Lumen peittämät laitekaapit ja valtatien molemmin puolin sojottavat mastot muistuttavat Lapin länsirajalla ajavia suurisuuntaisesta visiosta, jossa Suomesta piti tulla robottiautojen talvitestauksen edelläkävijä.
Aurora-älytie oli liikenneministeriön innoituksesta lähtenyt hanke, jossa 10 kilometrin pätkä valtatietä 21 päätettiin varustella robottiautotutkimuksen tarpeisiin. Tievälille asennettiin sähkö- ja tietoliikenneyhteydet sekä kameroita, antureita ja sensoreita välittämään robottiautoille dataa tiestä ja sen ympäristöstä. Älytien varustelu maksoi vajaat kolme miljoonaa euroa.
Tavoitteena oli saada maailman johtavat autonvalmistajat omine mittalaitteineen Muonion älytielle testaamaan robottiautojensa kykyä luovia lumituiskussa ja pakkasessa.
Näin ei koskaan käynyt. Tiellä on kyllä vilkasta, siitä pitävät lohirekatkin huolen, mutta älytieominaisuuksille ei ole löytynyt käyttöä. Sähköliittymiä on nyt kylmänä, kertoo yksikönpäällikkö Jukka Värri Fintraffic Tiestä.
– Vilkkaimmillaan testaus oli hankkeen käynnistysvaiheessa, mutta sen jälkeen on hiljentynyt, Värri kertoo.
Älytie avattiin yleiseen käyttöön suuren mediahuomion keskellä vuonna 2017. Tien ensimmäisiin testaajiin kuulunut suomalaisyhtiö Sensible 4 on nyt konkurssissa. Toimintansa on lopettanut myös Snowbox Oy, joka perustettiin vauhdittamaan älytien kaupallisia hankkeita. Sen toimitusjohtajana toiminut Reija Viinanen ei halua sanoa julkisuudessa enää älytiestä mitään.
Ministeriökin ajautui robottihypeen
Vajaa kymmenen vuotta sitten päällä oli ”hirveä hype”, mitä liikenteen automatisointiin tulee, muistelee osastonjohtaja Jan Juslen Väylävirastosta. Aloite älytiestä tuli Liikenne- ja viestintäministeriöstä ja rahoitus järjestyi nopeasti.
– Ministeriössä todettiin, että on strategisesti tärkeää pysyä mukana liikenteen automatisoinnissa. Ja toisaalta on tärkeä varmistaa, että autot toimivat myös Suomen olosuhteissa, Juslen kertoo.
Liikenneministerinä toimi Anne Berner, joka älytien avautuessa uskoi, että robottiautot sompailevat muun liikenteen seassa jo 2020-luvun alkuvuosina.
– Aikataulut tulevat vielä yllättämään meidät, ministeri vakuutti lehtihaastattelussa.
Aikataulut yllättivät ministerin ja jyrkässä etukenossa olleet autojättien johtajat, mutta toiseen suuntaan. Robottiautoja ei Suomen teillä ole, eikä ole vielä pitkään aikaan.
Täysin itsenäisesti tilanteissa kuin tilanteissa pärjääviä autoja saadaan ehkä 2030-luvun puolivälissä tai vasta 2040-luvulla. Arviot vaihtelevat.
Testeihin käy mikä tahansa luminen tie
Robottiautojen kehittely jatkuu ja se jatkuu jopa Muoniossa. Ei kuitenkaan älytien vuoksi, vaan siksi että VT 21:llä on lumen alle peittyviä kaistaviivoja ja puuterilunta pöllyttävää rekkaliikennettä. Haastavia ajo-olosuhteita, joissa robottiauton on myös selvittävä.
VTT:n robottiautotiimin vetäjä Matti Kutila on ollut helmikuussa testaamassa Mercedes-Benzin edustajien kanssa Länsi-Lapissa.
– Tie voisi olla mikä tahansa Lapin tie. Olosuhteet ovat se ykkösjuttu.
Tie sattuu olemaan VT 21, koska se on lähellä kansainvälisten autonvalmistajien suljettuja testausalueita Muoniossa.
– Kehitystyössä lähdetään siitä, että auton täytyy pärjätä itsekseen eikä se tarvitse fyysistä infraa tien varteen. Ei Mersu kehitä autoa Suomea varten, vaan yhtä lailla Kiinan tai Etelä-Afrikan markkinoille, Kutila kiteyttää.
Robottiautoja ei siis voi valmistaa nojautuen siihen, että teiden varsilla on laitteita ja merkkejä viestimässä robottiautolle turvallisesta ajolinjasta ja varoittamassa vaaranpaikoista. Jos Suomessa olisikin valmiutta asentaa apuvälineitä pientareille, kaikkien maailman maanteiden varusteluun rahaa ei ole.
Muoniolaiset eivät enää älytietä muista
Liikennekamerat ja tiesääasemat toimivat yhä älytien varrella. Kylmät sähköliittymätkin saadaan tarvittaessa käyttöön. Jukka Värri Fintraffic Tiestä kertoo, että kulut laitteiden huoltamisesta ovat minimaaliset.
Älytiestä ei siis tällä erää koidu suuria kustannuksia, jos ei iloakaan.
Vaikka teknologialla varusteltu tie ei käyttäjiä löytänytkään, VTT:n Kutila ei lähde ideaa moittimaan.
– Tutkimus- ja kehitystyöhön kuuluvat olennaisesti myös väärät valinnat ja niiden korjailu. Myös sadoilla miljoonilla automaatiota kehittävät IT-yhtiöt ja autotehtaat ovat tehneet isoja virhevalintoja.
Pieni Muonion kunta toivoi näkyvyyttä ja rahoitti Snowbox Oy:tä alkuvaiheessa joillakin kymmenillä tuhansilla euroilla. Kansainvälinen näkyvyys jäi kuitenkin vähäiseksi ja älytie painui unohduksiin.
– Minun puheenjohtajakaudellani siitä ei ole missään yhteydessä puhuttu minkään vertaa, kertoo kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jukka Korhonen.
Väylävirastolle (ent. Liikennevirasto) pilottihanke älytiellä toi Juslenin mukaan arvokasta tietoa, jonka ansiosta saatettiin välttää kalliit virheinvestoinnit. Sellainen olisi ollut esimerkiksi kiinteiden sensoreiden ja tietoliikennelaitteiden asennus pitkin Suomen teitä.
– Tietopohjaa syntyy nyt myös markkinaehtoisesti, kun esimerkiksi Google, Tesla ja HERE kuvaavat tieverkkoa laajasti. Ei siis ole tarpeen, että viranomaiset keräävät ja välittävät kaikkea tietoa.
Kansainväliset autonvalmistajat eivät kuitenkaan nähneet lisäarvoa vaivalla asennetun tietoliikenneinfran hyödyntämisessä. Juslen ei pidä mahdottomana, että niin vielä kävisi. Mutta onko se todennäköistä, sitä hän ei arvioi.
