Puisiin kehikkoihin asetetut turot lisäävät järven monimuotoisuutta. Ilman vesialueen omistajan lupaa ei joulukuusta kannata viskata omaan mökkijärveen.
Kalastajat ovat jo vuosisatoja hyödyntäneet veteen upotettuja puunrisuja kalapaikkojen parantamiseksi.
Nykyään nämä niin sanotut turot tehdään vanhoista joulukuusista. Ne maatuvat vedessä hitaasti, jopa tuhansia vuosia.
Puisiin kehikkoihin asetettujen turojen avulla pyritään lisäämään paikallisesti järven monimuotoisuutta. Ne toimivat myös ahventen kutupaikkoina.
– Kuusten ja neulasten pinnalle pitäisi kasvaa niin sanottua biofilmiä. Se on erilaisista mikrobeista koostuva limakerros, joka toimii ravintona ja elinympäristönä vedessä eläville selkärangattomille. Ne taas ovat tärkeää ravintoa esimerkiksi vesilinnuille ja niiden poikasille sekä kaloille, Pirkanmaan ely-keskuksen luonnonhoidon asiantuntija Kaisa Merimaa sanoo.
Ajatus järven monimuotoisuutta ylläpitävästä turosta omassa mökkirannassa voi innostaa monia.
Asiantuntija toppuuttelee toimimasta omin päin. Turoja ei voi rakennella minne tahansa.
– Pitää olla vähintään vesialueen omistajan, eli yleensä vesiosakaskunnan ja läheisen rannan omistajan lupa. Veneväylään tai kenenkään mökkirannalle turoja ei voi viedä, Merimaa sanoo.
Isommissa turohankkeissa kannattaa kysyä paikalliselta ely-keskukselta lausuntoa. Paikallisen keskuksen kirjaamoon voi laittaa sähköpostia suunnitelmastaan.
Painot pitävät turot paikoillaan
Kangasalan Kirkkojärven jäälle vietiin eilen maanantaina turoja odottamaan kevään tuloa. Kun vedet sulavat, kehikkoihin asetetut joulukuuset vajoavat painojen avulla parin metrin syvyyteen eivätkä lähde ajelehtimaan.
Pirkanmaan tärkeimpiin lintujärviin kuuluva Kirkkojärvi päätyi turojen sijoituspaikaksi useammastakin syystä.
Kirkkojärven tila on huono, se on todella rehevä ja kärsii esimerkiksi isoista sinileväkukinnoista, Merimaa luettelee.
– Toisaalta taas Kangasalan kaupunki on ollut tosi avulias hoitotoimien suunnittelussa. Heidän kanssaan on ollut helppoa sopia asioista.
Merimaan mukaan Kirkkojärvessä on paljon särkikalaa, jota poistetaan vuosittain. Turojen avulla pyritäänkin tuomaan lisää ruokaa ahvenille ja vesilinnuille, joille ei särkikantojen vuoksi tahdo riittää ravintoa.
Tutkimustietoa kaivataan lisää
Turoja on käytetty satoja vuosia upottamalla niitä esimerkiksi pilkkipaikoille.
Silti niistä on saatu tutkimustietoa toistaiseksi melko vähän.
– Suomen ympäristökeskus on tutkinut turoja Saimaalla, ja siellä vesiselkärangattomien lisääntymisestä on saatu tosi lupaavia tuloksia. Toivottavasti saadaan lisää tietoa esimerkiksi Helsingistä ja Nokialta, joissa on myös upotettu turoja, Kaisa Merimaa sanoo.
Turojen käyttöön voi myös liittyä riskejä, ainakin silloin, jos niitä upotetaan paljon pienelle alueelle. Merimaan mukaan suuri määrä kehikoita voi haitata veneilyä ja kalastusta.
Uimapaikoilla kehikot kannattaakin asetella järkevästi ja merkitä esimerkiksi poijuilla.
– Järven ekologialle niistä ei sinänsä pitäisi olla haittaa, kunhan ei nyt koko järveä täytä eikä käsittele kuusia esimerkiksi myrkyillä – eikä heitä muovikuusia veteen.
Katso videolta, millaisia tuloksia turojen vaikutuksesta on saatu Saimaalla: