Hallitus kaavailee uutta tukea, jonka avulla voitaisiin metsittää muun muassa entisiä turpeennostoalueita.
Esitetty tuki on saanut kuitenkin runsaasti kritiikkiä. Kritiikki liittyy siihen, miksi turvealueet pitäisi ylipäätään muuttaa metsiksi, kun ne ovat alun perin olleet yleensä soita.
Yle vieraili Siikajoella entisellä turpeennostoalueella sekä ennallistetulla turpeennostoalueella:
Tukea perustellaan ennen kaikkea ilmastosyillä ja metsien kasvun lisäämisellä.
Moni kuitenkin pelkää sen johtavan ennemminkin haittoihin ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle ja vesistölle.
Huolena on, että metsittäminen korvaisi luonnon kannalta paremman vaihtoehdon eli alueiden ennallistamisen vettämällä. Vettämisessä vedenpinta nostetaan takaisin lähelle maanpinnan tasoa. Se vaatii esimerkiksi ojien tukkimista.
Huolen nostivat esiin lausuntokierroksella muun muassa ympäristöjärjestöt, Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus, Luontopaneeli, Luonnonvarakeskus, osa elinvoimakeskuksista ja ympäristöministeriö.
Myös esitysluonnoksessa on mainittu, että ilmastopäästöjen kannalta paras ratkaisu olisi usein turpeennostoalueen vettäminen. Esityksessä myös tiedostetaan riskit metsittämisen vesistöpäästöistä.
Määräaikainen metsitystuki on tarkoitus viedä eduskunnalle vielä syksyn aikana. Se koskee myös esimerkiksi paksuturpeisten turvepeltojen metsittämistä.
Tukea saisi selvästi enemmän kuin ennallistamiseen
Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n erikoistutkijan Liisa Maanaviljan mukaan metsittäminen voi monissa tapauksissa olla perusteltua jatkokäyttöä turpeennostoalueelle.
Ongelma kuitenkin on siinä, jos metsittäminen korvaa vettämisen.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää, että turpeennostoalueita palautettaisiin myös kosteikoiksi ja soiksi. Suomi on myös sitoutunut EU:n ennallistamisasetukseen ja ennallistamaan merkittävän määrän turvemaita.
Ilmaston kannalta metsittäminen ja vettäminen ovat molemmat nykytiedon mukaan hyviä vaihtoehtoja entisillä turpeennostoalueilla, Maanavilja sanoo. Pitkällä, satojen vuosien aikajänteellä vettäminen kuitenkin vie voiton.
Maanaviljan mukaan myös ympäröivien alueiden ennallistaminen vaikeutuu, jos kiinteistönomistaja päätyy metsittämään alueensa. Yleensä turvetuotantoalueilla on useita omistajia.
Turvetuotantoalueen ennallistamiseen voi hakea EU-tukea 300–500 euroa hehtaarilta, mutta yksityishenkilöt eivät sitä saa.
Esitetty metsitystuki olisi 2 400 euroa hehtaarilta, ja sitä voisi saada myös yksityishenkilö. Lisäksi metsittämällä alueesta saa myöhemmin puutuloja.
– Tuki entisestään lisää metsittämisen taloudellista kannattavuutta verrattuna vettämiseen, Maanavilja sanoo.
Metsittämistuen saaja sitoutuu hoitamaan aluetta metsänä kymmenen vuotta.
Tämän jälkeen samalle alueelle voi toki hakea ennallistamistukea. Metsitetyn suon ennallistamiseen voi yksityishenkilökin saada rahaa Helmi-ohjelman kautta.
Ministeriössä ei uskota, että metsittäminen kiinnostaisi liikaa
Maa- ja metsätalousministeriöstä kerrotaan, että tuen tarkoituksena on vahvistaa hiilinieluja ja lisätä metsien pinta-alaa.
– Tarvitsemme monenlaisia toimenpiteitä hiilinielujen vahvistamiseksi. Valmisteltava metsitystuki on yksi niistä, sanoo metsäbiotalousyksikön päällikkö, metsäneuvos Erno Järvinen.
Järvinen ei usko, että uusi tuki saisi maanomistajia metsittämään merkittäviä määriä sellaisia turpeennostoalueita, jotka soveltuvat paremmin vetettäviksi.
– Pidän tätä aika teoreettisena vaihtoehtona.
Paksuturpeiset alueet ovat usein todella hankalia metsittää. Lisäksi monia maanomistajia kiinnostava vaihtoehto on vuokrata alue aurinkovoiman tuotantoon.
Osa tukihakemuksista voidaan hylätä, Järvinen muistuttaa.
Tutkija syyttää naamioiduksi tehometsätalouden tueksi
Suomessa on pitkä historia soiden metsittämiselle. Sotien jälkeen valtio tuki voimakkaasti ojien kaivamista soille, jotta niistä saatiin kuivattua metsää.
Nykytiedon valossa tiedetään, että tällaisista suometsistä tulee isot ilmasto- ja vesistöpäästöt varsinkin hakkuiden yhteydessä. Lisäksi suoluonto on kärsinyt, kun paikoin jopa 90 prosenttia soista on ojitettu.
Suomen ympäristökeskuksen tutkija, Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkö Ari-Pekka Auvinen ajattelee, että uusi tuki olisi käytännössä täysin jatkumoa tälle toiminnalle.
– Taasko tämä jatkuu? Nyt ei onneksi olla enää avosoita ojittamassa, mutta samalla tavalla tämä on tehometsätalouden tukea.
Auvinen huomauttaa, että metsän kasvupaikoiksi sopivat turvetuotantoalueet lähtevät kyllä itsekseenkin kasvamaan puuta, mutta se voi olla esimerkiksi lehtipuita.
Metsittämisessä on hänen mukaansa kyse siitä, että pyritään kasvattamaan taloudellisesti kannattavia yksipuulajisia havupuumetsiä usein vastoin kasvupaikan luontaisia olosuhteita.
Turvealueilla on paljon kysyntää
Ari-Pekka Auvisen toinen työnantaja Luonnonperintösäätiö muun muassa ennallistaa soita lahjoittajilta keräämillään rahoilla.
Siinä työssä hän on huomannut, kuinka hankalaa monia entisen turvetuotantoalueen omistajia on saada kiinnostumaan ennallistamisesta.
Maanomistajat haluavat puutuloja ja metsittävät myös sellaisia alueita, jotka vaativat järeitä lisäojituksia kuivuakseen eivätkä välttämättä koskaan kasva kovin tuottavaa metsää.
Auvinen ihmettelee sitä, miksi ylipäätään ennallistaminen ja sen kustannukset ovat tällä hetkellä yksityisten maanomistajien ja yleishyödyllisten organisaatioiden vastuulla.
– Voisi tietenkin ajatella ja toivoa, että myös firmoilla, jotka ovat muuttaneet nämä ekosysteemit täysin toisiksi, olisi jokin vastuu palauttaa niiden luontoa.
