Onnettomuudet sattuvat harvoin hyvällä säällä.
Siksi kalsea tuuli ja kylmä sade ovat täydelliset olosuhteet Rajavartiolaitoksen öljyntorjuntaharjoitukseen.
Porvoossa, Tolkkisten satamassa, meren äärelle tuodaan salaperäisiä kontteja.
Niiden sisältä paljastuu uusi Desmi Octopus -niminen öljyntorjuntalaite, joka on kehitetty erityisesti vähärikkisten polttoaineiden keräämiseen meren pinnalta.
Öljyonnettomuuden uhka Itämerellä on noussut viime vuosina Venäjän öljynvientiin asetettujen pakotteiden myötä. Merelle on ilmestynyt virallisen järjestelmän ulkopuolella seilaava varjolaivasto, jonka huonokuntoisia tankkereita ohjaa Itämeren olosuhteisiin tottumaton miehistö.
Itämeri on toistaiseksi kuin ihmeen kaupalla säästynyt laajalta öljyonnettomuudelta. Viime vuonna Finntrafficin meriliikenteen ohjaus esti kahdeksan kauppamerenkulkualuksen mahdollista onnettomuutta.
Itämerestä erityisen vaarallisen tekee juuri sen mataluus.
Monien varjotankkereiden miehistö on tottunut seilaamaan suurilla merillä, joissa syvyyttä on kölin alla satoja metrejä. Itämeren keskisyvyys on vain 50 metriä, ja laivaväylät ovat kapeita ja mutkikkaita.
– Onnettomuusriski on kohonnut huonokuntoisten varjolaivaston tankkereiden myötä. Kun soppaan lisätään paikannuslaitteiden häirintä, pidämme sormet ristissä, että mitään ei tapahtuisi. Olemme toki varautuneet onnettomuuteen, Rajavartiolaitoksen meriturvallisuusasiantuntija Petteri Salli sanoo.
Rajavartiolaitos on varautunut enintään 30 000 tonnin öljypäästöön. Suurimmat öljytankkerit kuljettavat Itämerellä yli 100 000 tonnia öljyä, mutta onnettomuudessa koko lastin ei ajatella joutuvan mereen.
Sallin mukaan laajan onnettomuuden taloudelliset vahingot nousevat helposti kymmeniin miljooniin ja jälkivaikutuksineen jopa muutamaan sataan miljoonaan euroon.
Öljyonnettomuuden tuho ulottuu pohjaeläimistä petolintuihin
Taloudellisia vaikutuksia merkityksellisempää voi olla se, mitä öljyonnettomuus tekisi Itämeren herkälle luonnolle.
– Valtameriin verrattuna Itämeri on nuori meri, jossa on vähän lajeja ja jonka ravintoverkot ovat yksinkertaiset. Tämä aiheuttaa sen, että ekosysteemi on haavoittuvainen haitallisille vaikutuksille, kertoo Riikka Venesjärvi.
Hän on Luken tutkimuspäällikkö, joka on tutkinut öljyonnettomuuden vaikutuksia Itämeren ekosysteemissä.
Öljyonnettomuus voisi siis horjuttaa helpommin Itämeren ravintoverkkoja, jotka nojaavat vain muutamiin lajeihin.
Itämeren erikoisuus on se, että sen vesi on vähäsuolaista murtovettä, jossa elää niin makean kuin suolaisen veden lajeja äärirajoillaan. Lisäksi meri kärsii ilmastonmuutoksesta ja rehevöitymisestä.
Kukaan ei tiedä, miten jo valmiiksi kuormitettu Itämeri toipuisi laajasta öljytuhosta. Eliöstön palautuminen voi kestää vuosikymmeniä.
– Pahinta tilanteessa olisi yllätyksellisyys. Millaisia muutoksia onnettomuus jättäisi ympäristöön ja miten voisimme jatkossa nauttia meriluonnosta, Venesjärvi miettii.
Jos esimerkiksi öljylle altistuneiden eliöiden lisääntymiskyky heikkenee, vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien päästä.
Öljyonnettomuutta miettiessä useimmille mieleen tulee kuva öljyn tahrimista linnuista, mutta tämä on vain osa kauhuskenaariota. Todellisuudessa tuho koskettaisi enemmän kuin yksittäisiä lajeja; se voisi vaikuttaa koko ravintoketjuun.
Venesjärvi käyttää esimerkkinä rakkohaurua, ruskolevää, joka on yksi Itämeren niin sanotuista avainlajeista.
Jos rakkohauruyhteisö tuhoutuisi öljyonnettomuudessa, samalla menetettäisiin monille lajeille tärkeä elinympäristö. Pohjaeläimet, äyriäiset ja simpukat voisivat vähentyä, jolloin kaloilla olisi vähemmän ravintoa.
Vaikutukset voisivat ulottua ravintoverkossa aina kaloja saalistaviin lintuihin ja merinisäkkäisiin asti.
Luonnon kannalta tärkeintä olisi kaikin keinoin estää öljyonnettomuuden tapahtuminen. Tätä työtä on tehty vuosien ajan.
Itämeren alueen maat ovat yhdessä parantaneet alusten turvallisuutta esimerkiksi kaksoispohjien avulla, samalla kun meriliikenteen päästöjä on saatu pienennettyä. Myös alusten kulun turvallisuutta on parannettu seurantajärjestelmien avulla.
Nyt Venäjän varjolaivaston tankkerit ovat paitsi pysäyttäneet vuosia jatkuneen kehityksen, myös vieneet sitä vuosia taaksepäin.
– Varjolaivasto uhkaa tällä hetkellä sitä työtä, mitä olemme tehneet Itämeren turvallisuuden parantamiseksi. Luonnonsuojelu perustuu nimenomaan siihen, että kansainvälisesti sitoudutaan yhteisiin sopimuksiin, Venesjärvi sanoo.
Öljyonnettomuus keväällä lisääntymisaikaan olisi pahinta
Porvoossa, Tolkkisten satamassa uusi öljyntorjuntalaite on saatu veteen. Sen harjat pyörivät veden pinnassa, ja nostaisivat onnettomuustilanteessa öljyn meren pinnalta keräyssäiliöihin.
Onnettomuustilanteessa öljyn keräämisen kustannukset kasvavat kymmen- tai jopa satakertaisiksi mitä pidemmälle öljytuho ehtii edetä. Parasta olisi, jos öljy saadaan kerätty suoraan onnettomuusaluksesta, kalleinta on sen puhdistaminen rannalta.
Jäiseen aikaan tapahtuvan öljyonnettomuuden seuraukset olisivat arvaamattomia ja siksi vakavia. Jos öljyä ei saataisi kerättyä jään alta, se voisi keväällä jäiden sulettua ajelehtia rantaan paikassa, johon ei ole varauduttu.
– Jos se päätyisi rantaluodoille, joilla linnut lisääntyvät tai matalikoille, joissa kalat kutevat, vaikutukset olisivat eläimille tuhoisat. Kevät on näille lajeille erityisen herkkää aikaa, Venesjärvi toteaa.
Miksi tankkereita ei pysäytetä?
Suomi on hyvin varautunut öljyonnettomuuteen. Silti olisi tärkeää, että katastrofia ei koskaan tapahdu.
Huonokuntoisten tankkereiden kulkua Itämerellä on vaikea estää kansainvälisten merenkulun sopimusten takia. Sopimusten lähtökohtana on nimenomaan laivojen vapaa liikkuminen.
Länsimailla olisi kuitenkin mahdollisuuksia puuttua pahimpiin tapauksiin, toteaa Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen.
– Mielestäni se, että emme ole pysäyttäneet huonokuntoisten tankkereiden kulkua, on Venäjän taitavaa pelon lietsontaa. Emme ole puuttuneet räikeimpiin tapauksiin sillä mittakaavalla, joka olisi ympäristön näkökulmasta oikein.
Kuuntele Tiedeykkösestä, millaisia mahdollisuuksia meillä olisi puuttua Venäjän varjolaivaston tankkereihin.
Tilanne huolestuttaa myös tutkijaa.
– Onneksi öljyonnettomuuden todennäköisyys on alhainen. Elämme kuitenkin tilanteessa, jossa yllättäviin tapahtumiin on syytä varautua, Venesjärvi miettii.
Tälläkin hetkellä Itämerellä seilaa kymmeniä tankkereita täydessä öljylastissa.
