksi. Se kuvaa millaisessa pyörityksessä nykyihminen on.
Toisaalta Tanskanen ajattelee, että on välttämätöntä, että kriiseihin myös turtuu.
– On vaikea jatkaa elämää, jos on jatkuvasti kauhun ja shokin tilassa.
Riina Tanskanen on ensimmäinen vieras Yle Luonnon uudessa ilmastoaiheisessa videopodcastissa Me kuollaan kaikki. Näin hän kuvailee ajatuksiaan tulevaisuudesta:
Sosiaalinen media on muuttanut sukupolvikokemusta
Tanskasen mielestä sukupolvien välillä on iso ero siinä, miten tulevaisuus nähdään.
Hän ajattelee, että vanhemmat sukupolvet eivät usein ymmärrä, ettei nuorille ole syntynyt tietynlaista perusluottamusta tulevaisuuteen.
– Koen, että vanhemmat sukupolvet eivät ole yhtään niin lannistuneita kuin nuoremmat. Se johtuu käsitykseni mukaan siitä, että he ovat saaneet kasvaa ihan erilaiseen maailmaan.
Hän tiedostaa, että myös aiemmilla sukupolvilla on ollut isoja globaaleja kriisejä.
Yksi suuri ero sukupolvilla on kuitenkin sosiaalinen media: se tekee sukupolvikokemuksesta erilaisen, väittää Tanskanen.
– Aikaisemmin ajattelin, että kaikkein tärkeintä on levittää tietoisuutta. Se on myös tärkeää, mutta jos tiedolla ei tehdä mitään vaan se vaan pysäyttää meidät, mikä merkitys sillä on silloin, Tanskanen pohtii.
Tanskanen ajattelee, että on aiempien sukupolvien tuotosta, millaisessa maailmassa nuoret sukupolvet nyt elävät.
Hän ei kuitenkaan syytä yksittäisiä ihmisiä, sillä kaikki ikäpolvet ovat oman aikansa tuotoksia. Hän ajattelee, että pohjimmiltaan ihmiset yrittävät vaan pärjätä ja tehdä parhaansa.
Mie rakastin kaikkea Tiimarin muovikräsää ja halusin täyttää huoneeni kaikella ”tinkelitankelilla”.
Tanskanen sanoo, että myös hän on hullaantunut aikoinaan asioista, joita katsotaan nyt eri tavalla. Kun hän oli 2010-luvulla teini, niin Imatralle saapuivat pikamuotiliikkeet.
– Ai, että se oli parasta koskaan ostaa niitä toppeja, hameita, koruja ja kaikkea sitä tilpehööriä. Mie rakastin kaikkea Tiimarin muovikräsää ja halusin täyttää huoneeni kaikella ”tinkelitankelilla”.
Tulevaisuuteen on pakko uskoa
Tanskanen ajattelee, että on vaikea löytää merkitystä elää, jos ei ole uskoa tulevaisuuteen.
– Miun mielestä tulevaisuuteen on pakko uskoa, että on mitään järkeä olla elossa.
Lopulta se on perusta kaikelle, mitä hän piirtää ja kirjoittaa.
– Vaikka puhun vaikeista ja hirveistä jutuista, en puhu niistä huvikseni vaan sen takia, että voisi olla jotain muuta.
Pelkkä tiedon olemassaolo ei auta
Tanskanen on yrittänyt koko elämänsä etsiä erilaisia reittejä vaikuttaa. Taiteen kautta hän käsittelee kauheuksia, ja tekee niistä lähestyttävämpiä.
– Se on miun tapa pysyä järjissäni tämän kaiken kanssa.
Tanskanen voitti vuonna 2022 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Taiteilija kokee, että hänen kaltaisilleen tiedon välittäjille on tarvetta yhteiskunnassa, jotta tutkimustieto ei jää vain akateemisiin piireihin.
– Tiedon olemassaolo ei ole se ongelma. Meillä on se ongelma, että se ei käänny ihmisten kielelle.
Silti Tanskanenkin epäilee ajoittain itseään ja työtään, ja onko hänen piirustuksillaan ja ajatuksillaan mitään väliä.
Hän toteaa, että todennäköisesti tämänkin haastattelun jälkeen hävettää.
– Ei se ole luontevin asia olla toitottamassa mielipiteitään, mutta samaan aikaan koen, että miulla on annettavaa ja sanottavaa.
Tanskanen kertoo, että ihmiset ottavat hänen asiansa vastaan lähes poikkeuksetta lämmöllä. Kritiikkikin on usein keskustelevaa, mikä on harvinaista tässä ajassa. Se tuo hänelle toivoa.
Hän keskustelee paljon ihmisten kanssa esimerkiksi koulu- ja kirjastovierailuilla.
– On ihan hirveästi ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla, ja jotka ovat kiitollisia siitä, että joku puhuu.
Katso Me kuollaan kaikki -vodcastin ensimmäinen jakso ja Riina Tanskasen haastattelu:
