Kevon tutkimusaseman asemajohtaja Otso Suominen kävelee Skalluvaaran poronerotusaitojen ohi palsasuokummulle Utsjoen Vaisjängällä. Palsat ovat ikiroudan synnyttämiä, ytimeltään jäässä olevia jättimäisiä turvekumpuja.
Päästyään palsan päälle Suominen mittaa sulan maakerroksen paksuuden rautaisella mittakepillä. Ikiroutaa suojaa noin 60 senttimetriä paksu sula maakerros.
Suomisen mukaan tilanne on erittäin huolestuttava ilmastonmuutoksen suhteen.
Utsjoen Kevon sääasemalla lämpötiloja on mitattu 1960-luvulta saakka. Vuosi 2024 oli tehtyjen mittausten lämpimin – sekä lämpösumma että keskilämpötila olivat mittaushistorian korkeimmat.
– Lämpösumma vastasi Jyväskylän kasvuolosuhteita. Silloin tapahtui selvä hyppäys ikiroudan sulamisessa. Ikirouta ei ole pystynyt korjautumaan sen jälkeen, Suominen kertoo.
Palsasoiden sulaminen voi aiheuttaa lajistolle suuria muutoksia.
Linnuston kannalta palsasuot ovat lajirikkaita. Niissä esiintyy paljon pohjoisten kahlaajia.
Yksi hämähäkkilaji asuu ainoastaan palsasoilla, joten sekin laji tulee kokonaan katoamaan palsojen katoamisen myötä.
Otso Suominen
Palsasuot voivat hävitä vuosisadan loppuun mennessä
Suomi on polaarisen ikirouta-alueen reunalla, pysyvän ikiroudan ja ikiroudattoman alueen välissä. Ikiroutaa esiintyy Suomessa vain palsoissa.
Utsjoen Vaisjängän palsasuolle perustettiin vuonna 2021 seurantalinja palsasoiden ikiroudan mittaamiseksi.
– Mittauspisteitä oli yhteensä 30. Tänä vuonna 13 mittauspisteessä ei ollut enää ikiroutaa, joten jouduimme perustamaan kokonaan uuden mittauslinjan, Suominen kertoo.
Kevon tutkimusasema isännöi monia tutkimuksia Vaisjängän suoalueen palsasuolla.
Mittauslaitteilla mitataan esimerkiksi lämpötiloja ja sääolosuhteita.
Kevon tutkimusaseman sääasemalla lämpötiloja on mitattu 1960-luvulta saakka, ja vuosi 2024 oli historian lämpimin.
Kevon tutkimusaseman keskilämpötila oli 1960-luvulla -2 astetta ja nyt se lähenee nollaa astetta. Jotta palsasuot säilyisivät, keskilämpötilan pitäisi olla -1 astetta tai sitä kylmempää.
– Ilmaston lämpenemisessä ja kasvihuonekaasujen lisääntymisessä ei ole näköpiirissä laskua. Palsasuot ovat häviämässä aika vauhdilla, koska lämpenevälle trendille ei näy muutosta. Vauhti vain näyttää kiihtyvän, Suominen sanoo.
Jopa puolet palsasoista ovat hävinneet viime vuosikymmenten aikana. Oulun yliopiston väitöstutkimuksessa on ennustettu, että vuosisadan loppuun mennessä palsasuot voivat hävitä kokonaan.
Ilmastonmuutos toi männyt poronhoitajan riesaksi
Inarilainen poronhoitaja Elli-Saara Äärelä silmäilee mökkitonttiaan Repojoen rannalla aivan Lemmenjoen kansallispuiston kupeessa. Mäntyä männyn perään, ilmastonmuutoksen näkyviä merkkejä on paljon.
Äärelä on yrittänyt raivata mäntyjä pois, mutta kaadettujen mäntyjen tilalle tulee aina uusia. Vielä rakennusvuonna 2008 mökkiä ympäröivät vaivaiskoivut.
– Maat pöheköityvät ja mitä se sitten tekee tulevaisuudessa? Äärelä kysyy.
Männyt ovat vallanneet Elli-Saara Äärelän mökkitontin Inarin Repojoen rantamaisemissa.
Äärelä on raivannut mäntyjä, mutta uusia männyntaimia putkahtelee esiin koko ajan.
Tuntureillakin männyntaimet ovat kivunneet yhä ylemmäs.
Uudet hyönteiset kiusana
Tänä kesänä Äärelä havaitsi itselleen tuntemattomia hyönteisiä koivikossa. Puissa oli paljon vihreitä ja valkoisia hyönteisiä. Eniten Äärelää huolestuttaa, mitä uudet hyönteiset tekevät poroille.
– Tuleeko poroihin uusia loisia tai tauteja? Ne ovat tulevaisuuden juttuja, joista emme vielä tiedä, mutta on se sellainen pelko, Äärelä pohtii.
Luonnossa liikkuessaan Äärelä on todistanut, kuinka palsat ovat sulaneet ja lumen rakenne on erilainen kuin menneinä vuosikymmeninä.
– Useana vuonna lumi on satanut sulaan maahan, kun entisvanhaan oli aina ensin pakkaset ja sitten tuli lumi, Äärelä kertoo.
Poronhoitaja Elli-Saara Äärelä on huolissaan ilmastonmuutoksesta Saamenmaalla:
Äärelä on nähnyt myös porojen ravinnon, jäkälän, häviämisen luonnossa. Hänen mielestään ilmastonmuutos on sen aiheuttanut.
– Eihän se voi olla niin, että porot olisivat joka paikasta jäkälät syöneet. Nykyään poroja joudutaan ruokkimaan. Harvassa paikassa on mahdollista olla ruokkimatta poroja. Se on selvä juttu, että paluuta vanhaan ei enää ole, Äärelä sanoo.
Tulevaisuuteen Äärelä suhtautuu luottavaisin mielin ja uskoo, että poronhoidon tulevaisuus näyttää hyvältä haasteista huolimatta.
– Poronhoitohan on aina muuttunut, vaikka elämä on ollut minkälaista. Totta kai olen huolestunut, millaista elämä on sitten tulevaisuudessa lapsilla ja lastenlapsilla, Äärelä pohtii.
Ilmastoneuvosto kerää tietoa luonnossa tapahtuvista muutoksista
Saamelaisalueiden luonto muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Saamelainen ilmastoneuvosto on kerännyt tietoa näistä muutoksista niiltä, jotka näkevät sen vaikutukset arjessaan.
– Saamelaisten kotiseuduilla ilmastolliset uhat ovat jo toteutuneet. Suuri uhka on lämpötilan kiihtyvä nousu, koska kasvihuonepäästöjä ei saada hillittyä, sanoo Saamelaisen ilmastoneuvoston puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi.
Ilmasto lämpenee, vuoden keskilämpötila nousee, puuraja kipuaa yhä ylemmäs tunturiin ja jopa avotunturit metsittyvät. Talvi lyhenee ja tuuliolosuhteissa tapahtuu muutoksia.
– Jos nykyinen kehitys jatkuu, saamelaisten kotiseutualueiden olosuhteet tulevat muistuttamaan Etelä-Suomea. Me kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa perinteisille elinkeinoille ja luonnolle, Näkkäläjärvi toteaa.
