Suomussalmella lumeton metsämaisema on huhtikuussa harvinaisuus.
Purot solisevat sulina harjujen lomassa, mutta lammet ovat vielä jäässä.
Veli Heikkinen on ampunut elämänsä aikana 41 kanadanmajavaa.
Tänään on tarkoitus saada yksi lisää.
Aloittaessamme patikan kohteeseen, Heikkinen kertoo, että aikainen kevät muuttaa metsästyksen luonnetta.
Suomessa elää kaksi majavalajia, alkuperäislaji euroopanmajava sekä Pohjois-Amerikassa luontaisesti esiintyvä kanadanmajava.
Suurin osa Suomen majavista on tänne tuotuja kanadanmajavia. Lajia pidetään haitallisena vieraslajina ja sitä metsästetään, mutta sen hävittäminen ei näytä enää mahdolliselta.
Majavia on Kainuussa paljon, mutta vain vieraslajia
Kainuussa kanadanmajavia on niin paljon, että luonnossa liikkuja törmää majavien tekemiin jälkiin helposti.
Matkalla talvipesälle pysähdymme pienen puron äärelle. Purossa on majavien hylkäämä pato.
Heikkinen arvelee, että majavat ovat hylänneet paikan tultuaan häirityksi.
Vaikka majavia on Kainuussa runsaasti, Luonnonvarakeskuksen viimeisimmässä majavalaskennassa alkuperäistä euroopanmajavaa ei maakunnasta löytynyt.
Paikalliset metsästysseurat ilmoittivat alueiltaan 856 kanadanmajavan pesää. Määrä oli suurin Suomen kaikista riistanhoitoalueista.
Runsas kanta näkyy myös metsästysaktiivisuudessa.
Heikkinen kertoo, että kevätmetsästyksessä viivyttely ei kannata, sillä helposti saavutettavat paikat viedään käsistä.
– Jos heität metsästyksen viime tinkaan, niin tyhjin käsin lähdet kotiin.
Kanadanmajavan tuonti oli virhe
Suomen alkuperäislajin, euroopanmajavan kanta on vahvin Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaan eteläosissa.
1930-luvulla Suomen majavakantaa pyrittiin elvyttämään myös Kanadasta tuoduilla majavilla. Tämä oli virhe, joka huomattiin kymmeniä vuosia tapahtuneen jälkeen.
Vasta 1970-luvulla ymmärrettiin, että kyseessä on oma lajinsa.
Viime vuonna kanadanmajava lisättiin Euroopan unionin haitallisten vieraslajien listalle. Juridisesti tämä tarkoittaa, että jyrsijän metsästykseen sovelletaan jatkossa metsästyslain sijasta vieraslajilainsäädäntöä.
Vieraslajilainsäädäntö mahdollistaa nykyistä vapaamman metsästyksen.
Ulkonäöltään likipitäen identtiset majavalajit eroavat geneettisesti toisistaan niin paljon, että ne eivät pysty lisääntymään keskenään.
Vieraslajin poikastuotto on alkuperäislajia suurempi. Tämä on yksi tekijä siihen, että tulokaslaji on Suomessa nykyään euroopanmajavaa huomattavasti yleisempi.
Kanadanmajavaa istutettiin myös useampaan paikkaan eri puolille maata.
Väite siitä, että kanadanmajava ajaisi euroopanmajavan ahdinkoon lajienvälisessä kilpailussa, ei välttämättä pidä paikkaansa.
Venäjän puolella Karjalassa on tutkittu, että alueelle myöhemmin saapunut euroopanmajava on kokonaan syrjäyttänyt kanadanmajavan.
Näin voidaan suotuisissa olosuhteissa ennustaa tapahtuvan myös Suomessa.
Tutkimus on hankalaa, koska rahaa ei ole
Luonnonvarakeskuksen tutkija Annika Herrero pitää mahdollisena, että laajan itäisen Suomen alueella lymyäisi tälläkin hetkellä euroopanmajavia – niitä ei ole vain löydetty.
Euroopanmajava on palannut Venäjältä jo Itä-Lappiin sekä Kaakkois-Suomeen.
– Tästä syystä en hakkaisi kiveen, etteikö niitä löytyisi myös muualta Itä-Suomesta, pohtii Herrero.
Kattava majavakantojen kartoitus on Herreron mukaan mahdotonta. Luonnonvarakeskuksen hartiat ovat valtion säästötoimien vuoksi tähän työhön liian kapeat.
Avuksi tarvittaisiin laaja yhteistyö ja merkittävä kansainvälinen rahoitus.
– Näin voisimme analysoida koko maan alueelta suuren määrän näytteitä majavista.
Herrero ei usko, että kanadanmajavan hävittäminen Suomesta on mahdollista. Ekologisesta näkökulmasta katsottuna on hänen mielestään tosin aivan se ja sama, kumpi majavalaji salomaita asuttaa.
Tärkeintä on turvata euroopanmajavan elinolosuhteet niillä alueilla, joissa molemmat lajit esiintyvät ja samalla edesauttaa euroopanmajavan mahdollisuuksia levittäytyä laajemmalle.
Majavien elämän seuraaminen opettaa enemmän kuin ampuminen
Majavanpesällä on hiljaista. Tuoreet, paljaaksi kalutut puut kelluvat purossa. Tämä on varma merkki siitä, että paikka on asuttu.
Jätämme ylimääräiset tavarat kauemmas ja hiivimme asemiin muutaman kymmenen metrin päähän pesästä.
Vuosikymmenten aikana majavien parissa vietetyt hetket ovat tuottaneet Veli Heikkiselle lukuisia ikimuistoisia hetkiä.
Ei minun mielestä kanadanmajavasta tarvitse mitään pahaa tuholaista tehdä.
Veli Heikkinen, Suomussalmi
Illan hämärtymistä odotellessamme hän kertoo, kuinka pieni majavanpoikanen on noussut rannalle haistelemaan hänen saappaitaan.
Erään kerran, kuukausia kestäneen jahdin jälkeen, hän jätti suuren majavan ampumatta, koska se oli liian hieno näky.
– Ei aina tarvitse ampua. Eniten majavista oppii niitä seuraamalla, Heikkinen kuiskaa.
Onpa hän hypännyt vaatteet päällä jäiseen jokeen ja uinut saaliin kiinni hyisestä virrasta.
Metsästäjällä on kanadanmajavia kohtaan vahva tunneside.
Parin tunnin ajan olemme odottaneet, että hämärän tullen majava tulisi esiin ja nousisi vedestä.
Viereiseltä lammelta alkaa kuulua hento rouskutus.
Ääni hiljenee varttitunniksi, kun majava noutaa uuden juuren lammen pohjasta herkuteltavaksi.
Eläin pysyttelee tiiviisti lammen puolella, joten päätämme vaihtaa taktiikkaa. Lähdemme hiipimään kohti lampea.
Kolmen tunnin odotus palkitaan
Pysyttelemme koko ajan tuulen alapuolella, ettei majava haistaisi meitä.
Heikkinen kertoi aiemmin, että majava muuttaa vaaran uhatessa rutiinejaan sellaiseksi, että sen saalistamisesta tulee miltei mahdotonta.
Olemme juuri päässeet rannalle, kun suuri majava tulee esiin jään alta.
Heikkinen nousee äänettä seisomaan ja laukaisee aseensa.
Metsästäjä laskee aseensa, nappaa teleskooppikoukun mukaansa ja ryntää vesirajaan.
Majava on hetkessä rannalla.
Heikkinen tutkii aluetta ja päättelee jäljistä, että tämä uros oli pesän ainoa asukas.
– Taas on yksi asukki vähemmän, mutta tällaista se on.
Jännityksen tuoman adrenaliinin haihduttua tunteet nousevat pintaan.
Vaikka kanadanmajava on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, huomaan, että metsästäjälle kuolleen eläimen näkeminen on kova paikka.
– Illalla, kun rupeaa nukkumaan, ajattelee, että kai se oli sen arvoista, toteaa Heikkinen silittäessään majavaa.
