TUKHOLMA Ruotsalaisten käsitykset julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta ovat yhä jakaantuneempia.
Keskiluokkaisessa Liljeholmenissa haastattelemani Sofia Häggbom kuuluu julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden vankkoihin kannattajiin.
– Se on välttämätöntä, jotta kaikilla on pääsy tietoon ja tv-tarjontaan. Olen huolissani, että tarjonta vähenee. Ettei esimerkiksi ole yhtä paljon LGBT-myönteisiä ohjelmia. Pelkään sitä aika paljon. Että kaikki eivät ole edustettuina, Häggbom perustelee.
Håkan Guldkula puolestaan oli liikkeellä Tukholman vauraimmassa kaupunginosassa Östermalmilla. Hänen näkemyksensä verovaroin toimivista mediayhtiöistä on vastakkainen.
– Täytyy tarkastella kuinka tuottavia ne ovat, se on tärkeää. Tiedän, että siinä olisi paljon tehtävää, Guldkula vakuuttaa.
Ruotsin yleisradioyhtiöiden lähivuosia koskeva mietintö valmistui viime viikolla ja sama kahtiajako näkyy myös siinä. Työryhmässä oli jäseniä kaikista Ruotsin valtiopäiväpuolueista.
Nyt varsinkin linjaukset julkisen palvelun rahoituksesta jakautuivat oikeistohallituksen ja sitä tukevien ruotsidemokraattien ja opposition rajalinjan mukaan. Tähän saakka pyrkimyksenä niin Ruotsissa kuin Suomessakin on ollut yksituumaisuus.
Kaikkein kriittisimmin yleisradioyhtiöihin suhtautuvat hallituksen tukipuolueen ruotsidemokraattien edustajat.
– Minusta on kohtuutonta, että me Ruotsissa käytämme niin paljon rahaa julkisen palvelun mediayhtiöihin, kun muut maat ympärillämme kuluttavat huomattavasti vähemmän, ruotsidemokraattien kansanedustaja Alexander Christiansson sanoi SVT:n haastattelussa mietinnön julkistamistilaisuuden jälkeen.
Muista pohjoismaisista yleisradioista poiketen Ruotsi on jakanut tehtävät kolmeen rinnakkaiseen yhtiöön. Suomessa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa yhtiöitä on yksi.
Jatkuva säästökuuri odottaa
Ruotsissa on pitkään ollut perinne, että yleisradioyhtiöiden määräraha kasvaa vuosittain kaksi prosenttia eli Ruotsin pankin inflaatiotavoitteen verran. Yleensä se on tarkoittanut sitä, että rahoitus pysyy ennallaan.
Tosin aivan viime vuosina malli ei ole toiminut muun muassa siksi, että inflaatio on pahimmillaan laukannut yli kymmenessä prosentissa. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että sekä tv-yhtiö SVT että radioyhtiö eli SR elävät parhaillaan säästökuurilla.
SVT ilmoitti lokakuussa uusista leikkauksista, joiden seurauksena menoja karsitaan yhteensä 35 miljoonaa euroa. Työpaikkojen määrä vähenee 70–80.
Työntekijöitä SVT:llä on yhteensä 2 100 ja vuosibudjetti runsaat 470 miljoonaa euroa.
Ruotsin radion SR:n uusin säästöpaketti on tältä keväältä. Viime vuonna SR:n budjetin loppusumma oli 275 miljoonaa euroa. Siitä leikataan nyt vuositasolla 20 miljoonaa euroa. Työntekijämäärä vähenee kahdella sadalla eli 1800:aan.
Michael Lempertin mukaan sen kyllä katsoja ja kuuntelija huomaa tarjonnasta.
– Ne ovat heikentyneet aika paljon ja se johtuu luultavasti näistä toteutetuista säästöistä.
Hallitus ja oppositio eri linjoilla
Nyt työryhmän hallituspuolueiden ja ruotsidemokraattien edustajat esittävät, että määrärahaa korotettaisiin kolme prosenttia vuonna 2026, kaksi prosenttia vuosina 2027–2030 ja loppuvuosina 2031–2033 korotus olisi yksi prosenttia.
Oppositiopuolueiden eriävässä mielipiteessä yhtiöt saisivat ensin yhteensä 30 miljoonan euron tasokorotuksen ja sen jälkeen vuonna 2026 korotus oli kolme prosenttia, vuosina 2027–2030 se laskisi 2,6 prosenttiin ja vuosina 2031–2033 määrärahoja korotettaisiin 2,3 prosenttia.
Poliittisen näkemyserot näyttävät pieniltä prosentin kymmenyksiltä, mutta käytännössä ne eivät sitä ole. Esimerkiksi vuonna 2030 nykyisten hallituspuolueiden määrärahaesitys yleisradiotoimintaan on 906 miljoonaa euroa ja opposition 961 miljoonaa euroa eli eroa on vajaat 55 miljoonaa euroa.
Vuonna 2033 hallituspuolueiden laskutavalla määräraha on 934 miljoonaa euroa, opposition 1029 miljoonaa eli ero on kasvanut 95 miljoonaan euroon.
SVT:n johtajan mukaan määrärahojen leikkaus supistaisi ohjelmatarjontaa
Esimerkiksi SVT:n toimitusjohtaja Hanna Stjärne on ensikommenteissaan todennut, että hallituspuolueiden malli vaikuttaisi ilman muuta ohjelmatoimintaan ja tarkoittaisi jatkuvaa toiminnan supistamista nykyisestä.
Stjärne ja muut yleisradiojohtajat ovat muistuttaneet, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan turvallisuustilanne on muuttunut ratkaisevasti ja vaatii uudenlaisia tehtäviä ja valmiutta myös Ruotsin yleisradioyhtiöiltä.
Rahoituksen lisäksi työryhmä otti kantaa myös ohjelmatarjontaan. Sen mukaan yleisradioyhtiöiden pitäisi palvella sekä laajoja yleisöryhmiä että pieniä erikoisyleisöjä. Käytännössä se tarkoittaa, ettei mitään ohjelmatyyppejä rajata pois ja perusteet esimerkiksi pienten yleisöjen kulttuuriohjelmille on olemassa.
Mietinnön mukaan yhtiöt voivat toimia kaikilla lähetysalustoilla, mutta pääosa resursseista on käytettävä ääneen ja liikkuvaan kuvaan.
Kolmen yhtiön malli jatkuu
Nyt työnsä päättäneen parlamentaarisen ryhmän tehtävänantoon ei sisältynyt kysymystä yhtiörakenteen muuttamisesta niin että kolmen yhtiön sijaan toiminta olisi keskitetty yhdeksi yleisradioyhtiöksi kuten muissakin pohjoismaissa. Nyt yhtiöitä on kolme eli tv-yhtiö SVT, radioyhtiö SR ja Utbildningsradio, joka vastaa opetusohjelmista.
Nykyisen hajautetun mallin kannattajat ovat vedonneet uutiskilpailuun, jota nyky-yhtiöt erillisine tv- ja radiouutistoimituksineen palvelevat hyvin.
Yhdistäjien mielestä säästöjä olisi löydettävissä, jos hallinnot ja hankinnat yhdistettäisiin.
Mitään päätöksiä tai linjauksia ei tehty. Ainoastaan puheenjohtaja Göran Hägglund esitti toiveen, että asiaa selvitettäisiin jatkossa.
Tuore tutkimus: Ruotsalaiset luottavat julkisen palvelun tv-tarjontaan
Göteborgin yliopisto tekee laajoja kyselytutkimuksia ja keskiviikkona julkistettiin selvitys ruotsalaisten suhteesta yleisradioyhtiöihinsä, niiden käyttöön ja luotettavuuteen.
Viime syksynä tehty kysely heijastelee samaa kuin parlamentaarinen työryhmäkin.
Viime syksynä kaikista vastanneista 73 prosenttia luotti televisioyhtiö SVT:n tarjoamaan sisältöön. Jakolinja vasemmistoa ja oikeistoa kannattavien kesken on kuitenkin revähtänyt. Vasemmistoa kannattavien joukossa luottamus oli 86 prosenttia, oikeistoa kannattavien joukossa 60 prosenttia.
Ero ei kuitenkaan näy uutisten seuraamisessa, sillä molemmissa ryhmissä 68 prosenttia kertoi katsovansa uutisia joka viikko tai useammin.
Göteborgin tutkimus osoittaa myös, että ruotsidemokraatit jäävät yksin vaatimuksineen kaventaa julkisen palvelun mediayhtiöiden tarjontaa. Vain kymmenen prosenttia vastaajista oli samaa mieltä. Vastaajista 67 prosenttia piti joko huonona tai erittäin huonona ehdotusta, jonka mukaan tarjonta pitäisi rajata vain uutisiin ja pienten yleisöjen ohjelmiin.