Elämäni moka -sarjassa julkisuudesta tuttu henkilö paljastaa elämänsä noloimman kömmähdyksen. Tällä kertaa vuorossa on toimittaja ja Uuden Musiikin Kilpailun selostaja Jaakko Oleander.
”En ole vieläkään päässyt tästä yli. Tästä kohtaamisesta on useita vuosia, mutta se vaivaa minua edelleen.
Olin palaamassa työreissulta Tampereelta kotiin Helsinkiin.
Juna-aseman laiturilla törmäsin vanhaan tuttuuni, joka odotti samaa junaa minulle tuntemattoman naisen kanssa.
Juttelimme ja ehdotin, että menisimme yhdessä istumaan ravintolavaunuun, sillä matkustin yksin ja kaipasin juttukaveria.
Tuntematon nainen oli todella karismaattinen. Tulimme hyvin juttuun.
Nainen sanoi todella vaatimattomasti, että hän on esiintynyt teatterissa ja panostanut sen ohella myös musiikkiin.
Keskustelimme koko junamatkan laajasti kulttuurista, musiikista ja elämästä.
Kerroin hänelle, että olen todella iso musiikin suurkuluttaja. En voi elää päivääkään ilman sitä.
Lapsuudenkodissani kuunneltiin laaja-alaisesti musiikkia, Suomi-iskelmästä poppiin, ja kaikkea siltä väliltä. Elokuvamusiikkia myös. Minulle on jäänyt parhaiten mieleen perheemme yhteiset automatkat, joissa soi vaihdellen esimerkiksi Anna Eriksson ja Agit Prop.
Sitten nainen sanoi tuntevansa Agit Propin tuotannon todella hyvin.
Vau, kukaan ei ikinä tiedä Agit Proppia, ajattelin.
Muistelimme yhdessä yhtyeen kappaleiden sanoja ja hyräilimme kertosäkeitä.
Muistan sanoneeni hänelle, että sinun äänesi sopii täydellisesti näihin kappaleisiin.
Meillä oli todella syvälliset keskustelut. Keskustelimme myös elämästä ja sen merkityksestä. Hän antoi hyviä neuvoja ja kysyi, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa.
Sanoin, että haluaisin joskus töihin Ylelle. Erityisesti UMK ja Euroviisut kiinnostavat minua.
Hän sanoi, että ikinä ei ole liian myöhäistä. Kannattaa rohkeasti mennä unelmiaan kohti.
Kiitin ja kehotin häntä jatkamaan teatteriharrastusta ja musiikkia, koska minusta hänellä oli selkeästi lahja siihen. Sanoin, että hänen karismansa ja koko olemuksensa on sellainen, että hänet on tarkoitettu lavalle.
Saavuimme Helsinkiin ja hyvästelimme toisemme.
Koska en ollut kuunnellut Agit Proppia varmaan lapsuuteni jälkeen, palasin tutkimaan sitä päästyäni kotiin.
Kuuntelin yhtyeen biisejä ja luin heidän historiastaan Wikipediasta. Tutustuin samalla Agit Propin laulajiin. Yksi nimistä oli Sinikka Sokka.
Hauska sattuma, sama etunimi kuin junassa tapaamallani naisella!
Klikkasin Sokan Wikipedia-sivun auki ja järkytyin. Kuvassa oli sama nainen, kenen kanssa olin juuri keskustellut kaksi tuntia musiikista ja laulanut siinä ohessa hänen omaa tuotantoaan hänen kanssaan.
Tuntui, että vereni valahti jonnekin jalkoihini ja minut valtasi häpeän aalto.
Olin jutellut näyttelijä, laulaja Sinikka Sokan kanssa kokonaisen junamatkan tajuamatta, että hän oli Sinikka Sokka.
Hän oli ollut niin vaatimaton, eikä selkeästi halunnut sanoa, että minä itse asiassa olen Sinikka Sokka. Yksi Agit Propin perustajista ja solisteista.
Halusin juosta takaisin juna-asemalle, etsiä Sinikan ja kertoa, että minä tiedän sinut. Kuuntelin lapsuudessani todella paljon sinua, ja äitini tykkää sinusta ihan hirveästi.
Toivon, että jonain päivänä minun ja Sinikka Sokan tiet jälleen kohtaavat – ehkä taas junassa. Ja voin viimein sanoa, että minä oikeasti tiedän, kuka sinä olet. Fanitan sinua ja uraasi.
Kenties sillä tavalla saisin korjaavan kokemuksen ja häpeän ympyrä viimein sulkeutuisi.”
Yle täytti 100 vuotta ja sen kunniaksi toimittajat Jaakko Oleander ja Pyry Vaismaa kuljettivat katsojat läpi Helsingin areenan Yle-kadun, seikkailivat Yle Show’n kulisseissa ja vastasivat kysymyksiin liittyen 100-vuotisjuhlintaan ja Yleen.
