Johtava asiantuntija Päivikki Koponen ei yllättynyt tuloksista. Hän sanoo, että alueellinen kehitys on ollut samanlaista vuosikymmenten ajan.
Alkoholismi, terveydelliset ongelmat ja mielenterveyden haasteet kouraisevat eniten Pohjois-Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Nämä ongelmat vaikuttavat myös siihen, että alueilla on eniten työkyvyttömyyttä. Samoilla maantieteellisesti laajoilla hyvinvointialueilla myös kuntien väliset erot ovat suurimmat.
Asia selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n keskiviikkona julkaisemasta selvityksestä. Laitoksen johtava asiantuntija Päivikki Koponen ei yllättynyt tuloksista.
– En, valitettavasti. Kehitys on ollut samansuuntaista vuosikymmenten ajan ja tilanne on edelleen aivan sama, hän huokaa.
Kaikilla alueilla sairastavuus ja työkyvyttömyys eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Tutkimuksen perusteella tilanne helpottuu pienemmillä alueilla, joissa on maantieteellisesti helpompaa saada asianmukaista hoitoa.
Useita syitä
Pohjoisen ja itäisen Suomen kansanterveydelliset ongelmat ovat Koposelle tuttuja jo pitkältä ajalta. Alkoholin käyttö on yksi keskeisistä ongelmista. Seuduilla on paljon rakenteellista työttömyyttä, ja alkoholi astuu kuvaan monessa tilanteessa.
Koposen mukaan alkoholismi voi iskeä, jos ihminen on kärsinyt pitkään työttömyydestä tai käänteisesti niin, että alkoholi vie työkyvyn siinä määrin, ettei työhön ole edes kykenevä. Vuosikymmenten ajan kehittynyt tapakulttuuri ei välttämättä tarjoa sekään ratkaisua ongelmaan, pikemminkin voimistaa sitä.
– Näillä alueilla on ollut pitkään samoja kansanterveydellisiä ongelmia, ja ne aiheuttavat suuria sote-kustannuksia.
Kuvaan astuu myös ihmisen biologia.
– Se on tutkittua tietoa, että pohjoisessa Suomessa on geeniperimääkin sydän- ja tuki- ja elinsairauksien osalta.
Syytä ottaa vakavasti
THL:n tutkimus ei lähde ennustamaan sitä, mitä tulevaisuuden Suomessa tulee tapahtumaan. Koponen kuitenkin pelkää, että alueelliset erot tulevat vain entisestään kasvamaan.
Hän toivoo, että tilannetta lähdetään korjaamaan aiempaa tehokkaammalla sosiaali- ja terveyspolitiikalla. Keskeinen tapa olisi Koposen mukaan ennaltaehkäisy.
– Jos ei kiinnitetä ajoissa huomiota riskitekijöihin, esimerkiksi lihavuuden ehkäisyyn, sairastavuus ei tule vähenemään.
Suomessa on käyty paljon keskustelua siitä, auttaako hyvinvointialueisiin siirtyminen kansalaisten terveydenhuoltoa. Hyvinvointialueita on kritisoitu siitä, että ne keskittävät esimerkiksi terveyspalvelut liiaksi keskuskuntiin.
THL:n tilastotutkija Elsi Lindell sanoo ymmärtävänsä tuon kritiikin jossain määrin.
– Se kehitys, että suurimpiin kuntiin tulee keskittymää ja kauemmas mentäessä tulee vaikeuksia, näkyy myös meidän indeksiluvuissamme jollain tavalla, hän sanoo.
Päivikki Koponen toivoo kuntapäättäjiltä tarkkaa harkintaa palvelutarjonnan suunnittelussa.
– Kuntien väliset erot sairastavuudessa alueilla on hyvä ottaa huomioon. On pidettävä huoli siitä, että eri puolilta hyvinvointialuetta pääsee tarvittavaan hoitoon.