Vaikka on vielä melko aikainen kevät, Ahtialanjärvi Lempäälässä kuhisee jo lintuja.
Ruskosuohaukka lennättää ilmaan satoja naurulokkeja ja muita lintuja.
– Järvessä oli aineksia, mutta emme uskoneet, että tässä näin hyvin onnistutaan, varsinkin kun nämä lajit ovat kaikkialla muualla taantuneet, sanoo Rainer Mäkelä Ahtialanjärven lintutornissa.
Lähistöllä uiskentelee kymmenkunta äärimmäisen uhanalaista punasotkaa. Sen kanta on pudonnut Suomessa murto-osaan viimeisten vuosikymmenten aikana.
– Täällä on käynyt päinvastoin. Kun aloitimme, pesiviä punasotkapareja oli kolme, nyt on ollut kaksikymmentä, Mäkelä kertoo.
Lintujärvi on pesimäympäristönä hyvin erilainen kuin vaikkapa aarniometsä. Jotta järvi pysyy hyvänä, se vaatii usein paljon työtä. Sitä Mäkelä ja Tatu Itkonen ovat Ahtialanjärven eteen tehneet.
Lempääläläiset lintuharrastajat aloittivat kahden miehen urakkansa vuosituhannen vaihteessa. He ovat kasvattaneet järven keskeistä osaa Lokkisaarta ja niittävät sen joka vuosi. Näin saari säilyy lietteisenä ruokapaikkana ja pesimäalueena.
Lisäksi he ovat rakentaneet kivenlohkareista tekokareja. Niidän päälle on tehty pesälaatikoita, joissa punasotkat, tukkasotkat ja monet muut linnut nyt pesivät.
Pesinnän onnistumismahdollisuudet veden keskellä olevilla tekokareilla ovat huomattavasti paremmat kuin ranta-alueilla, missä pedot löytävät helpommin pesät.
Säännöstellyn vesistön pinnan korkeus vaihtelee paljon.
Viime talvena Mäkelä ja Itkonen korottivat tekokareja, jotta lintujen pesät pysyvät kuivilla vedenpinnan noustessa.
– Viime vuosina olemme saaneet entistä paremmin avustuksia ja Metsähallitus maksoi Helmi-hankkeen kautta nämä kustannukset, Mäkelä sanoo.
Toiveena on, että työtä pystyisi jatkamaan ainakin osittain palkallisena työnä.
Kuulut lintuvedet huonossa kunnossa
Ahtialanjärvi on positiivinen poikkeus, sillä monien menneiden vuosikymmenten parhaiden lintuvesien linnusto on romahtanut.
Suomalaisen luonnonsuojelun merkkipaikkoihin kuuluva Forssan Koijärvi on kasvanut lähes umpeen.
Suomen parhaana lintujärvenä pidetty Parikkalan Siikalahti on menettänyt paljon linnustostaan, samoin Porin seudulla kukoistanut Enäjärvi.
– Järvet ja lahdet ovat biotooppeina yksipuolisempia. Monen lintulajin kaipaama saarekkeisuus on vähentynyt ja niitä vaivaa umpeenkasvu, sanoo Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
Tämä on johtanut siihen, että lintuemojen on vaikeampi havaita pedot. Kasvillisuutta pitkin lintujen pesiä tuhoavat minkit ja supikoirat pääsevät kävelemään pesille.
Veden pintaa pitäisi nostaa, mutta sitä ei voi monessa paikassa tehdä, koska ympärillä on maanviljelystä. Vaihtoehtona ovat mittavat ruoppaukset, mikä taas maksaa.
Paljon on siis kyse myös rahasta.
– Vaikka Helmi-ohjelman rahoittamat toimenpiteet ovat tuottaneet paikoin hyvää tulosta, se on ollut riittämätöntä kantojen suunnan kääntämiseksi. Kunnostusvelka on niin suuri, vuosikymmenten mittainen, Lehtiniemi sanoo.
Hankkeita järvien tilan parantamiseksi on olemassa. Haminan Kirkkojärveä on viime talvena kunnostettu, samoin Siikalahtea pieneltä osin.
Kokemäen Puurijärvellä on nostettu veden pintaa ja saatu linnut taas viihtymään. Myös Kiteen Päätyenlahden kunnostus on tuottanut hienoja tuloksia.
Hupenevat vesilintukannat tarvitsisivat kuitenkin enemmän tekoja.
Ravinnepäästöt pilaavat vesistöt
Suurin syyllinen vesistöistä riippuvaisen linnuston taantumiseen oovat Lehtiniemen mukaan maa- ja metsätalouden päästöt. Ne samentavat vesiä ja lisäävät vesistöjen ravinteisuutta kaikkialla maassa.
Päästöt heikentävät näkyvyyttä ja lisäävät lintujen kanssa ravinnosta kilpailevia särkikaloja.
– Mikäli ravinnekuormitusta ei saada vähenemään, vesistöjen tilan ja vesilintukantojen yleinen parantaminen on vaikeaa, Lehtiniemi toteaa.
Jos järvellä näkee vesilinnun, se on entistä varmemmin sinisorsa tai tavi. Nämä ovat jollain tavalla selvinneet muutoin pahasti taantuneiden vesilintujen joukossa.
Uhanalaisten lajien turvapaikkoja ovat vielä Ahtialanjärven kaltaiset keitaat.
Kamera näyttää järven monimuotoisuutta
Pesivien lintujen lisäksi Ahtialanjärvellä levähtää valtava määrä muuttolintuja. Se on Sisä-Suomen parhaita kahlaajapaikkoja.
– Kun pidämme Lokkisaaren avoimena ja lietteisenä, kahlaajalintuja kerääntyy ruokailemaan keväisin ja syksyisin, Mäkelä sanoo.
Hän löytää kaukoputkella kevään ensimmäisen pikkutyllin. Parhaat ajat ovat pian käsillä, kun viklot, sirrit ja muut pitkäkoipiset matkaavat kohti pohjoista. Silloin saari vilisee ruokailevia lintuja.
Lokkisaaren elämää seuraamaan on asennettu livekamera, jota voi seurata Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen verkkosivujen kautta. Osan aikaa kameraa käyttämässä on lintuja tunteva ohjaaja, joka osaa poimia kuviin kiinnostavimmat asiat.
Koekäytössä viime kesänä kuvissa näkyi myös muun muassa jalohaikaroita.
– Tänäkin vuonna nähdään lintujen pesätapahtumien lisäksi myös harvinaisuuksia, yhdistyksen puheenjohtaja Valtteri Rosenberg uskoo.
