Keräin vakuutti Rokuan Tulijärven mökkiläiset, jotka ovat taistelleet vieraslajia vastaan jo vuosia. Kone on kuitenkin vasta tutkimuskäytössä.
Mökin omistajat seuraavat Rokuan Tulijärven rannalla Muhoksella tyytyväisinä, kun heitä pitkään piinannut kanadanvesirutto saa kyytiä.
Järvessä puksuttaa Oulun yliopistossa suunniteltu ja rakennettu laite, joka kitkee viheliäistä vieraslajia veden alta jopa tonneja tunnissa ja kuljettaa kasvuston rantaan.
– Me mökkiläiset odotamme kädet syyhyten, että saisimme tuollaisen laitteen omaan käyttöömme. Koneella pääsee sellaisiin paikkoihin, mihin ei yllä kahlaamalla, sanoo Hannu Kärppä.
Hän on myös Rokuan vesiensuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja.
Rokua on matkailu- ja luontoalue, joka sijaitsee Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella.
Yliopiston kehittämä laite on tutkimuskäytössä, ja sitä on testattu myös Kuusamossa. Keräintä ei saa vielä ostettua mistään.
Se harmittaa mökkiläisiä.
Kärpän mukaan vesirutto on Tulijärvellä iso ongelma. Perämoottorit jäävät kasvillisuuteen kiinni ja uistimen heitto on mahdotonta. Vieraslaji haittaa myös uimista.
Sama tilanne on sadoissa muissakin suomalaisjärvissä. Vesirutto leviää aggressiivisesti, ja sitä löytyy jo Lappia myöten.
Kehitetty ketteräksi
Vesikasvikerääjä on kelluva laite, jonka perusrakenteessa on tuttu periaate: leikkaavat terät, keräin eli nostokuljetin ja säiliö.
Vastaavia laitteita löytyy maailmalta, mutta ne ovat huomattavasti raskasrakenteisempia, kertoo Oulun yliopiston projektitutkija Jonne Untinen.
Yliopistolla laite on kehitetty ketteräksi. Siipirattaat parantavat liikkuvuutta vesikasvien seassa ilman, että kasvillisuutta tarttuu potkurin ympärille.
Untisen mukaan laite painaa noin 1 200 kiloa, ja sitä voi kuljettaa lavetilla vaikka pakettiauton perässä.
Nuotta jää toiseksi
Oulun yliopiston vesikasvikeräin kiertää Tulijärven rantaa, eikä aikaakaan, kun kerääjän kyydissä on jo iso vesiruttolasti.
– Työpäivässä tällä laitteella saisi hyvinkin nostettua toistakymmentä tonnia vesiruttoa, kun myös siirtymät ja purku otetaan huomioon, Jonne Untinen sanoo.
Laite tekee varsin tarkkaa jälkeä. Untisen mukaan se leikkaa vesiruton pohjaa myöten.
Nuottaamalla ei välttämättä päästä yhtä hyviin tuloksiin.
– Tämän järven pohjassa oli nuottaamisen jälkeen vielä airon lavan verran vesikasvia. Nuotta ei ollut siihen yltänyt, Untinen kertoo.
Tavoitteena on, että vedestä nostettava vesirutto saataisiin jatkossa hyötykäyttöön. Biomassa voitaisiin jalostaa esimerkiksi biokaasuksi ja lannoitteiksi. Nyt se päätyy pääosin jätteeksi.
