Vanhusten väkivallan ehkäisyyn olisi tehokas keino, mutta sitä ei voi käyttää – tässä kolme konkreettista vaihtoehtoa

Hoivakotien olisi mahdollista varautua nykyistä paremmin vanhusten väkivaltaan, sanoo Tehyn ammatillisen edunvalvonnan päällikkö Petra Marjamaa. Tehy on sote- ja kasvatusalan ammattijärjestö.

Kerroimme maaliskuussa muistisairaasta, joka pahoinpideltiin Attendon hoivakodissa Haminassa. Attendo kertoi, että sen hoivakodeissa ympäri Suomen oli yli 700 vanhusten välistä väkivaltatapausta viime vuonna. Myös hoivakodin hoitajat kokevat työssään väkivaltaa jopa päivittäin.

Tehyn Petra Marjamaan ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ry:n työsuojelun asiantuntija Virve Ahon mukaan tehokkain ase hoivakotiväkivaltaa vastaan olisi tarpeeksi suurilukuinen vakituinen henkilöstö, joka tuntee hoivakodin asukkaat hyvin. Hoitajapula ei tätä kuitenkaan mahdollista.

– Väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet huolestuttavan paljon. On tärkeää muistaa, että vaikka väkivaltainen käyttäytyminen johtuisi vanhuksen sairaudesta, ei väkivaltaa tule hyväksyä missään tilanteessa, Virve Aho korostaa.

Kysyimme Marjamaalta ja Aholta, millaiset konkreettiset keinot auttaisivat väkivaltaan nykytilanteessa, jossa hoitajat vaihtuvat tiuhaan ja henkilöstöä on vähän.

1. Jos väkivaltaa ei kirjaa, sitä ei ole tapahtunut

Superin Virve Aho muistuttaa, että hoitajien kirjauksilla ja raportoinnilla on vaikutusta siihen, minkä verran työntekijöitä palkataan.

Vaikka hoivakodeissa henkilöstön vähimmäismitoitus on 0,6 työntekijää asiakasta kohti, työntekijöitä on oltava enemmän silloin, kun hoidettavuus ja työskentelyolosuhteet sitä vaativat.

Hoiva-alalla on käytössä esimerkiksi järjestelmät vaaratapahtumien raportoimiseen ja siihen, kuinka vaativaa hoitoa kyseisen hoivakodin vanhukset tarvitsevat.

Tehyn Petra Marjamaa muistuttaa, että myös läheltä piti -tilanteet voivat kertoa henkilöstötarpeesta, ja nekin pitäisi kirjata.

Tarkka raportointi saattaa kiireessä tai työkulttuurissa jäädä sivuosaan, mutta jos vanhusten hoidon vaativuus ei tallennu raportteihin, lisäavun tarvetta voi olla hankala perustella.

– Mielestäni tässä on tärkeä koulutuksen paikka. Mikään ei muutu, jos ilmoituksia ei kirjata, Tehyn Marjamaa sanoo.

2. Yksityiskohtaiset ohjeet poistavat hoitajien kuormaa

Hoitajat voivat kokea eettistä kuormitusta siitä, että he haluaisivat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, mutta eivät tiedä oikeita tapoja toimia.

Työsuojelulaki määrää työnantajaa laatimaan konkreettiset menettelytapaohjeet väkivaltatilanteiden varalle ja niitä estämään.

Etenkin sijaiset ovat kovan paikan edessä, kun talon toimintatavat, tilat, työkaverit ja vanhukset ovat vieraita. Silloin on tärkeää, että tarkat ohjeet on tehty ja että niitä pääsee helposti kertaamaan. Tehyn Petra Marjamaa muistuttaa, että perehdytys on työnantajan velvollisuus ja työnantajan antamien ohjeiden noudattaminen on työntekijän velvollisuus.

Työturvallisuuskeskus opastaa tekemään ohjeista hyvin yksityiskohtaiset ja käytännönläheiset. Superin Virve Ahon mielestä olisi hienoa, jos menettelytapaohjeet laadittaisiin yleisten tilanteiden lisäksi myös vanhuskohtaisesti.

Jos vanhuksella esimerkiksi on taipumus purra hoitajaa, sijainenkin osaa ohjeet luettuaan varautua tilanteeseen ja ottaa työkaverin avuksi hoitotoimenpiteeseen.

– Se toisi ainakin hoitajille paljon turvaa työskentelyyn, kun tietää, mihin on hyvä varautua ja mitä on lupa tehdä. Voi olla, että tilanteessa on vain yksi vakituinen työntekijä tai jopa niin, että kaikki ovat sijaisia, Aho sanoo.

3. Väkivaltatilanteita pitäisi harjoitella säännöllisesti

Vaikka osa työnantajista järjestää työntekijöilleen erillisiä koulutuksia väkivaltatilanteissa toimimiseen, työntekijöiden muistia olisi virkistettävä säännöllisesti. Väkivaltatilanteita on monenlaisia ja ne voivat alkaa täysin yllättäen – kaksi vuotta sitten pidetty koulutus ei auta, jos siitä ei muista mitään.

Superin Virve Aho kertoo, että hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus hoitoalalta, eikä hänkään silti muista, miten esimerkiksi ranteen saa irti vanhuksen otteesta turvallisesti.

– Olisi hyvä säännöllisesti vaikka rakentaa sellainen tilanne, jossa yksi hoitajista on väkivaltainen vanhus ja muut saavat harjoitella sitä, miten tilanteen saa haltuun.

Tehyn Petra Marjamaa pitää tärkeänä myös sitä, että esihenkilöt ovat perillä siitä, mitä kaikkea heidän alaisensa osaavat ja tietävät.

– Esihenkilöillä on tässä iso vastuu, että kaikkien koulutus on kunnossa ja että kaikki tietävät, miten toimia ja miten apua saa, Marjamaa sanoo.