Birdlife on saanut ennätysmäärän havaintoja tervapääskyistä kuluvana kesänä. Aineistoa on kertynyt niin paljon, että sen analysoiminen vaatii paljon aikaa.
Helsingin yliopiston ympäristötieteiden dosentti Risto Willamo katselee ja kuulostelee hiljaista kotipihaansa Raaseporin Meltolan kylässä.
Tuskin täällä Länsi-Uudenmaan maaseudulla juuri koskaan kovin kummoista meteliä onkaan, mutta hiljaisuus korostuu aina loppukesästä muutaman päivän ajan tervapääskyjen lähdön jälkeen.
– Onhan se vähän haikeaa, kun niitä on joka päivä koko kesän kuunnellut, Willamo kuvailee.
Willamon rintamamiestalon päätyseinässä on menneenä kesänä pesinyt yhdeksän tervapääskyparia. Määrää voi pitää rajusti harvinaistuneen lintulajin kohdalla suurena.
– Tämä yhdyskunta on ollut tässä varmaan ainakin 50 vuotta. Täksi kesäksi lisäsimme yhden uuden pöntön, ja siihenkin asukkaat tulivat heti.
Havaintoja kertyi runsaasti
Risto Willamo on innokas lintuharrastaja ja kuuluu Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Raaseporin alajaosto Lullulaan.
Raaseporissa, kuten muuallakin Suomessa, on havainnoitu kuluvan kesän ajan innokkaasti Birdlifen vuoden lintua, tervapääskyä.
Vuoden lintu on tutkimushanke, jossa kerätään tehostetusti tietoja eri lintulajien nykytilasta koko maassa teemavuoden ajan. Samalla karttuu tieto lajien tilasta ja suojelusta.
Vuoden linnut ovat yleensä lajeja, joiden voimakas taantuminen tai runsastuminen kiinnostaa lintujen suojelu- ja harrastusjärjestöä.
Tältä vuodelta kertynyt runsas havaintomäärä tervapääskyistä ei välttämättä vielä kerro kannan elpymisestä. Se vaatii vielä tarkempaa analysoimista.
Hyötyä havainnoista joka tapauksessa on.
– Suuri havaintoaineisto mahdollistaa kannanarvion tarkentamisen, sillä aiemmat arviot ovat perustuneet huomattavasti hajanaisempaan tietoon, Birdlife Suomen suojeluasiantuntija Aapo Salmela kuvailee.
Eri puolilta Suomea kertyneet havainnot mahdollistavat myös lajin entistä tehokkaamman suojelun, kun esimerkiksi tärkeät pesäpaikat tulevat Birdlifen paikallisyhdistysten tietoon.
Salmela kertoo myös saaneensa teemavuoden aikana varsin runsaasti tervapääskyihin liittyviä kyselyjä ja yhteydenottoja.
Pesäpaikoista kova pula
Tervapääskyjä pesii Länsi-Uudellamaalla vielä runsaasti esimerkiksi Lohjan, Karjaan ja Tammisaaren keskustoissa.
– Se on vielä varsin tavallinen lintu, mutta kanta harvenee kymmeniä prosentteja vuosikymmenessä eli ihan romahdusmaisesti, Risto Willamo kuvailee.
Vähenemisen syitä ei täysin tunneta, mutta yksi lintulajin suurimmista ongelmista on pesäpaikkojen puute. Nykytalot kattorakenteineen ovat usein niin tiiviitä, ettei niissä ole linnuille sijaa.
Käytännössä tervapääsky tarvitsee pesäkseen korkealla sijaitsevan kolon, koska se pudottautuu siivilleen ennen kuin pääsee lentoon.
Willamon mielestä kenellä tahansa on mahdollisuus auttaa tervapääskyä asuntopulassa.
Hän kannustaa taloyhtiöitä ja yksityishenkilöitä asentamaan pääskypönttöjä ulkoseiniinsä, kunhan ne ovat tarpeeksi korkealla.
Tervapääskyn pönttö olisi hyvä ripustaa vähintään neljän, mieluiten kuuden metrin korkeuteen siten, että sen edessä on mahdollisimman paljon avointa lentotilaa.
– Eikä kannata masentua, jos pönttöön ei heti ensimmäisenä kesänä tule asukasta, seuraavana kesänä todennäköisyys on jo suurempi, Willamo kannustaa.
Tervapääsky ei Willamon mukaan jätä pesäänsä juuri minkäänlaista sotkua eli sen voi antaa huoletta pesiä myös talojen rakenteissa.
Vaikka linnut ovat jo tältä kesältä lähteneet, niille voi jo ripustaa pönttöjä valmiiksi ensi vuotta varten.
– Niiden lähtö kuuluu vuodenkiertoon, vaikka se haikeaa onkin. Ja onhan se ihanaa, kun ne keväällä taas palaavat takaisin.
