Kantasolurekisteriä ja seinäjokelaista Eveliina Hovinmäkeä yhdistää ainakin kaksi asiaa: syntymävuosi 1992 ja halu auttaa.
Hovinmäki työskentelee sairaanhoitajana päivystyksessä, jossa näkee surua ja tuskaa.
– Sen kautta olen itse ajatellut, että jos jollakin tavalla pystyy toista auttamaan, niin sitten auttaa, Hovinmäki sanoo.
Niinpä hän on pyrkinyt auttamaan paitsi töissään, myös luovuttamalla verta.
Kantasoluluovuttajaksi Hovinmäen oli tarkoitus ryhtyä jo nuorempana, mutta koulu, työt ja lasten saaminen olivat aikeen esteenä. Kantasoluja ei voi luovuttaa, jos on raskaana tai imettää.
Viimein kesällä 2024 Hovinmäki ryhtyi toimeen ja täytti Kantasolurekisterin esitietolomakkeen. Pian postitse saapui näytepaketti.
Näytteen Hovinmäki ehti ottaa vasta marraskuun puolella, jolloin hän myös laittoi näytepaketin postiin. Vaikka näytteenotto oli helppo – piti pyörittää pakkauksen mukana tulevaa pumpulipuikkoa suun limakalvoilla – paketin postittamiseen liittyi tunnelataus.
– Se tuntui isolta asialta. Ajattelin, että jos joku sattuu juuri minua tarvitsemaan, nyt olen ainakin käytettävissä, Hovinmäki muistelee.
Kantasolusiirteillä voidaan hoitaa useita vakavia verisairauksia, kuten leukemiaa ja imusolmukesyöpiä.
Kantasoluilla on syöpäsairaan hoidossa kaksi tehtävää: ne korvaavat sairastuneen oman vastaavan solukon ja ne alkavat tuottaa luuytimessä luovuttajaperäisiä verisoluja. Koska ne eroavat potilaan omista kantasoluista, ne tuhoavat myös jäljelle jääneitä potentiaalisia syöpäsoluja.
Todennäköisintä on, ettei Kantasolurekisteristä koskaan soitella. Suomen Kantasolurekisterissä on tällä hetkellä yli 80 000 jäsentä ja vuosittain kantasoluja luovuttaa rekisteristä kuutisenkymmentä ihmistä.
Valtaosa rekisteriin liittyneistä ei siis koskaan pääse luovuttamaan kantasolujaan.
Sopivan luovuttajan metsästys
Sopivan kantasoluluovuttajan löytyminen on oleellista, mutta hankalaa.
Vaikka Suomen Kantasolurekisterissä on kymmeniä tuhansia jäseniä, edelleen joka viidennelle kantasoluja tarvitsevalle suomalaiselle ei löydy parhaiten sopivaa luovuttajaa.
Titte Neuvonen käsittelee ystävänsä syöpäsairautta ja kuolemaa Areenan Kirjeitä kuolleelle ystävälleni -podcastissa. Myös Neuvosen ystävä tarvitsi hoitojensa aikana kantasoluja.
Kantasolurekisterin osastonylilääkäri Tiina Linjama kertoo, että kantasolusiirron onnistumiseen vaikuttavat kaksi asiaa: yhteensopiva kudostyyppi sekä luovuttajan ikä.
– Alle 30-vuotiaita luovuttajia käytetään mieluiten, koska nykyään tiedetään, että näin kantasolusiirron tulokset ovat parhaat.
Kudostyypin yhteensopivuus onkin sitten monimutkaisempi asia. Kudostyypityksessä tutkitaan HLA-molekyylit, joiden tietynasteinen yhteensopivuus potilaan ja luovuttajan välillä on kriittistä.
Maailmanlaajuisesti kantasolurekisterissä on lähes 50 miljoonaa luovuttajaa.
Miten siis on mahdollista, ettei jokaiselle tarvitsevalle löydy sopivaa luovuttajaa?
– Ongelma on, että HLA-järjestelmä on kaikkein vaihtelevin alue ihmisen perimässä. Erilaisia HLA-tekijöitä on valtava määrä, Linjama selittää.
HLA-tekijöiden periytymisestä johtuen edes sisarukset eivät ole välttämättä toisilleen parhaat mahdolliset luovuttajat – tämän todennäköisyys on itse asiassa vain 25 prosenttia.
HLA-tekijöissä näkyy myös maantiede: suomalaisilla on suuri joukko HLA-tekijöitä, jotka ovat muualla maailmassa harvinaisia. Tämä liittyy Linjaman mukaan suomalaisten tautiperimään ja geneettiseen erilaisuuteen.
Kutsu Helsinkiin
Kuukausi näytepaketin postituksesta Kantasolurekisteristä soitettiin Eveliina Hovinmäelle, täysin vastoin odotuksia. Hänet kutsuttiin verikokeisiin, joissa hänen HLA-tekijöidensä sopivuutta kantasoluja tarvitsevalle potilaalle tutkittaisiin.
Helmikuussa tuli tieto: hänet oli valittu kantasoluluovuttajakandidaatiksi.
Sanoin heti, että tulen ehdottomasti.
Eveliina Hovinmäki
Hovinmäki kutsuttiin Helsinkiin kattavaan lääkärintarkastukseen, jossa otettaisiin lisää verikokeita ja sydänfilmi.
Jos kaikki olisi kunnossa, hän pääsisi luovuttamaan kantasolujaan. Matkassa menisi kokonaisuutenaan viikko.
– Sanoin heti, että tulen ehdottomasti, Hovinmäki sanoo.
Maaliskuussa hän matkusti Seinäjoelta Helsinkiin, jossa tehtiin tarvittavat kokeet ja annettiin kolmena päivänä kasvutekijäpistoksia. Kasvutekijäpistoksilla kantasolut saadaan irtoamaan luuytimestä verenkiertoon. Tästä voi aiheutua kipuja, joista Hovinmäki selvisi särkylääkkeillä.
– Kun hoitajat kyselivät tuntemuksia, sanoin että minun kipuni ovat varmasti tosi pieniä verrattuna siihen, mitä joku syöpää sairastava ja syöpähoitoja sietävä joutuu kokemaan, Hovinmäki sanoo.
Kantasolujen luovutus tapahtuu useimmiten verenluovutuksen tapaan, kyynärtaipeen laskimosta. Siinä missä verenluovutus kestää viitisentoista minuuttia, kantasolujen keräämiseen menee useampi tunti.
– Itse keräys oli aika helppo, siihen ei mennyt kuin viitisen tuntia. Makoilin sängyssä. Molemmissa käsissä oli kanyylit, joista lähtee letkut, Hovinmäki kertoo.
Useimmiten luovutus onnistuu yhdessä päivässä, mutta joskus tarvitaan toinenkin keruupäivä. Hovinmäeltä kantasoluja kerättiin kahtena päivänä.
– Itselleni tuli hyvä mieli, että tämä ihminen, joka kantasolujani sai, on toivon mukaan selvinnyt ja päässyt kiinni elämään, Hovinmäki sanoo.
Tämän todennäköisyydet ovat hyvät: kantasolusiirron saaneista aikuisista parantuu 50–70 prosenttia ja lapsista jopa 60–90 prosenttia.
Paranemisprosenttiin vaikuttavat kuitenkin potilaan sairaus ja lähtötilanne.
Hovinmäki haluaisi tuoda Kantasolurekisteriä ihmisten, erityisesti nuorten tietoon. Jokainen rekisteriin liittyvä voi olla jonkun toisen mahdollisuus elämään.
– Kun olin itse luovuttamassa, tuli sosiaalisessa mediassa vastaan ilmoitus, jossa etsittiin kaksivuotiaalle lapselle kantasoluluovuttajaa. Rekisteristä ei ollut löytynyt sopivaa, mutta ilmoituksella pyydettiin ihmisiä liittymään rekisteriin, Hovinmäki sanoo.
Kantasolusiirto voi olla sairastavan viimeinen mahdollisuus parantua.
