Edicti on huolissaan ahtaasta miehen mallista, joka vie kohti häpeää.
– Voisimmeko mennä pöydän ääreen ja jutella kunnolla?
Artisti Edicti, oikealta nimeltään Mico Pellikka, hämmästyi ystävänsä kysymyksestä kesken kaveriporukan illanvieton. Näinhän he aina viettivät aikaa yhdessä: sohvalla musiikkivideoita katsellen tai videopelejä pelaten. Mitä vikaa siinä oli?
Nopeasti hän kuitenkin tajusi ystävänsä pointin. Paikalla oli myös eri kaupungeissa tai ulkomailla asuvia ystäviä, joita näkee harvemmin. Moni eli isojen muutosten aikaa.
Edicti tunsi pienen piston sydämessään. Miksi hän ei ollut tajunnut asiaa jo aiemmin? Tai uskaltanut sanoa siitä? Kukaan ei vastustanut ehdotusta, ja miehet nousivat sohvalta pöydän ääreen. Kaikki saivat puhua vuorollaan. Loppuilta kului siinä.
Tällaiset hetket saivat Edictin, 28, tekemään albumin puhumattomuudesta.
– Kyllähän miehet puhuvat, mutta harvoin tunteistaan, hän sanoo.
Albumin nimi Toiveuusintoja on artistin mukaan vertauskuva puhumattomuudelle. Yksi tapa paeta vaikeita tunteita tai keskusteluja on uppoutuminen johonkin tuttuun ja turvalliseen ohjelmaan tai elokuvaan.
Halaamisen harjoittelua
Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet raskasta aikaa Edictin elämässä. Lähipiirissä on ollut paljon kuolemaa. Surua käsitellessään Edicti tunsi vetoa nostalgiaan: hän alkoi keräillä vanhoja bändipaitoja, katsoa vanhoja elokuvia ja pelata enemmän videopelejä.
Alkoi syntyä lauluja: Juhlapöydässä kertoo sukujuhlien ontoista keskusteluista, Tyhjiö kuoleman jälkeisestä hiljaisuudesta, Rappukäytävä parisuhdeväkivallasta.
Tunteista puhumisen lisäksi Edicti on opetellut fyysistä läheisyyttä miespuolisten ystäviensä kanssa. Ollessaan kämppiksenä parhaan ystävänsä kanssa he tajusivat, etteivät he juuri koskaan halaa. He päättivät tehdä sitä useammin.
– Miehet saattavat saada fyysistä läheisyyttä vain, jos heillä on kumppani. Kumppani voi olla myös ainoa, jolle avaudutaan tai jonka nähden voi itkeä. Itse toivoisin samoja asioita myös ystävältä, sukupuoleen katsomatta.
Hypermaskuliinisuus ja machokulttuuri ovat nousussa, ainakin sosiaalisen median suositun sisällön perusteella. Edicti on huolissaan trendistä ja sen edistämästä ahtaasta miehen mallista.
– Se vie kohti puhumattomuutta ja häpeää, joka on monesti muiden tunteiden käsittelyn tiellä. Olen itse kokenut häpeää esimerkiksi mustasukkaisuuden tunteesta romanttisissa suhteissani, hän kertoo.
– Minun on pitänyt heivata häpeä ensin pois, jotta olen voinut purkaa sen takana olevaa tunnetta.
Musiikki voi avata keskustelun
Keskusteluyhteyden avaamiseen on auttanut myös musiikki. Kun Edictillä oli vaikeuksia isänsä kanssa, hän kirjoitti tälle laulun nimeltä Jäänmurtaja, joka löytyy hänen edelliseltä albumiltaan Joku, jonka luo palata.
Edicti soitti laulun isälleen tapaninpäivänä kolme vuotta sitten. Hän oli tulostanut sanat paperille. Kuultuaan laulun isä itki, halasi poikaansa ja sitten he keskustelivat.
Edicti tunnistaa yhä välillä pakoilevansa vaikeita tunteitaan ollessaan yksin. Silloin toiveuusintojen kaiho kutsuu. Läheistensä kanssa hän ei enää halua paeta avoimia keskusteluja, vaikka television äärellä yhä kokoonnutaankin.
– Vieläkin on tilanteita, joissa joku joutuu erikseen kysymään, että ”voisimmeko puhua tästä tilanteestani?” Mutta koko ajan menemme enemmän kohti sitä, että asioista keskustellaan niiden vaatimalla tavalla.
