Kun lintu sätkii verkossa, sen on helppo uskoa olevan dinosaurusten sukua. Se nokkii siipeä irrottavaa kättä ja huutaa varoittavasti.
Ruokokerttunen on kädessä pehmeä ja lähes painoton. Pieni pää pysyy etu- ja keskisormen välissä, ja kevyt ote estää ruskeita siipiä räpsymästä.
Juuri tällaisia pikkulintuja on kaikkialla, ja silti niitä on pelottavan vähän. Lintuja on kadonnut Suomessa jopa miljoonia muutamassa vuodessa.
Hälyttävintä on, että esimerkiksi pajulintuja, peippoja ja monia kerttusia on entistä vähemmän – siis kaikkein tavallisimpia lintuja.
Muutos on valtava, mutta se tapahtuu huomaamatta.
Työ alkaa aamuhämärässä
Siksi olemme Espoossa, Laajalahden luonnonsuojelualueella. Täällä muutos näkyy.
Paikalla pitää olla aamulla neljältä, sillä aurinko nousee viiden aikaan. On Jari Laitasalon vuoro virittää verkot ja rengastaa niihin törmäävät linnut. Kesän mittainen urakka on jaettu vapaaehtoisten kesken.
Laitasalo on niittänyt pitkospuiden reunan edellisenä iltana, joten nyt verkot täytyy enää avata. Näky muistuttaa hieman sulkapalloverkkojen virittämistä.
Kun on valmista, hämärässä seisoo 140 metriä pitkä, ohutlankainen muuri. Se alkaa lehtimetsästä ja jatkuu ruovikossa, jolta paju valtaa vuosi vuodelta lisää alaa.
Ranta on monelle linnulle joko koti tai viimeinen levähdyspaikka ennen muuttomatkaa etelään. Täällä höyhenten alle tankataan vielä kunnon rasvakerros.
Täällä osa myös joutuu Laitasalon käsittelyyn. Näin kerätään tietoa, jota ei muuten saada.
Laajalahti on yksi sisämaan noin 40 aktiivisesta seurantapaikasta, jolla rengastetaan säännöllisesti varpuslintuja. Jotta muutoksia voidaan seurata, työtä tehdään samalla tavalla ja samoissa paikoissa vuodesta toiseen.
Jokainen lintu saa ennen vapauttamista nilkkaan sarjanumerollisen renkaan. Jos sama yksilö tulee vastaan myöhemmin, tiedetään, missä ja milloin se on aiemmin liikkunut.
Hyviä uutisia kaivataan kipeästi
Suomessa oli vuonna 2024 arviolta kuusi prosenttia eli 5,4 miljoonaa lintua vähemmän kuin vuonna 2019.
Lintuja toisin sanoen häviää Suomesta arviolta yli 2 400 linnun päivävauhtia.
Osalla lajeista menee paremmin. Voittajia ovat muun muassa monet isot linnut ja jotkin pienemmät, jotka eivät muuta kauas ja jotka hivuttautuvat ilmaston lämmetessä pohjoisemmaksi.
Kansainvälinen tutkimus kuitenkin kertoo, että lintujen laulukonsertit ovat Euroopassa yleisesti sekä vaimentuneet että muuttuneet yksipuolisemmiksi 2000-luvulla.
Suomessa tehtävät seurannat toistavat samaa viestiä. Kahtena edellisenä vuonna lintuja on ylipäätään tavattu rengastuksissa vähemmän kuin seurannan koko 40-vuotisen historian aikana.
Nyt takana on neljä huonoa pesintäkesää.
Kannat voisivat silti toipua nopeastikin, jos tulisi onnekkaita hyvän poikastuoton vuosia. Sellaisia tarvittaisiin nyt kipeästi, todetaan aiempien vuosien seurannan tuloksia kokoavassa raportissa.
Terveystarkastus tehdään sarjatyönä
Raportin on kirjoittanut Helsingin yliopiston tutkija Petteri Lehikoinen. Hän istuu tänä elokuisena aamuna Laitasaloa vastapäätä ja punnitsee kerttusta.
Lehikoinen koordinoi rengastusprojektia, mutta ehtii nykyisin harvemmin itse tositoimiin. Kaksikko tuntee toisensa vuosien takaa, sillä molemmat harrastivat samoissa lintupiireissä jo lapsina.
Linnuille tuli kaveriporukasta monelle ammatti. Lehikoinen on tutkija ja Laitasalo tekee työkseen muun muassa lintulaskentoja.
Täällä molemmat ovat silti paikalla harrastuspohjalta, sillä seurantapyyntiä tehdään lähes täysin vapaaehtoisvoimin. Rengastaminen on luvanvaraista toimintaa, ja vain reilulla parillasadalla on oikeus verkkojen käyttöön.
Vankan tietopohjan lisäksi tarvitaan tarkat sormet. Laitasalo irroittaa takkuisesta verkosta aina ensin jalat, sitten siivet ja lopuksi pään.
– Se tulee niin lihasmuistista.
Lintu sujautetaan kangaspussukkaan, joka roikkuu kiikarissa. Pussit avataan rengastuspisteellä. Se on harmaantunut puupöytä ja pari tuolia.
Pöydällä selvitetään muun muassa kiinniotetun ikä, sukupuoli, loistilanne ja se, miten lintu on syönyt. Punnitus tapahtuu filmipurkissa, nokka edellä.
Kiireisempinä aamuina puuha on liukuhihnatyötä.
Perustietojen kerääminen ei ole turhaa, sillä maailma muuttuu kovalla tahdilla, Lehikoinen sanoo. Nyt tiedetään esimerkiksi, että linnut ovat pienempiä kuin ennen. Kun muuttomatka lyhenee ja olot lämpenevät, pitkistä siivistä ei ole välttämättä etua.
Yleisin laji kärsii hakkuista
Pikkulinnun elämä on lyhyt, joten huonoa pesimäonnea on joskus pidetty lintukadon suurimpana syynä. Itse asiassa merkittävämpää on kuitenkin se, miten aikuiset selviävät talven yli.
Tämän osoitti tänä keväänä julkaistu suomalainen väitöskirja, jossa käytettiin juuri rengastajien keräämiä tietoja.
Lehikoisen mukaan tutkimus vahvistaa, että lintujen elinoloihin pitäisi kiinnittää huomiota.
Ahdinkoa selittää se, että elinympäristöt muuttuvat niin, etteivät lajit pärjää uusissa oloissa. Suomen kaksi yleisintä lintua ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Suurin uhka on maankäyttö. Esimerkiksi metsien hakkuut, ympäristön pirstaleisuus ja yksipuoliset peltomaisemat vaikeuttavat monien lajien pärjäämistä.
Metsätaloudesta vaikuttaa Lehikoisen mukaan kärsivän varsinkin Etelä-Suomessa maan yleisin lintu, peippo. 2000-luvun alussa niitä pesiviä pareja oli noin 7,5 miljoonaa, nyt arviolta enää kuusi miljoonaa.
Peippo pärjää monenlaisessa metsässä, mutta avohakkuun jälkeen menee Lehikoisen mukaan vähintään parikymmentä vuotta, että puusto kasvaa sille tarpeeksi isoksi.
Kakkospaikkaa pitää pajulintu, jonka kanta on lähes puolet pienempi kuin 1990-luvun alussa. Silloin pareja oli noin 9,5 miljoonaa, mutta viime vuosina noin viisi miljoonaa.
Pajulintu viihtyisi vesakossakin, mutta senkin poikastuotto Suomessa on vähentynyt. Myös ongelmat muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla Afrikassa verottavat kantaa. Monella kaukomuuttajalla meneekin huonosti.
Ilmastonmuutos aiheuttaa esimerkiksi kuivuutta ja takatalvia. Se tekee luonnon rytmeistä ennustamattomia, mikä näkyy linnustossa.
Videolla rengastajat kertovat haluavansa kerätä tietoa, jotta tunnistettuja ongelmia voitaisiin korjata:
Uhanalaisuus kertoisi, että ollaan jäljessä
Kuuden tunnin jälkeen rengastus päättyy. Aamun saldo on 72 lintua, eli ihan kelpo tulos.
Listalle päätyy 17 eri lajia. Ne ovat rengastajien mukaan pääasiassa sellaisia, joita saattoi odottaakin, kuten kerttusia, punarintoja ja joitakin pajusirkkuja.
Pajulintuja viisi, kaikki tämän kesän poikasia. Alueelle tyypillisiä ruokokerttusia kirjataan ylivoimaisesti eniten, 26. Lehikoisen mukaan kumpikaan ei ole edelleenkään harvinainen näky, mutta rengastuksessa vähenemisen huomaa.
– Aikanaan hyvien poikastuottokesien jälkeen niitä saatettiin rengastaa lähemmäs sata aamussa. Nyt saa olla tyytyväinen, jos toistakymmentä, Lehikoinen sanoo.
Uhanalaisiakaan ne eivät ole. Se olisikin tutkijan mukaan järkyttävää – uhanalainen on määritelmällisesti vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Hän pohtii paluumatkalla, mitä se merkitsisi. Silloin vaarallisella tiellä oltaisiin jo aika monta askelta liian pitkällä.
