Eurooppaa ovat viime vuosina koetelleet laajimmat maastopalot pariin vuosikymmeneen. Kuluneen kesän palot ovat kolmanneksi laajimmat 21 vuoteen, suurimmat koettiin viime vuonna.
Ilmastonmuutoksen seurauksena maastopalojen vuosittain polttama alue Euroopassa kasvaa tällä vuosisadalla ainakin 39 prosenttia nykyisestä, ennustaa elokuun loppupuolella Global Change Biology -tiedejulkaisussa julkaistu tutkimus.
Tutkimuksen mukaan paloista koituvia vahinkoja voidaan vähentää, jos paremman varautumisen lisäksi samaan aikaan tehdään tehokkaita ilmastotoimia.
– Satsaukset palonhallintaan voivat auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta suuret päästöt johtavat maastopalojen suureen kasvuun, sanoo tutkimusta johtanut saksalaisen ilmastotutkimuslaitoksen tutkija Maik Billing The Guardian -lehdelle.
Grafiikka näyttää, miten paljon maastoa EU:ssa on tähän mennessä tätä vuotta palanut verrattuna edellisten 20 vuoden kumulatiiviseen keskiarvoon.
Varjostettu alue näyttää, että vaihtelu on eri vuosina ollut suurta. Eniten maastoa on palanut vuonna 2025, toiseksi eniten 2022, ja vähiten 2008.
Paloja on vähemmän, mutta ne ovat tuhoisampia
Heinäkuun lopulla toinen, Scientific Reports -tiedejulkaisussa julkaistu tutkimus analysoi maastopalodataa useissa Etelä-Euroopan maissa pidemmältä aikaväliltä, vuosilta 1981–2025.
Tutkimuksen mukaan maastopaloille alttiiden kesäpäivien määrä on tällä ajanjaksolla yli kaksinkertaistunut ilmastonmuutoksen seurauksena.
Paloja on kuitenkin ollut viime vuosina keskimäärin vähemmän kuin aikavälillä 1981–2010.
Syyksi tutkimuksessa nimetään se, että paloihin osataan varautua aiempaa paremmin ja niitä osataan torjua entistä tehokkaammin.
Päätelmä kuulostaa uskottavalta Ilmatieteen laitoksen meteorologi Ilari Lehtosesta, joka on tutkinut maastopaloja ja niille altistavia ilmastotekijöitä.
– Etelä-Euroopassa palojen määrä on todennäköisesti laskenut siksi, että tilanne on koettu ongelmaksi ja siellä on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota varautumiseen ja ihmisten tietoisuuden lisäämiseen, Lehtonen sanoo Ylelle.
Ilmastonmuutoksen vuoksi olosuhteet ovat kuitenkin samaan aikaan muuttuneet entistä vaikeammiksi.
– Sen vuoksi nykyään on enemmän hallitsemattomia, nopeasti eteneviä ja suureksi kasvavia paloja, vaikka kokonaismäärä olisikin pienempi.
Koska maata palaa tehostuneen palonhallinnan vuoksi vähemmän, maastoon ehtii kasvaa paljon palokuormaa eli palavaa ainesta.
Kun vielä ilmastonmuutos kasvattaa paloalttiiden päivien määrää, maasto roihuaa paljon aiempaa voimakkaammin ja tuhoisammin.
– Tämä ”tukahduttamisparadoksi” luo olosuhteet, joissa maastopaloja syttyy harvemmin, mutta ne kasvavat herkemmin tuhoisiksi suurpaloiksi, Scientific Reportsissa julkaistussa tutkimuksessa kirjoitetaan.
Tutkijat suosittelevat osana varautumista, että pienempien palojen annetaan palaa hallitusti.
Suomessa maastopalojen määrä pysynyt vakaana
Lehtonen oli mukana Ilmatieteen laitoksen taannoisessa hankkeessa, jossa tutkittiin ilmastonmuutoksen ja metsänhoidon vaikutuksia maastopaloihin Suomessa ja lähialueilla.
Suomessa maastopalojen laajuus on pysynyt viime vuosikymmenet keskimäärin samalla, suhteellisen alhaisella tasolla.
Lehtosen mukaan ilmasto-olosuhteet eivät ole vielä Suomessa muuttuneet yhtä merkittävästi kuin Etelä-Euroopassa. Toisaalta maastopaloihin varautuminen on hänen mukaansa ollut Suomessa tasaisen hyvällä tasolla.
Lehtonen muistuttaa, miten jopa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ihasteli ensimmäisellä kaudellaan suomalaista metsänhoitoa. Hän kehui, miten Suomessa ”haravoidaan ja siivotaan metsiä” maastopalojen ehkäisemiseksi.
– Trump viittasi siihen, että metsään ei jätetä ylimääräistä palavaa materiaalia ja hakkuutähteitä. Hänellä oli siinä oma pointtinsa, vaikka terminologia ei ollut ihan täsmällistä, Lehtonen sanoo.
Suomessa pienet, paikalliset palontorjuntayksiköt ja vapaapalokunnat mahdollistavat Lehtosen mukaan osaltaan sen, että alkaviin maastopaloihin pystytään reagoimaan nopeasti.
– Kriittisintä maastopalojen hallinnassa on se, kuinka nopeasti syttymisen jälkeen palopaikalle päästään. Kaikki palot ovat alkuvaiheessa pieniä, ja jos ne pystytään sammuttamaan silloin, ne eivät pääse kasvamaan laajoiksi, Lehtonen sanoo.
Pidemmällä aikavälillä, kun Suomen maaseudun väkimäärä jatkaa vähenemistään, nykyisenkaltaista paikallistason varautumista ei Lehtosen mukaan enää pystytä välttämättä ylläpitämään. Tämä voi hidastaa reagointia maastopaloihin.
Samaan aikaan ilmastonmuutos muokkaa olosuhteita Suomessakin suuntaan, joka kohottaa tuhoisien maastopalojen riskiä.
Suomelle oppia Etelä-Euroopasta
Viimeksi Suomessa koettiin laaja ja tuhoisa maastopalo Kalajoella kesällä 2021. Yksi sen syistä oli Lehtosen mukaan ojitettu turvemaa, joka on Suomessa yleistä ja joka kuivana kesänä palaa erittäin herkästi.
– Tulevaisuudessa on kasvava riski, että kuivina kesinä ojitetuista turvemaista voi tulla hyvin paloalttiita kohteita, joita on todella vaikea sammuttaa, hän sanoo.
Suomesta on jo haettu maastopalojen torjuntaan oppia Etelä-Euroopasta, jossa on viime vuosina ollut kova tarve kehittää uusia varautumismenetelmiä.
Lehtonen pitää selvänä, että olosuhteiden heikentyessä työsarkaa riittää ympäri Eurooppaa.
– Varautuminen ei selvästi ole riittävällä tasolla, jos ajattelee sitä, millaisia uutisia tänäkin kesänä on näistä maista ollut.
