Pentin kaltaisia ahertajia kaivattaisiin ensi kesäksi lisää. Oulun 4H-ydistys sai ostettua hentoa lihansyöjäkasvia selvästi toivottua vähemmän.
Iiläinen Ismo Pentti kumoaa kihokkisaaliinsa kylmälaukusta punnittavaksi Oulun 4H-yhdistyksen vastaanottopisteellä Kempeleessä. Hän seuraa jännittyneenä, millaista lukemaa vaaka näyttää.
– 1,8 kiloa ja muutamia grammoja päälle. Olen ihan tyytyväinen, Pentti sanoo ja kirjaa tuloksen lomakkeeseen.
Pentti sai tililleen runsaat sata euroa, sillä tänä kesänä puhdistetusta pyöreälehtisestä kihokista on maksettu 60 euroa kilolta.
Ihan helpolla rahat eivät tulleet, sillä Pentti kertoo tarponeensa suolla kuusi tuntia. Hentoa lihansyöjäkasvia täytyy kerätä melkoinen määrä, ennen kuin edes yksi kilo on keräysastiassa.
Kesän kokonaissaaliiksi Pentille tuli kymmenen kiloa. Se on yhdelle kerääjälle varsin hyvä tulos.
600 eurolle on jo käyttökohde mielessä:
– Veikkaan, että maksan sillä talvella sähkölaskuja, hän naurahtaa.
Tämän kesän saldo vain 400 kiloa
Oulun 4H-yhdistys kaipaisi lisää Ismo Pentin kaltaisia ahertajia. Yhdistys sai tänä kesänä ostettua Pohjois-Suomesta kihokkia noin 400 kiloa, kun tavoite olisi ollut vähintään tuplasti isompi.
Kihokin vastaanotto on tältä kesältä Pohjois-Suomessa päättynyt.
Oulun 4H-yhdistys on pyörittänyt kihokkibisnestä jo 1970-luvulta lähtien. Se myy kihokit Keski-Eurooppaan lääke- ja luontaistuotteiden raaka-aineeksi. Yksi ostajista on sveitsiläinen rohdosvalmistaja Vogel.
– Kihokille on kysyntää, ja sen arvo näköjään kasvaa koko ajan, sillä kihokki on täällä hyvälaatuista, kertoo Oulun 4H-yhdistyksen ohjaaja Tommi Parkatti.
Hänen mukaansa kihokista maksettava kilohinta on noussut viime vuodesta kymmenellä eurolla.
Ahkerimmat kerääjät ovat ansainneet isoja summia.
Yhdistys on huolissaan siitä, että kerääjäjoukko ikääntyy. Toiveena on, että myös nuoret innostuisivat poimijoiksi.
– Kokeneet poimijat voisivat opettaa nuoremmille tekniikoita ja antaa vinkkejä poimintapaikoista, Parkatti sanoo.
Pentti: Ilman muuta jatkan
Iiläinen Ismo Pentti sai ensikosketuksen kihokin poimintaan 1990-luvulla. Vuosikymmenten tauon jälkeen hän palasi kihokkiapajille – ei kuitenkaan rahankiilto silmissään.
– Silloin se menisi ihan höpöksi. Luonnossa on mukava liikkua, ja siellä saa olla rauhassa, hän perustelee uutta innostumistaan.
Entä, aiotko jatkaa kihokin keräämistä ensi kesänä?
– Ilman muuta!
