Utsjokelaisen Jarmo Helanderin vuosia tekemä naalinsuojelutyö palkittiin, kun hän pääsi näkemään harvinaisen eläimen silmästä silmään.
Utsjokelainen Jarmo Helander oli helmikuussa kelkalla ketunpyynnissä, kun hän näki lumessa jälkiä ja hieman kauempana painauman lumessa.
– Katsoin, että siellä oli kettu ehkä jotain kaivellut ja ajoin kelkalla ihan viereen ja huomasin, että sieltähän pilkistää pikinokka, Helander kuvailee ainutlaatuista kohtaamista.
Matkaa eläimeen oli vain noin kaksi metriä.
– Naali oli kaivanut itselleen lumikiepin, missä se oli pötköttelemässä. Sen verran katseltiin toisiamme silmään, että sain muutaman räpsyn otettua.
Helander poistui paikalta nopeasti kohtaamisen jälkeen ja naali jäi edelleen lumikieppiinsä.
Helander kuvaa kohtaamista yhdeksi hienoimmaksi elämykseksi, minkä hän on saanut luonnossa kokea.
– Tosiaankin yksi ikimuistoisimpia kohtaamisia kairassa.
Suojelutyössä näkee nyt työnsä jäljen
Paljon luonnossa liikkuva Helander on viidettä talvea mukana naalin suojelutyössä.
Hän esimerkiksi tarkastaa Metsähallituksen kameroita. Samalla Helander seuraa, että naalien pesillä on kaikki kunnossa, eikä ympäristössä ole ylimääräistä liikettä, kuten kettuja.
Kymmenen vuoden aikana tämä oli vasta vasta seitsemäs kerta, kun Helander näki naalin. Havainnot ovat lisääntyneet sitä mukaa, kun naalilla menee paremmin.
Helander kertoo, että hänen viime kesänä valvomansa pesän poikasista kaikki kahdeksan selvisivät luontoon.
– Ei onneksi ollut ketustakaan kuin muutama kuva (kamerassa) koko viime kesän pesinnän aikana.
Ketunpyynti on olennainen osa suojelutyötä, sillä ketut saattavat vallata naalin pesäpaikat ja reviirin ja olla myös vaarallisia pennuille.
Helander on tyytyväinen siihen, että vuosikausia tehty suojelutyö alkaa nyt näkyä onnistuneina pesintöinä.
– Kyllä tässä näkee oman työn jäljen, ja että jotakin on onnistuttu tekemään oikein. Onhan niitä löytynyt myös epäilijöitä, että höpöhöpö -hommaa koko suojelutyö, Helander sanoo.
Jos kohtaat naalin, poistu paikalta
Naaleja syntyi viime vuonna pohjoismaiden tuntureilla edellisvuotta vähemmän, mutta Suomessa vuosi oli historiallisen hyvä. Suomessa syntyi kaikkiaan 25 naalinpentua.
Helanderin mukaan naali ei ole erityisen arka eläin, mikä oli koitua sen kohtaloksi.
– Se on ollut naalin huono piirre, että se on ollut turhan luottavainen ihmisen suhteen. Silloin, kun sitä vielä sai pyytää turkikseksi, se oli helppo saalis.
Ihmisille, jotka sattuvat naalin kanssa vastakkain, Helander antaa selkeän neuvon.
– Lähtökohta on se, että eläin pitäisi jättää mahdollisimman nopeasti omaan rauhaan, että se ei säikähdä.
Aivan helposti naaliin ei kenties luonnossa törmää, sillä se on paitsi Suomen uhanalaisin nisäkäs myös eläin, joka liikkuu mieluiten hämärän aikaan.
