Mäntsälässä ruis on elokuun puolivälin jälkeen korjattu. Sängen seasta puskee kerros keväällä kylvettyä vihreää.
Se suojaa peltoa talven yli, ja siitä tilanomistaja Topi Maanelalle maksetaan. Talviaikainen kasvipeitteisyys tekee 40 euroa hehtaarilta.
Vaatimukset täyttäisi tosin myös pelkkä katkottu sänki. Lisää maataloustukea saa nimittäin, kunhan peltoa ei vain myllää ennen talvea.
Elävät apilat ja sikurit ovat Maanelasta kuitenkin parempi vaihtoehto. Syksyllä kasveilla on pari kuukautta aikaa yhteyttää, sitoa ravinteita, möyhiä maata ja kukkia. Talvellakin ne ovat parempi suoja säitä vastaan.
Esimerkki kertoo jotain maataloudesta. Kun viljelijä haluaa tehdä ympäristölle hyvää, hän tekee sen usein säännöistä huolimatta, ei niiden ansiosta.
1,9 miljardin euron potti
Suomessa maatalous pyörii tukien varassa. Maanelakin laskee, että hänen tuloistaan noin kolmasosa tulee tuista.
Vuodessa tukia jaetaan noin 1,9 miljardia euroa. Se on yli kaksi prosenttia valtion menoista.
Osa potista jaetaan auttamaan ympäristöä. Lähes jokainen viljelijä, yhdeksän kymmenestä, saa ympäristötyöstä korvauksia.
Silti alan päästöt eivät ole vähentyneet. Maatalous tuottaa melkein kolmanneksen Suomen päästöistä.
Käytännössä ympäristötuet ovat kuin mitä tahansa viljelijän tuloja lisääviä tukia. Suunnilleen näin kuuluu Kalevi Sorsa -säätiön kesällä julkaiseman raportin johtopäätös.
Juuri nyt EU:ssa piirretään tukipolitiikan suuntaviivoja seuraaviksi vuosiksi. Potin jakamista valmistellaan myös Suomessa vauhdilla, sillä uusi kausi alkaa vuonna 2028.
Mutta miten rahaa pitäisi jakaa, jotta tavoitteisiin päästäisiin?
Tutkijoilta ja raporteista saatava vastaus kuuluu lyhyesti: ei ainakaan nykyisellä tyylillä.
Tukipotista osa tulee Euroopan unionilta, mutta Suomi maksaa summasta vähän yli puolet itse.
Tuilla on haluttu pitää hinnat matalina koko EU:ssa. Suomessa niitä maksetaan erityisen paljon. Syy on, että pohjoisen oloissa tuotanto ei pärjäisi omin avuin, joten rahalla hankitaan omavaraisuutta ja pidetään maaseutua asuttuna.
Ympäristötavoitteitakin on, mutta ne eivät ole olleet jaossa etusijalla.
Suurin osa tuista maksetaan pellon pinta-alan tai tehtyjen toimenpiteiden mukaan. Toimien vaikutuksella on vähemmän väliä.
Tukia ei myöskään kohdisteta toimiin, joilla olisi ympäristölle suurin vaikutus.
Maanela ja puoliso Elina Tuiskunen ovat 27-vuotiaita ja uskovat, että molempien kotitiloilla Mäntsälän ja Orimattilan rajalla kehitystyötä on eläkkeelle asti.
Tarkoitus on, että satoa saadaan vielä paljon heidän jälkeensä.
Kun Maanela oli vauva, kotona oli vielä lehmiä. Ne hän muistaa vain valokuvista. Niiden jälkeen pelloilla viljeltiin parikymmentä vuotta pelkkää viljaa.
Maanelan mukaan se köyhdytti maata, ja nyt hän haluaa puhaltaa siihen eloa. Hyvässä kunnossa oleva maaperä kestää kuivuutta ja sateita. Se ei myöskään tarvitse paljon lannoitusta.
Viljelijäpariskunnan mukaan kaikki huomio on maan kasvukunnossa.
Nyt Maanela vaihtelee viljeltäviä lajeja ja välttää maan jättämistä paljaaksi. Apilan kaltaiset lajit sitovat maahan typpeä, joka ruokkii kasvua.
Niinä kesinä, kun pellolla kasvaa pelkkää nurmea, viljasato jää tietysti saamatta. Toisaalta nurmen ansiosta lannoitetta tarvitaan vähemmän, ja se taas säästää aikaa ja rahaa.
Yhtälö on tuntunut Maanelasta toimivalta.
Hän haluaakin keinolannoitteista vähitellen kokonaan eroon. Ne ovat kalliita ja niitä karkaa pelloilta vesistöihin. Lisäksi typpilannoitteen tärkeintä raaka-ainetta eli ammoniakkia rahdataan yhä Venäjältä.
Hyvistä tuloksista halutaan palkintoja
Tosin niidenkin siemenissä voisi pihistellä, jos lopputuloksesta ei välittäisi. Silloin pelto olisi suunnilleen yhtä rehevä kuin pihatie, Maanela vertaa.
Jos intoa ei kuitenkaan omasta takaa ole, monimutkaiselta tuntuva tukiviidakko voi pelottaa, Maanela arvioi.
– Kyllä se innostus tulee jostain ihan muualta.
Hän toivoo, että politiikka asettaisi selkeät tavoitteet ja viljelijä saisi päättää keinot.
Esimerkiksi hiilensidonnan pitäisi olla tällainen tavoite, ehdottaa Itämeren suojelua edistävä Baltic Sea Action Group -säätiö. Työkalut mittaamiseen olisi, sillä Ilmatieteen laitos on tutkinut, miten tuloksen saa satelliittikuvasta.
Säätiö pyrkii uudistamaan viljelyä ja on koonnut uudistushaluisia viljelijöitä jakamaan oppeja toisilleen. Myös Maanela ja Tuiskunen ovat verkostossa mukana.
Varalla pitämisestä maksetaan
Isoja voittoja voitaisiin saada pelloilla ilman, että tuotanto vähenisi. Näin arvioi tutkimukseen pohjaavia suosituksia kokoava Ilmastopaneeli.
Osin muutoksia jarruttaa se, että nykyisin rahaa saa pelkästä pellon pitämisestä. Ikinurmesta saatavilla tuilla ei rikastu, mutta ne eivät teetä paljon työtäkään.
Tuki nostaa maan hintaa, ja osa raivaa mieluummin uutta peltoa kuin ostaa vanhaa.
Jos tulee atomisota, en varmasti ala kylvää tänne vehnää.
Tukia perustellaan huoltovarmuudella, mutta Maanelasta perustelu ontuu.
– Jos tulee atomisota, en varmasti ala kylvää tänne vehnää.
Ainakin metsien keskellä metsitys voisi hänestä olla vaihtoehto.
– Varmaan vaarit kääntyisivät haudassa, sillä selkä hiessähän nämä on aikanaan raivattu. Toisaalta varmaan heidänkin vaarinsa kääntyilivät, kun isot männyt hakattiin.
Suomalaiset myös syövät liikaa lihaa ja liian vähän esimerkiksi kasviksia ja täysjyväviljaa. Muutosta täytyisi tapahtua ruokavalioissa ja ruoantuotannossa, Ilmastopaneeli toteaa.
Se ei tarkoittaisi lihantuotannon loppua vaan vähenemistä.
Maanela ja Tuiskunen näkevät tulevaisuudessaan eläimiä, mutta etupäässä niiden lannan ja laiduntamisen vuoksi.
Tuiskusen kotitilalla Orimattilassa lypsetään nautoja ainakin siihen asti että lypsyrobotti sanoutuu irti, mutta sen jälkeen Tuiskunen vaihtaisi lihakarjaan. Niitä olisi korkeintaan sen verran, että lantaa ei tulisi liikaa peltojen kokoon nähden.
– Kaikkea sopivassa suhteessa. Sillä tavalla, että eläimet saisivat olla elämänsä aikana yksilöitä.
Professori: nyt pitäisi antaa signaali
Mäntsälässä viljelevä Maanela toivoo, että jollain aikavälillä tukia ei tarvittaisi ollenkaan.
Askel sitä kohti olisi se, että ympäristöä hyödyttävistä tuloksista alettaisiin palkita, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja Ilmastopaneelin jäsen Heikki Lehtonen.
Se nimittäin petaisi pääsyä hiilimarkkinoille, missä päästövähennyksiä voidaan ostaa ja myydä.
Taloustieteilijän näkökulmasta tukipolitiikalla olisi loogista tilata sitä, mitä halutaan. Toisin sanoen esimerkiksi päästövähennyksiä.
Äkkikäännöksiä ei voida tehdä, jotta viljelijät ehtivät mukaan, Lehtonen arvioi.
– Nyt pitäisi kuitenkin antaa signaali siitä, millaisia ympäristöhyötyjä maataloudelta tahdotaan ja missä määrin.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella.
