Erityisasiantuntija Soila Karreinen Lääkäriliitosta kertoo, että Suomessa luodaan pohjaa terveydenhuollon palveluvalikoiman uudistamiseksi.
– Norjalaisten toiminta kuulostaa sellaiselta, jota ryhdytään varmasti Suomessakin tekemään, ja ihan syystä. Terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa väestön ikääntyessä, ja siksi meidän on syytä huolehtia, että ihmisille tarjottu hoito tuottaa heille mahdollisimman paljon terveyttä, Karreinen sanoo.
Lääkäri Aleksi Raudasojan viime vuonna julkaistun väitöskirjan mukaan jopa 20–30 prosenttia terveydenhuollon resursseista käytetään Suomessa tarpeettomaan hoitoon.
Yle uutisoi sunnuntaina, että Norja on ryhtynyt rajoittamaan tiettyjen hoitomuotojen käyttöä tai karsimaan niitä tyystin.
Linjauksella pyritään vähentämään sellaisia hoitoja, jotka tuottavat korkeintaan vain vähäistä hyötyä suhteessa hoitojen aiheuttamiin riskeihin ja kustannuksiin. Jotkut hoidot voivat olla esimerkiksi tarpeettoman kajoavia ja saattavat aiheuttaa potilaan terveydelle jopa haittaa.
Lääkäriliiton Soila Karreinen katsoo, että norjalaiset ovat oikealla asialla, mutta ei suosittele heittämään erilaisia hoitomuotoja yksioikoisesti ”yli laidan”.
– Niitähän tavallaan heittäytyy yli laidan tieteen kehittyessä, mutta jättäisin tämän asiantuntijoiden harkittavaksi. Joskus on tilanteita, kun täytyy miettiä ratkaisuja suositusten ulkopuolelta, ja siihen tarvitaan lääkärin autonomiaa. Lääkärillä tulee olla vastuu ja vapaus päättää käytettävissä olevien mahdollisuuksien rajoissa, mikä hoito on potilaalle suositeltava.
Hoitovalikoimaa ja hoitojen tarpeellisuutta on Karreisen mukaan pyritty arvioimaan ja ohjaamaan Suomessa Käypä hoito- ja Vältä viisaasti -suosituksilla. Suomessa myös valmistellaan palveluvalikoimaa koskevaa lakia.
Hallitus haluaa säätää palveluvalikoiman periaatteista
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus antoi eduskunnalle toukokuussa esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista. Karreisen mukaan Lääkäriliitto osallistui esityksen sidosryhmäyhteistyöhön ja lausuntokierrokselle.
– Tässä ei konkreettisesti aiota tehdä muuta kuin säätää laissa palveluvalikoiman periaatteista, eli ikään kuin ajattelukehikosta, jonka avulla voidaan myöhemmin säätää varsinaisesta palveluvalikoimasta, Karreinen kertoo.
Hallitus esittää, että palveluvalikoiman määrittelyä muutettaisiin siten, että nykyisten poissulkukriteerien sijaan säädettäisiin palveluvalikoimaan kuulumisen edellytyksistä.
Esityksessä ehdotetaan, että palvelujen ja menetelmien kuuluminen palveluvalikoimaan ja niiden poisrajaaminen toteutettaisiin jatkossa julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tarveperiaatteen, turvallisuuden, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden mukaan.
Läpileikkaavia periaatteita olisivat yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus.
– Tuon lakiesityksen perusteella ei voitaisi ottaa käyttöön vaikkapa sellaista hoitomuotoa, jolle ei ole merkittävää tarvetta tai riittävää kustannusvaikuttavuutta, Karreinen kertoo.
Kohdunpoistot ja harvinaiset sairaudet
Kohdunpoisto on Karreisen mukaan hyvä esimerkki monelle tarpeettomasta hoidosta, joka voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia sekä komplikaatioriskejä. Kohdunpoistoja on tehty Suomessa yleisimmin myoomien eli hyvälaatuisten lihaskasvaimien sekä vuotohäiriöiden vuoksi.
– Kohdunpoistojen tekemistä on vähennetty Suomessa merkittävästi, ja siihen on vaikuttanut esimerkiksi muiden hoitojen kehittyminen. Hormonikierukka on auttanut monia, joilla on ollut runsaat kuukautiset, Karreinen kertoo.
Toisaalta kohdunpoisto voi olla ainoa keino, joka saattaa auttaa erittäin vaikean endometrioosin tai adenomyoosin oireisiin.
Voiko joidenkin elämänlaatua parantavien hoitojen saanti vaikeutua joillekin pienille potilasryhmille, jos hoidot katsottaisiiin suurimmalle osalle vähähyötyisiksi, ja niiden kriteerejä tiukennettaisiin?
– Ensisijaista on, että potilas pääsee lääketieteelliseen arvioon ja hoitoon. Siinä meillä on eniten ontumista, ja se on isoin haaste erityisesti perusterveydenhuollossa, mutta myös erikoissairaanhoidossa, Karreinen sanoo.
Karreisen mukaan on kuitenkin totta, että suosituksia laaditaan, jotta ne ohjaisivat ammattilaisten toimintaa.
– Jos tehdään suositus, jossa kehotetaan suhtautumaan hyvin kriittisesti johonkin tiettyyn hoitomuotoon, on sen käytön väheneminen luonnollista. Tämä voi kyseistä hoitoa tarvitsevan potilaan näkökulmasta tuntua viiveeltä ja pitkittymiseltä.
Esimerkiksi harvinaisten sairauksien hoidot ovat Karreisen mukaan eettisesti vaikea asetelma, sillä hoidot saattavat olla poikkeuksellisen kalliita, ja niistä hyötyy vain hyvin pieni potilasjoukko.
– Nämä ovat haastavimpia tilanteita, joihin törmätään palveluvalikoiman määrittelyssä.
