Maksakirroosi voi aiheutua muustakin kuin alkoholista tai epäterveellisestä ravinnosta. Marjaana Kotilaisen maksa hyytyi 45-vuotiaana autoimmuunisairauden seurauksena.
Viitasaarelaisen Marjaana Kotilaisen elämä muuttui kertaheitolla syksyllä 2012, kun 45 vuotta palvellut maksa petti. Raitis maailmanmatkaaja sai uuden maksan ja elämä jatkui.
Kesällä 2020 uusi maksakin hyytyi kirroosiin ja Kotilainen sai toisen maksasiirteen.
Kotilaisen koettelemukset alkoivat kolmekymppisenä, kun hänellä todettiin autoimmuunihepatiitti. 15 vuotta myöhemmin sairaus eteni kirroosiin.
– En ole ryyppäämällä enkä syömällä kirrooseja saanut, vaan autoimmuunihepatiitti tuhosi alkuperäisen maksani ja ensimmäisen siirteen.
Kotilainen on törmännyt oletuksiin, että hänen on täytynyt itse omilla elintavoilla vaikuttaa sairauden syntyyn.
– Heille olen sanonut, että hei, olen tällainen pullea, elämänmyönteinen ihminen, luuletko, että olen päihteitä vetänyt kaksin käsin? En suinkaan.
Munuais- ja maksaliitosta kerrotaan, että maksansiirtoa odottaa Suomessa noin 15–30 henkilöä ja heistä noin puolella on autoimmuunimaksatauti. Uuden maksan saa Suomessa vuosittain noin 70 henkilöä.
Maksansiirto tehdään aina aivokuolleelta henkilöltä, joka on antanut suostumuksensa elinsiirtoon esimerkiksi Omakannassa. Munuaisia voidaan siirtää eläviltäkin läheisiltä tai ystäviltä, sillä ihmisillä on kaksi munuaista.
Marjaana Kotilainen miettii, että jokaisen kanssaihmisen olisi hyvä elää niin, että sisäelimet pysyvät luovutuskunnossa, jos sellainen tarve tulee.
– On pidettävä myös huolta, että sairaalat osaavat toimia oikein aivokuolleen kohdalla ja yhteys yliopistosairaaloihin ja Meilahden sairaalaan pelaa, jotta oikea elin löytyy tarvitsevalle.
Varhainen tunnistaminen usein pelastaa
Maksasairaudet ovat yleensä pitkään oireettomia. Sairaus voi päästä kehittymään vuosien ajan salakavalasti.
Munuais- ja maksaliiton asiantuntija Tarja Teitto-Tuckett korostaa, että perusterveydenhuollon tarkastuksissa on tärkeä tarkastaa myös maksa-arvot, mikäli henkilöllä on riskitekijöitä. Sairauden varhainen tunnistaminen mahdollistaa oikea-aikaisen hoidon ja on kustannustehokasta.
Marjaana Kotilainen suhtautuu hyvinvointialueiden mylleryksiin varauksella ja pitää tärkeänä, että pitkäaikaissairailla ja elinsiirtopotilailla säilyvät lähipalvelut.
– Laboratorioon on päästävä säännöllisesti ja lähelle, terveyskeskuksen, keskussairaalan ja Meilahden elinsiirtoyksikön ketju ei saa katketa.
Teitto-Tuckettin mukaan vielä on liian aikaista vetää johtopäätöksiä hyvinvointialueille siirtymisen vaikutuksista, vaikka taloudellinen tilanne huolestuttaa.
– Etävastaanottojen yleistyessä on syytä pohtia, miten lääkäri tunnistaa etänä vakavien sairauksien riskitekijät.
Munuais- ja maksaliiton mukaan hyvinvointialueilla ei ole tällä hetkellä resursseja maksasairauksien ennaltaehkäisyyn, terveistä elintavoista tiedottamiseen ja varhaiseen tunnistamiseen.
Tasa-arvoinen hoitoon pääsy liiton tavoitteena
Munuais- ja maksaliitto on huolissaan ihmisten eriarvoisesta pääsystä perusterveydenhuollon tutkimuksiin. Hallituksen päätös pidentää kiireettömään hoitoon pääsyä 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen voi heikentää sairauksien riittävän varhaista toteamista.
Työterveysasiakkailla on helpompi päästä tutkimuksiin kuin ihmisellä, joka odottaa perusterveydenhuollon lääkäriaikaa useita viikkoja.
Marjaana Kotilainen on sopeutunut maksasairauksiinsa ja vahvaan lääkitykseen. Sairauden alkuvaiheessa hän suri, että joutui luopumaan lähetystyöhön lähtemisestä ja elinsiirrot saatuaan lopettamaan jääkiekkoharrastuksen.
– Olen saanut kuitenkin työskennellä lähetysjärjestöissä kotimaassa ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä odotan, että saan rakastaa tätinä ja isotätinä ja nauttia elämästä puolisoni kanssa täällä Viitasaarella.
Vapaa-ajan ongelmia Kotilaisella ei ole, sillä hän on edelleen monissa luottamustoimissa, pitää puheita, opettaa ja aikoo jatkaa rakasta harrastusta valokuvaamista.