Jos sienikoriin päätyy syksystä toiseen vain kantarelleja, suppilovahveroita ja herkkutatteja, metsään jää monta todellista herkkua.
Tässä jutussa Luonto-Suomen Sieni-illan asiantuntijat biologi Jarkko Korhonen ja johtava asiantuntija Niina Silander Marttaliitosta antavat sienivinkkejä.
Sienisadossa poikkeuksellisen paljon alueellista vaihtelua
Syksyn sienisato on vaihdellut Suomessa poikkeuksellisen paljon alueittain.
Korhosen mukaan Itä-Suomessa sieniä on ollut paikoin runsaasti, kun taas lännessä sato on voinut olla huomattavasti niukempi.
– Turun seutu kumisi tyhjyyttään ja Itä-Suomi notkui sieniä.
Taustalla vaikuttavat muun muassa sateiden määrä ja ajoittuminen sekä lämpötila.
Kuuntele Luonto-Suomen Sieni-ilta suorana 30.9. klo 18.00 tai myöhemmin tallenteena Yle Areenasta.
Uusia sieniä voi opetella yksi kerrallaan
Moni sienestäjä haluaisi poimia tutun sienisaaliin rinnalle uusia lajeja, mutta epävarmuus tunnistamisesta saa jättämään ne metsään.
– Se on myös tervettä varovaisuutta, ettei poimi sientä, jota ei varmasti tunnista, muistuttaa Jarkko Korhonen.
Uusien lajien opettelu ei ole vaikeaa. Korhosen mukaan jokainen voi opetella tunnistamaan muutaman uuden ruokasienen kerrallaan ja laajentaa näin vähitellen sienivalikoimaansa.
Tässä viisi helposti tunnistettavaa ruokasientä, jotka saattavat jäädä monelta metsään.
1. Sikurirouskun haistaa jo metsässä, se tekee vaniljajäätelöstä lakritsisen
Sikurirousku on Marttaliiton ja Arktiset Aromit ry:n valitsema vuoden 2026 luonnonsieni. Ruokasienten joukossa se on melkoinen erikoisuus. Siinä missä useimmat sienet päätyvät pannulle, sikurirousku pääsee oikeuksiinsa myös mausteena.
Tunnistus:
Sikurirouskun tunnistaa pienestä, punaruskeasta lakista, joka on usein keskeltä hieman painunut. Heltat ovat vaaleat, ja rikkoutuneesta sienestä tihkuu rouskuille tyypillistä valkoista maitiaisnestettä.
Sikurirousku on kuusen juurisieni. Se kasvaa runsaina esiintyminä kosteapohjaisissa, sammaleisissa havumetsissä.
Sienen mausteisessa tuoksussa ja maussa on currya muistuttavia sävyjä. Kun sikurirouskun tuoksun kerran oppii tunnistamaan, sienen voi parhaimmillaan haistaa metsässä jo ennen kuin sen näkee.
Käsittely:
Erityisen hyvin sikurirousku sopii kuivattavaksi. Kuivatut sienet kannattaa säilyttää tiiviissä astiassa, ellei halua, että koko asunto tuoksuu. Innokkaimpien syöjien kerrotaan jopa huomanneen sikurirouskun tuoksun omassa hiessään.
Muista rouskuista poiketen sikurirouskua ei tarvitse ryöpätä, sillä se ei ole kirpeä.
Käyttö:
Kuivattua sientä voi murustella mausteeksi patoihin ja muihin sieniruokiin tai siitä voi valmistaa vaikka sienisuolaa.
Sienen voi laittaa myös suoraan pannulle tai käyttää esimerkiksi keitossa tai piirakassa.
Martat kannustavat tuomaan sikurirouskun yllättäen myös jälkiruokapöytään.
– Kun kuivattua sikurirouskua murustelee vaniljajäätelön joukkoon, jäätelö saa lakritsia muistuttavan maun, vinkkaa Niina Silander.
2. Kehnäsieni pärjää makutesteissä, mutta moni arastelee sen poimimista
Kehnäsieni ei ehkä voita sienten kauneuskilpailua, mutta makukilpailussa tilanne on toinen. Koko Suomessa yleinen sieni on pärjännyt erinomaisesti Marttojen järjestämissä sienimaisteluissa.
Tunnistus:
Kehnäsieni kuuluu seitikkien sukuun, ja sen jalassa on selvästi erottuva rengas, joka voi saada epävarman sienestäjän varpailleen.
Nimensä kehnäsieni on saanut lakin pinnalla näkyvästä kehnästä. Vaaleanruskean, beigen tai kuparinsävyisen lakin pinnalla on vaaleaa, hieman huntumaista nukkaa, joka voi näyttää melkein helmiäiseltä tai jopa homeiselta.
Jalan renkaan yläpuolella voi näkyä valossa hienovarainen, helmiäishohtoinen sahalaitakuvio, jota voisi kuvailla pieniksi revontuliksi.
Kehnäsieni elää havupuiden ja koivun seuralaisena lähes kaiken tyyppisissä metsissä.
Käsittely:
Nuoret sienet voi käyttää kokonaan, mutta vanhemmista yksilöistä puisevaksi muuttuneen jalan voi jättää pois ja käyttää pelkän lakin.
Käyttö:
Keittiössä kehnäsieni on mutkaton. Sen voi laittaa puhdistamisen jälkeen suoraan pannulle.
Kehnäsienen maku on täyteläinen ja umaminen. Samalla siinä on tuttu, selkeä sienen maku. Myös rakenne tekee siitä hyvän ruokasienen: malto on sopivan napakka eikä hajoa helposti ruoanvalmistuksessa.
Erityisen herkullinen kehnäsieni on keitossa, mutta napakan rakenteensa ansiosta se sopii hyvin myös kastikkeisiin ja pannuruokiin.
Jos sieniä riittää säilöttäväksi asti, kehnäsieni kannattaa hauduttaa ensin niin, että suurin osa nesteestä haihtuu, ja pakastaa sen jälkeen.
– Kuivaaminen ei ole sille paras säilöntätapa, sillä kuivattuna makuun voi tulla kitkeryyttä, ohjeistaa Silander.
3. Limanuljaska ei nimellään houkuttele, mutta se on erinomainen kaveri kalaruoille
Limanuljaska ei ehkä ole nimi, joka saa veden herahtamaan kielelle. Ulkonäön ja nimen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. Se on mainio ruokasieni.
Tunnistus:
Limanuljaskan nimi ei tule tyhjästä. Sen tunnistamisessa kannattaa kiinnittää huomiota harmaaseen, hyvin limaiseen lakkiin ja jalkaa pitkin alaspäin jatkuviin helttoihin. Harmaan lakin pinta voi kostealla säällä olla niin limainen, että limaa suorastaan valuu sienestä.
Hauska tuntomerkki löytyy aivan jalan tyvestä: maan sisään jäävä osa on sitruunankeltainen.
Sientä kannattaa etsiä erityisesti kuusimetsistä. Sitä tavataan pitkälle pohjoiseen.
Käsittely:
Pieni vaiva kannattaa nähdä jo metsässä. Limanuljaskan voi halkaista jalasta lähtien pystysuunnassa kahtia ja taittaa puolikkaat erilleen. Samalla lakin limainen pintakelmu lähtee näppärästi kuoriutumaan pois. Näin sieni on jo koriin päätyessään siisti eikä sotke limallaan muita saaliita.
Käyttö:
Limanuljaska pääsee oikeuksiinsa yksinkertaisesti valmistettuna.
Sen voi laittaa puhdistamisen jälkeen silputtuna suoraan pannulle ja antaa nesteen ensin haihtua. Sitten mukaan lisätään voita, sipulia ja mausteet. Paistoksen voi nostaa sellaisenaan leivän päälle tai tarjota kalan kanssa sitruunaisen kastikkeen kera.
Limanuljaska sopii mainiosti myös esimerkiksi kuharullien täytteeksi.
4. Lampaankääpä sopii ”pihviksi” hampurilaiseen
Moni on oppinut suhtautumaan vaaleisiin sieniin varovaisesti, mutta lampaankäävän kohdalla koriin kannattaa tehdä tilaa.
Tunnistus:
Lampaankääpä kuuluu kääväkkäisiin. Lakin alapinnalla ei ole helttoja vaan hyvin tiheässä olevia pieniä pillejä. Ne voivat olla niin pieniä, ettei pillistöä ensi silmäyksellä edes erota.
Lampaankääpä on kiinteä ja jämäkkä.
Lampaankääpää kannattaa etsiä sammaleisista havumetsistä, joissa sitä voi kasvaa suuriakin ryhmiä. Sitä tavataan yleisenä suunnilleen Keski-Suomen korkeudelle saakka ja harvinaisempana pohjoisempana.
Käsittely:
Lampaankääpä ei vaadi esikäsittelyä. Sen voi puhdistamisen jälkeen laittaa suoraan pannulle. Pitkää kypsennystäkään se ei tarvitse.
Käyttö:
Keittiössä lampaankäävän valtti on sen rakenne. Vaalea ja kiinteä malto pysyy hyvin koossa. Pannulla sieni muuttuu kellertäväksi.
– Jämäkän lampaankäävän voi valmistaa melkein pihvin tapaan. Sen voi leikata viipaleiksi, leivittää ja paistaa pannulla ja nostaa vaikka hampurilaisen väliin.
Sieni sopii myös piirakoihin, perunoiden lisukkeeksi ja monenlaisiin pannuruokiin.
5. Herkkutatti ei ole ainoa hyvä tatti, kokeile myös kangastattia
Herkkutatti on monelle sienestäjälle tattien kuningas, mutta sen rinnalla metsissä kasvaa muitakin koriin kelpaavia tatteja. Yksi niistä on koko Suomessa tavattava kangastatti.
Tunnistus:
Kangastatin lakki ei ole aivan tasaisen ruskea, vaan sen pinnassa voi näkyä lämpimän ruskeaa, hieman kanelia muistuttavaa sävyä.
Leikattaessa sienen malto saattaa muuttua sinertäväksi. Värinmuutos voi näyttää dramaattiselta, mutta sitä ei kannata säikähtää.
Kangastatti on männyn seuralainen ja se kasvaa yleisenä kangasmetsissä lähes koko maassa.
Käsittely:
Kangastatti on rakenteeltaan hieman herkkutattia pehmeämpi, mutta keittiössä sitä voi käyttää pitkälti samoihin ruokiin.
Jos saalista tulee enemmän, kangastatti sopii myös kuivattavaksi.
Käyttö:
Valmistaminen on helppoa: kangastatti ei vaadi pitkää hauduttamista, vaan sen voi kypsentää pannulla.
Sienet voi myös leikata ohuiksi viipaleiksi ja laittaa kuivuriin odottamaan talven risottoja ja kastikkeita.
Joidenkin mielestä kuivattujen kangastattien maku muistuttaa hiukan ruokasienten listalta poistuneen korvasienen makua.
Hyviä kangastattiherkkuja ovat myös tattileivät, muhennokset ja pastakastikkeet.
Kangastatti on siitäkin fiksu kerättävä, että siinä on runsaasti rautaa.
