Lappeenranta ostaa maanviljelijöille maanparannuskuitua, joka sitoo hiiltä maaperään. Samalla myös ravinnepäästöt vesistöihin vähenevät.
Lappeenrantalainen viljelijä Samuli Seppänen iskee lapion syysviljapeltoonsa. Se uppoaa helposti multaan.
Maan pinnan alta paljastuu möyheä multa, jossa näkyy heti ensi silmäyksellä useita kastematoja luikertelemassa. Multa murenee lapion terässä pieniksi kokkareiksi.
– Tämä on huomattavan pehmeää ja lieroja näkyy paljon, Seppänen toteaa tyytyväisenä.
Seppäsen tilalla Lappeenrannan Joutsenossa on lisätty peltoon jo vajaa kymmenen vuotta selluteollisuudesta saatavia maanparannuskuituja.
Kyse on suomalaisen Soilfood-yrityksen kehittämästä maanparannusaineesta, jonka tarkoitus on lisätä orgaanista ainetta viljelymaahan. Se tehdään pääosin selluteollisuudesta saatavasta nollakuidusta.
Kuitu on hyvää ruokaa pieneliöille kuten kastemadoille, jotka kuohkeuttavat maata. Samalla kosteus ja ravinteet säilyvät paremmin maassa.
Seppänen on ollut tyytyväinen kuidun vaikutuksiin.
– Itse haen sillä erityisesti vedenpidätyskykyä ja murustuvuutta maahan, Seppänen sanoo.
Hänen mukaansa kuitu on parantanut satoja ja vähentänyt lannoituksen tarvetta jonkin verran.
Seppäsen mukaan maan muokkauksessa myös polttoaineen kulutus laskee, koska kuohkeutuneen maan muokkaaminen on helpompaa kuin tiiviimmän.
Videolla Samuli Seppänen kertoo, miten maanparannuskuitu on vaikuttanut hänen tilallaan:
Kaupunki ostaa kuitua viljelijöille
Nyt myös Lappeenrannan kaupunki on innostunut maanparannuskuidun vaikutuksista. Se ostaa sitä noin 40 000 eurolla alueen maanviljelijöille ja maanviljelijöiden valinta on jo meneillään.
Kaupungin ympäristökoordinaattori Petri Keron mukaan raha riittää useamman kymmenen hehtaarin peltoalan käsittelemiseen maanparannuskuidulla. Tarkka hehtaarimäärä ei ole vielä tiedossa, koska kuidun tarve vaihtelee erilaisilla pelloilla.
Kaupungin tarkoituksena on pienentää peltojen kuidutuksen avulla Lappeenrannan ilmastopäästöjä ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.
Ilmastopäästöt vähenevät, koska selluteollisuudessa nollakuitu yleensä poltetaan, jolloin sen sisältämä hiili vapautuu heti ilmaan. Maanparannusaineena kuitu ja sen sisältämä hiili säilyvät pitkään maassa.
Keron mukaan päästövähennysten hakeminen kaupungin oman toiminnan ulkopuolelta on kaupungille usein kustannustehokkaampaa kuin omien päästöjen vähentäminen.
Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki saavuttaa suuremman päästövähennyksen kuin käyttämällä saman rahan omiin ympäristötoimiinsa.
– Kaupungilla on kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet, mutta niiden toteutuminen on pitkälti kiinni muista toimijoista. Selvitämme, miten voimme tehokkaasti vähentää muiden toimijoiden päästöjä, Kero kertoo.
Tutkimustulokset taustalla
Luonnonvarakeskus Luken tutkimuspäällikkö Kimmo Rasan mukaan selluteollisuudesta saatavan nollakuidun vaikutusta maanparannusaineena on tutkittu jo pitkään.
Tutkimustulokset osoittavat, että se lisää huomattavasti mikrobi- ja pieneliötoimintaa viljelymaassa ja parantaa maan rakennetta.
Myös ravinnepäästöt vähenevät erityisesti savimailla huomattavasti. Luken tutkimuksessa kuiduilla käsiteltyjä koealueita seurattiin 3–5 vuotta.
– Kiintoaineen määrä valumavesissä vähentyi 30–65 prosenttia ja partikkelimuotoisen fosforin määrä 30–50 prosenttia, Rasa kertoo.
