Lehtopöllön ujeltava huhuilu on tuttu ääni elokuvien öisistä maaseutukohtauksista. Yöllisen maiseman autiutta kuvaava ulina sopii vuosikymmenestä toiseen pimeyden ääneksi.
Tammi-maaliskuussa ääntä voi kuulla myös luonnossa, jos vain osuu pimeällä sopivaan paikkaan, vaikkapa vanhan metsän lähistölle.
Näihin aikoihin lehtopöllön voi löytää myös hyvin erikoisesta paikasta: savupiipusta.
– Silloin kun lehtopöllöt etsivät sopivaa pesäpaikkaa, ne koluavat kaikki vähänkin sopivat kolot. Jopa silloinkin kun lähistöllä on niille sopivia pönttöjä, sanoo petolintuja rengastava Tapani Kaunisto.
Kevättalvella pöllöt etsivät aktiivisesti pesäpaikkoja ja pian myös kumppaneita. Lehtopöllö suostuu pöllöistä helpoimmin asettumaan lähelle asutusta, jopa pihapiiriin pesimään.
Lähes tuhat lehtopöllöä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana rengastanut Kaunisto näyttää nippua papereita, jotka kertovat savupiippuihin joutuneista pöllöistä.
Osa on ollut piipussa kuukausiakin, kun rakennus on ollut tyhjillään. Osa on saatu pelastettua, kun pöllö on pitänyt ääntä.
– Keskellä metsää tai metsän reunassa olevat rakennukset ovat pöllöjen tutkimuskohteita ja ne saatetaan tutkia hyvin tarkkaan.
Tämän takia pöllö päätyy pulaan
Savupiippu on usein se paikka, jonne pöllöt pääsevät muuten kolottomassa rakennuksessa. Joskus myös seinässä oleva reikä, vaikkapa palokärjen kolo, tekee rakennuksesta pöllöille ansan, josta ne eivät pääse pois.
Pöllöt kyllä huomaavat nopeasti, ettei hormi, tai maaseudulla viljankuivaamon ylös sojottava piippu, sovi pesäpaikaksi.
Silloin on liian myöhäistä: pöllöt eivät enää pääse omin voimin ulos. Niiden höyhenpuku voi myös vahingoittua kuumassa piipussa, vaikka ne saataisiinkin pelastettua.
Lempäälässä pelastuslaitos ja eläinsuojelu auttoivat pari viikkoa sitten omakotitalon savupiipusta kaksi lehtopöllöä.
– Ne ovat pariskunta. Toinen on mennyt piippuun toisen perässä, pesimistarkoituksessa.
Kuuntele, kun Marko Melto ja Tapani Kaunisto pohtivat, miksi lehtopöllöt hakeutuvat piippuihin. Pöllöjen huhuilu on arkistoääntä.
Suojaverkko pöllölle ja naakalle
Pöllöjen pelastukseksi käy verkko, joka laitetaan piipun tai muun houkuttelevan aukon peitoksi alkutalvesta, ennen kuin pöllöt alkavat etsiä pesäpaikkaa.
– Esimerkiksi katiskaverkosta leikataan pala, jonka saa taivutettua piipun reunojen yli. Nuohoojakin voi helposti avata suojaverkkoa ja puhdistaa piipun, Tapani Kaunisto sanoo.
Halutessaan verkon voi ottaa pois, kun pöllöt jo pesivät, vaikkapa toukokuussa.
Sama verkko auttaa naakkojen kanssa. Naakka pesii mielellään rakennusten koloihin.
– Suojaverkon materiaali voi olla monenlaista, mutta verkon silmäkoko on oltava enintään neljä senttiä, ettei naakka mahdu siitä läpi, Kaunisto ohjeistaa.
Avoimen hormin lisäksi vaarallisia linnuille voivat olla esimerkiksi syksyllä peittämättä jääneet sadevesitynnyrit ja maaseudulla karjanjuottokaukalot.
Moni isokin lintu hukkuu, kun ei pääse veteen pudottuaan sieltä pois.
– Nämä olisi hyvä peittää tai kääntää kumolleen, niin etteivät linnut niihin pääse, Kaunisto sanoo.
Pesät rengastajien pöntöissä
Vanhat metsät ja niiden ontot pöllöille sopivat pesäpuut ovat metsätalouden myötä hävinneet melkein kokonaan.
Pöllöjen pesiminen on nykyään lähes täysin pöntöntekijöiden varassa.
– Yli 90 prosenttia pesii varmuudella pöntöissä, sanoo rengastaja Hannu Järvinen Hämeenkyröstä.
Tavallisesti Suomessa pesii parisen tuhatta lehtopöllöä. Pahoina katovuosina määrä putoaa melkein olemattomiin.
Metsien käsittelyn lisäksi pöllöjen elämää säätelevät myyrien määrä ja sää.
Tänä talvena sää on ollut pöllöille vaikea. Keskitalvi oli kylmä, ja hangista tuli paksuja ja kovapintaisia.
Kevättalvisin tapahtuvat pöllöjen kannalta harmillisimmat asiat. Niitä kuolee nälkään, kun yöpakkaset ovat kylmimmillään ja hangen pinta kovimmillaan.
Myyrien määrästä eri puolilla Suomea Tapani Kaunistolla ei ole tarkkaa tietoa, mutta tällaisena talvena niihin on pöllöjen vaikea päästä kynsiksi.
– Tällaisissa talvissa ovat pöllöjen kuolinvuoden ainekset.
Keväällä rengastajat näkevät läheltä talven vaikutukset. Huonona vuonna poikasia on pesissä vähän, tai nälkäiset pöllöt jättävät kokonaan pesimättä.
Lehtopöllöllä näyttäisi menevän paremmin kuin pienemmällä helmipöllöllä, jonka kanta pienenee vääjäämättä. Huhuilevia lehtopöllöjä on havaittu paikoin melko runsaasti.
Nyt näyttää, että pöllöt ovat kovimmista pakkasista selvinneet. Vasta huhtikuun lämpiminä iltoina rengastajille selviää, millainen pesimävuosi tästä vuodesta tulee.
– Silloin käydään kaikki pöntöt läpi ja nähdään, ovatko ne innostuneet pesimään ja kuinka monta jälkeläistä on tekeillä.
