Turun yliopisto selvitti pyöriäishavaintoja vanhoissa sanoma- ja aikakauslehdissä olleiden tietojen perusteella.
Pyöriäisiä tavattiin usein 1800-luvulla ja erityisesti 1900-luvun alkupuolella laajasti koko Suomen rannikon alueella. Havaintojen määrä putosi jyrkästi 1940-luvulla, eikä ole sen jälkeen palannut aiemmalle tasolle.
Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkijat ovat selvittäneet pyöriäishavaintojen historiaa. Lähdeaineistona ovat olleet digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet 1800-luvulta 1970-luvulle asti.
– Suurin osa historiallisen aineiston pyöriäishavainnoista liittyi kalastukseen. Pyöriäisiä jäi myös pyydyksiin ja niitä tapettiin, kertoo kulttuuri- ja ympäristöhistorioitsija, dosentti Otto Latva Turun yliopiston tiedotteessa.
Itämeren pyöriäiskanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Nykyarvio kannan koosta on noin 500 yksilöä.
Tutkijat kokosivat Suomen Kansalliskirjaston digitoimasta sanoma- ja aikakauslehdistöstä pyöriäishavaintoja vuosilta 1828–1975. Vähän yli 500 pyöriäisyksilöstä löytyi yhteensä 413 havaintoa Suomen merialueelta.
Havainnot painottuivat vahvasti kesäkuukausiin kesäkuusta elokuuhun, mutta niitä tehtiin myös keväällä erityisesti toukokuussa sekä syksyllä syyskuun ja lokakuun aikaan. Talvihavaintoja oli vähän, ja ne liittyivät usein kuolleisiin rannalle ajautuneisiin yksilöihin.
1940-luvulla tapahtuneelle havaintojen määrän romahdukselle on esitetty monia syitä.
– Selittävänä tekijänä voivat olla ankarat jäätalvet. Tämän jälkeen pyöriäisiä tavattiin enää harvoin Suomen rannikolla ja vain eteläisillä merialueilla, kertoo Otto Latva.
Tutkijoiden mukaan aineisto tarjoaa uutta näkökulmaa paitsi pyöriäiskannan pitkän aikavälin muutoksiin myös siihen, millaisena eläimenä pyöriäinen näyttäytyi rannikon asukkaille ja erityisesti kalastajille.
Tutkimus on julkaistu Boreal Environment Research -tiedelehdessä.
