Uudistuksen tavoitteena on turvata saaristossa asumisen edellytyksiä, vahvistaa saariston elinvoimaa ja vastata toimintaympäristön muutoksiin.
Hallitus esittää eduskunnalle uutta saaristolakia, joka korvaa yli 40 vuotta vanhan lain.
Voimassa oleva laki saariston kehityksen edistämisestä on vuodelta 1981, eikä sitä ole järjestelmällisesti päivitetty sen jälkeen.
Uudistus perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaukseen.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin mukaan uudistuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa saariston elinvoimaa ja turvata saaristossa asumisen edellytykset.
Samalla edistetään kokonaisturvallisuutta, saariston palveluiden saatavuutta sekä luonnon ja kulttuuriperinnön vaalimista.
Yksi merkittävimmistä muutoksista on kausiasukkaiden huomioiminen lainsäädännössä ensimmäistä kertaa. Suomessa arvioidaan olevan 2,4–2,9 miljoonaa kausiasukasta, joista noin 600 000 saaristoalueilla.
Saaristoalueilla on noin 150 000 kausiasuntoa, mikä on 30 prosenttia koko maan kausiasunnoista.
Yhteysalusliikenne ja varautuminen
Uudessa laissa säädettäisiin valtion velvollisuudesta huolehtia yhteysalusliikenteen järjestämisestä ulko- ja välisaaristossa niin, että vakituisen asumisen kannalta välttämättömät palvelut olisivat käytettävissä.
Reittien ja liikennöintialueiden suunnittelussa tulisi jatkossa ottaa huomioon vakituisen asumisen lisäksi myös kausiasutuksen ja elinkeinotoiminnan tarpeet.
Merkittävä uudistus on yhteysalusliikenteen palveluntuottajien varautumisvelvollisuus.
Palveluntuottajien olisi varauduttava normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä laadittava valmiussuunnitelma.
Palvelut ja päätöksenteko
Laissa korostettaisiin kuntien ja hyvinvointialueiden velvollisuutta huolehtia siitä, että saariston vakituisilla asukkailla on käytettävissään palvelut saariston erityisolot huomioon ottaen.
Valtion tulisi edistää digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa, mikä korostuu erityisesti alueilla, joissa kulkuyhteydet ovat muuta maata huonommat.
Uudessa laissa säädettäisiin, että saariston elinvoiman kehitys ja erityispiirteet on otettava huomioon saaristoa koskevassa päätöksenteossa.
Uudessa saaristolaissa säädettäisiin saariston elinkeinotoiminnan edistämisestä. Muun lainsäädännön mukaisten tukitoimien suunnittelussa ja kohdennuksessa olisi katsottava saariston erityisolosuhteet tuen tarvetta lisääväksi tekijäksi.
Avustusta voitaisiin myöntää saariston luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön hoitoon, esimerkiksi perinnerakennusten kunnostamiseen ja perinnemaisemien hoitoon.
Lakiin on jo aiemmin lisätty säännös saaristoisista hyvinvointialueista.
Saaristoisuuden perusteella rahoitusta saavien hyvinvointialueiden joukko laajenee nykyisestä neljästä viiteen. Saaristoisuuspisteytys lisäisi Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen rahoitusta noin 1,8 miljoonalla eurolla ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen rahoitusta noin 550 000 eurolla.
Varsinais-Suomen ja Etelä-Savon hyvinvointialueiden rahoitus sen sijaan vähenisi.
Lausunnot ja aikataulu
Hallituksen esitys oli lausuntokierroksella keväällä 2026, ja siihen saatiin 84 lausuntoa.
Lausunnonantajat suhtautuivat esitykseen pääosin myönteisesti ja pitivät saaristolain päivittämistä tärkeänä.
Lausuntojen mukaan laki nykyaikaistaa saaristopolitiikkaa ja vastaa muuttuneeseen toimintaympäristöön, jossa korostuvat kausiasutus, huoltovarmuus ja poikkihallinnollinen yhteistyö.
Esitys etenee seuraavaksi eduskunnan käsittelyyn. Tavoitteena on, että uusi saaristolaki tulee voimaan pääosin 2. tammikuuta 2027.
