Elämäni moka -sarjassa julkisuudesta tuttu henkilö paljastaa elämänsä noloimman kömmähdyksen. Tällä kertaa vuorossa on elokuvaohjaaja Dome Karukoski.
”Olimme lomamatkalla Kyproksella 90-luvun alussa. Olin 15-vuotias ja menossa lukioon.
Majoituimme aika pienessä hotellissa Páfoksessa. Olin reissussa äitini kanssa ja etsin kavereita, hotelliystäviä.
Minulla on aina ollut voimakas tarve löytää yhteisöjä. Tarve liittyy ulkopuolisuuden tunteeseen. Se taas johtuu muuttamisesta, kiusaamisesta ja muutamista muista asioista.
Vietin Páfoksessa aikaa 18–20-vuotiaiden brittinuorten kanssa. He olivat lomailemassa koulun päättäjäisten jälkeen. Vietimme viikon yhdessä.
Päädyin jotenkin vahingossa valehtelemaan heille ikäni: he kysyivät sitä, ja vastasin nanosekunnissa olevani 18-vuotias.
Ehkä minua nolotti, että olin vasta 15. Oletin, etteivät he viettäisi kanssani aikaa, jos tietäisivät, että olen nuorempi. Se varmaan liittyi miellyttämisen tarpeeseeni.
Valehtelin myös, että olin toimittajana Ylen Teksti-TV:ssä, jossa äitini silloin työskenteli.
Kaiken tämän seurauksena päädyin valheen kierteeseen, jota piti ruokkia. Jouduin näyttelemään 18-vuotiasta.
– En vielä tiedä, mihin yliopistoon lähden. En ole varma, onko toimittajan ura sittenkään minun juttuni. Olen miettinyt, jos menisin kuitenkin opiskelemaan historiaa, muistelen sanoneeni.
Äitini otti pari kuvaa reissusta. Yhdessä hauskassa kuvassa hyppään uima-altaaseen. Yritin todistaa maskuliinisuuttani, tietynlaista 18-vuotiaan alfamaisuutta, hyppäämällä uima-altaaseen voimalla.
Kuvasta näkee, että se oli täydellinen mahalasku.
Halusin ikään kuin kuulua jengiin. Miksen vain uskaltanut sanoa rehellisesti, kuka olen ja mitä teen?
Tapasin brittinuoria jatkuvasti hotellin aamiaisella ja uima-altaalla. Lähdin heidän kanssaan alaikäisenä baareihin ja ajamaan skoottereilla. Opin heiltä, miten mennä itsevarmasti baariin.
Totta kai minua jännitti, että paperini kysytään.
Pelasin silloin amerikkalaista jalkapalloa ja olin aika skrode. Olin treenannut kohtuullisesti fysiikkaa ja olin melko pitkä, varmaan lähempänä 180 senttimetriä. Siinä mielessä koin, että valhe voisi mennä läpi.
Kerran vietimme aikaa pubissa, jossa ei kysytty papereita. Siitä menimme klubille, jossa ne kysyttiin.
Eikä minulla tietenkään ollut niitä.
Tajusin, että valheeni murenee.
– Minulla ei ole papereita mukanani, muistelen huijanneeni.
Muut menivät baariin, ja minä lähdin kotiin.
Luulen, että he tajusivat siinä kohtaa, ettei tämä kaveri olekaan 18.
Se nolotti. Olin jäänyt kiinni.
Lomamatkaa oli vielä pari päivää jäljellä. Ongelmana oli vielä se, että hotellimme ja allasalue oli pieni. Minun teki mieli vältellä näitä brittejä ”kiinnijäämisen” jälkeen. Se ei oikein onnistunut.
En ymmärrä, miksi en vain siinä vaiheessa avannut tilannetta. Olisin varmaan saanut anteeksiannon, ja olisimme nauraneet asialle yhdessä.
Tunsin häpeää, mutta nuorena maailma muuttuu päivässä. Menin aika nopeasti lomamatkan jälkeen lukion penkille.
Tämä moka opetti varmasti jossain määrin rehellisyyteen ja avoimuuteen. Olen pyrkinyt olemaan nykyisessä elämässäni aidosti oma itseni.
Tunnistan yhä itsessäni joissain määrin edellä mainittua häpeän tunnetta. Olen yliempaattinen ihminen. Kun koen mokanneeni ja toimineeni väärin, tunnen helposti valtavaa syyllisyyttä.
Rakkautta ja virtahepoja -elokuvan kautta yritän opettaa itselleni armollisuutta ja hyväksyntää. En halua jäädä kiinni elämäni epäonnistumisiin.
Haluanko vielä 49-vuotiaana kantaa kaikkien pienten epäonnistumisten taakkaa harteillani? Haluan päästää niistä irti. Ja hyväksyä, että olemme kaikki keskeneräisiä ihmisiä, jotka tekevät virheitä.”
Dome Karukoski vieraili Puoli seitsemän -ohjelmassa maanantaina 21. syyskuuta.
