Juuri nyt on hyvä ajankohta yrittää havaita omin silmin Suomen tähtitaivaalla näkyvä komeetta. Maalis–huhtikuun selkeät illat ja yöt ovat muutenkin oivaa aikaa tähtien tarkkailuun.
Kokosimme Ursan Tuukka Perhoniemen avustuksella viisi kiinnostavaa kohdetta, jotka kuka tahansa voi yrittää löytää. Eniten saat irti kiikarilla, mutta osin ne näkyvät myös paljain silmin.
1. Jupiter ja neljä Galilein kuuta
Aurinkokunnan suurin planeetta Jupiter on helppo löytää, sillä se erottuu nyt kaikkia tähtiä kirkkaampana. Vielä muutaman viikon ajan Jupiteria voi etsiä matalalta läntiseltä taivaalta auringonlaskun jälkeen.
Näet planeetan tarkan sijainnin esimerkiksi Ursan tähtikartasta. Jos tunnet Seulaset, Jupiter löytyy siitä alaoikealle.
Jupiter näkyy paljain silmin, mutta kiikarit kannattaa ehdottomasti kaivaa esiin, sillä ne tuovat näkyviin kuut planeetan ympärillä. Galileo Galilei löysi Jupiterin neljä suurinta kuuta kaukoputkellaan 1600-luvun alussa.
Aina kaikki neljä eivät ole kerralla näkyvissä, sillä jokin niistä voi olla planeetan edessä tai takana. Jos taivas on selkeä, katso Jupiteria uudelleen seuraavana iltana, niin huomaat, että kuut ovat nyt eri asennossa.
Vinkki: Kokeile tukea kiikaria johonkin, vaikkapa puunrunkoon, niin Jupiter ei heilu niin paljon näkökentässä.
2. Kuun Tycho-kraatteri täysikuun aikaan
Täysikuu ei ole yleensä paras aika Kuun katseluun, koska pinnanmuodot eivät erotu hyvin ilman Kuun pinnalle heittyviä varjoja. Yksi poikkeus kuitenkin on: Tycho-kraatteri, joka on nimetty tanskalaisen tähtitieteilijän Tyko Brahen mukaan.
Täysikuun aikaan Tycho näkyy hyvin Kuun eteläosassa; siitä lähtee eri suuntiin satoja kilometrejä pitkiä vaaleita säteitä.
– Silloin se on oikeastaan kraattereista ainoa, joka näkyy. Jos seuraa joidenkin päivien ajan Kuun vaiheen kasvamista kohti täysikuuta, huomaa, miten kraatteri alkaa piirtyä esiin. Näkee myös, miten kraatterista on roiskunut ympäriinsä kiviainesta, kun pintaan on törmännyt asteroidi, sanoo Ursan Tuukka Perhoniemi.
Tychon voi erottaa jopa paljain silmin, jos tietää mistä etsiä. Parhaiten sen ympärillä oleva sädejärjestelmä näkyy kuitenkin kiikarilla.
Myös Kuun ”meret” eli tummat basalttialueet erottuvat täysikuun aikaan hyvin. Voit kokeilla etsiä Rauhallisuuden meren, johon Apollo 11 laskeutui 1969.
Etenkin puolikuun aikaan kannattaa kiikari kääntää kohti valon ja varjon rajakohtaa, missä pitkät varjot tuovat hienosti näkyviin Kuun kraatterien reunoja ja vuoristoja.
3. Kuinka monta tähteä erotat Seulasissa?
Seulaset eli Plejadit on pieni kaunis tähtirykelmä, joka erottuu selkeästi iltataivaalla.
Etsi ensin tiimalasin muotoinen Orion, jonka tunnistaa helposti kolmen kirkkaan tähden vinosta linjasta. Seuraamalla Orionin ”vyötä” ylös oikealle päädyt Härän tähdistön Aldebaran-tähden kautta Seulasiin.
Seulasissa erottuvien tähtien määrä on toiminut perinteisesti silmien tarkkuuden mittarina. Vanhemmat ihmiset näkevät usein nelisen tähteä, tarkkasilmäisemmät kuusi mutta enemmänkin on nähty. Havaintopaikan pimeys vaikuttaa tässä myös.
– Kun Seulasia katsoo kiikarilla, paljastuu kymmenittäin lisää tähtiä, sanoo Tuukka Perhoniemi. Plejadien löytäminen kiikarilla ei onnistu välttämättä ensi yrityksellä, mutta kun sen saa näkökenttään, asiasta ei ole epäselvyyttä.
Seulasten tähtijoukko on iältään varsin nuori, vain noin 100 miljoonaa vuotta. Ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät paljon aiemmin. Antiikin mytologiassa Plejadit olivat seitsemän sisarusta, joita metsästäjä-Orion ajoi takaa ja jotka Zeus muutti tähdiksi taivaalle.
4. Etsi ”mehiläispesä” ja suunnista tähtitaivaalla
Seuraava voi olla jo pienoinen haaste: Kravun avonainen tähtijoukko Praesepe (M44), jota kutsutaan myös mehiläispesäksi sen ulkonäön takia.
Krapu löytyy maalis–huhtikuun vaihteessa iltayhdeksän aikoihin suoraan etelästä. Koska sen tähdet ovat melko himmeitä, kannattaa lähteä liikkeelle Leijonan tähtikuviosta, joka on Kravun vasemmalla puolella ja näkyy hyvin.
Leijonan voi ajatella näyttävän vääntyneeltä vaateripustimelta, jonka koukku muodostaa leijonan pään. Kun siirrät katsetta oikealle, päädyt Kaksosten tähtikuvioon, joka on helppo tunnistaa kahdesta vierekkäisestä kirkkaasta tähdestä Castorista ja Polluxista.
Etsi nyt suunnilleen puoliväli Leijonan ja Kaksosten väliseltä linjalta ja siitä hitusen alaspäin. Mehiläispesäjoukko pitäisi löytyä suunnilleen tästä.
Saatat hyvissä olosuhteissa nähdä himmeän läikän jo paljain silmin, mutta vasta kiikari paljastaa tähtirykelmän. Onnittelut, jos sait sen näkyviin!
Vinkki: Kokeile syrjäsilmällä katsomisen ”kikkaa” eli vie kohde hieman sivuun kiikarin näkökentän keskeltä ja katso sen ohitse. Näin erotat paremmin himmeitä yksityiskohtia.
5. Todellinen haaste: kiikarikomeetta Pons-Brooks
Juuri nyt Suomenkin yötaivaalla voi nähdä harvinaisen vieraan: 71 vuoden välein Auringon lähelle saapuvan komeetan, joka tunnetaan nimellä 12P/Pons-Brooks löytäjiensä mukaan.
Komeetan kirkastuminen paljain silmin nähtäväksi on vielä epävarmaa, mutta kiikarilla se pitäisi erottua.
Parhaillaan Pons-Brooks on Andromedan ja Oinaan tähdistöjen välissä.
– Jupiter on helppo löytää. Siitä linjaa oikealle, niin tulee Oinas ja Andromeda. Tähtikarttaa pitää katsoa, mutta siinä linjalla se on, kertoo Tuukka Perhoniemi.
Oinaan tunnistaa kahdesta kirkkaasta tähdestä. Kirkkaampi on hyvä aputähti komeetan löytämiseen maaliskuun lopussa, jolloin Pons-Brooks ohittaa sen läheltä.
Huhtikuun puolivälissä komeetta on Jupiterin lähellä. Nyt se on helpompi paikantaa, mutta planeetan kirkkaus voi haitata.
Pons-Brooksin havaitsemisessa haasteena on, että se on himmeä ja näkyy matalalla, jolloin siellä on todennäköisemmin myös pilviä.
Mitä komeetasta sitten voi odottaa näkevänsä kiikarilla? Käytännössä se on himmeähkö täplä, josta voi hyvissä olosuhteissa erottaa hieman pyrstöäkin, kertoo Tuukka Perhoniemi. Värit eivät kiikarilla erotu.
Vaikka luvassa ei ole hienoimpien valokuvien veroista spektaakkelia, on komeetan näkeminen omin silmin aina hieno kokemus ja sen löytämisestä kannattaa ottaa kaikki ilo irti.
