Aloitetaan Englannista. Solihull näyttää tavalliselta brittikaupungilta. Keskustaa halkoo muutama sata metriä pitkä kauppakatu.
Tavallinen kaupunki Solihull ei silti ole. Kaduilla huristelee Land Rover -maastoautoja, virtaviivaisia Jaguareja ja pulleita Range Rovereja.
Siellä täällä on vuosisatoja vanhoja arvorakennuksia, kuten tudor-tyylisiä taloja, joiden valkoisia seiniä halkovat paksut hirret ja joissa on pieniruutuiset ikkunat.
– Jos sanot olevasi Solihullista, ihmiset olettavat, että olet rikas. Putkimies lisää taatusti laskuun Solihull-lisän, nauraa Diane Draper, joka siemailee pahvimukista kahvia terassipöydän ääressä kauppakadulla aurinkoisena aamuna.
Eräänlainen miljonäärikaupunki siis, tämä Alexander Stubbin puolison Suzanne Innes-Stubbin kotikaupunki.
Vaurautta on luonut Land Rover. Solihull on arvokkaan automerkin synnyinpaikka. Yhä tänä päivänä 200 000 asukkaan paikkakunnalla rakennetaan myös Jaguareja ja Range Rovereita. Keskustan nurkalla sijaitseva tehdas tuottaa peräti tuhansia luksusautoja maailmalle joka viikko. Tehdas on liki 11 000 ihmisen työpaikka.
Kartalla Solihull näyttää kyllä Birminghamin miljoonakaupungin lähiöltä.
Asukkaita ei kuitenkaan saa erehtyä nimittämään birminghamilaisiksi.
Siitä varoittaa Steve Kew, joka myy kuumia perunoita kojustaan kauppakadulla. Siksikö ei saa, että solihullilaiset kokee olevansa parempaa väkeä?
– Juuri siksi, Kew nyökkää.
– Täältä puuttuu särmä toisin kuin monesta muusta paikasta, hän lisää ihastellen.
Ja juuri siksi Solihulliin on muuttanut vuosien saatossa hyvätuloisia asukkaita. Itsensä työllistäjiä, yrittäjiä, perheitä joilla on varaa elää Solihullin keskustan ulkopuolella isoissa kartanomaisissa taloissa.
Solihullissa on katuja, joissa talojen keskihinta nousee Lloyds-pankin mukaan jopa reiluun miljoonaan euroon.
Solihull sijaitsee läntisellä Midlands-alueella Keski-Englannissa, ja siitä se kai saa kiittää särmättömyyttään.
Pohjoisenglantilaiset tunnetaan äänekkään hyväntuulisina, ja etelän väkeä pidetään nokkavina ja nopeina. Keskienglantilaiset eivät ole kumpaakaan, vaan pohjoisen ja etelän varjoon jäävää väritöntä keskiluokkaa, joka arvostaa mukavaa, säännöllistä elämäänsä.
Oppaaksi kaupunkikierrokselle lähtee kuitenkin varsin hyväntuulinen ja puhelias solihullilainen, eläkkeelle jäänyt historian opettaja Laurence Ince.
Ince myöntää, että vauraudesta huolimatta Solihullissa on paljon keskivertoa. Brexit-kansanäänestyksessäkin tulos oli juuri sama kuin kansallisessa äänestyksessä. 51 prosenttia äänesti EU-eron puolesta, 49 prosenttia äänesti vastaan.
Myös solihullilaisten tyypillinen ruoka kuulostaa samalta kuin muualla: makkaraa ja muusia, paljastaa lukiolainen Elijah Cohen.
Kuljemme vaikuttavan punatiilisen rakennuksen ohi. Solihull School -yksityiskoulun juuret ovat 1500-luvulla.
– Täällä on monia yksityiskouluja, joihin tulee koululaisia myös muualta, Ince kertoo.
Edes koululaiset eivät keksi moitteen sanaa kotikaupungistaan.
– Ihmiset ovat täällä varakkaita ja tykkäävät kuluttaa rahaa, kuvailee Lauren Ashley, 16, paikkakuntalaisia.
Ashley ystävineen on sonnustautunut siisteihin, liituraitaisiin koulupukuihin.
– Täällä on paljon tekemistä ja monenlaisia ihmisiä. Paljon siistimpää kuin monessa muussa kaupungissa, kehuu Mark Barrow, 17.
Alla olevalta videolta paljastuu, kuinka tunnettu Suzanne Innes-Stubb Solihullissa on:
Tieto Solihullin yhteydestä Suomen presidentinvaaleihin ei siis ole vielä saavuttanut kaupunkia, mutta nyt he siitä kuulevat, ja ihastelevat tietoa.
– Upeaa, henkäisevät useimmat.
– Aion kertoa siitä kaikille tutuilleni, erityisesti jos hänen miehestään tulee presidentti. Voimme sanoa, että hän on Solihullin tytär ja yksi monista kaupunkimme kiinnostavista ihmisistä, Laurence Ince intoilee.
Ja sitten Ecuadoriin
Aquiles Arrimedes on herännyt aikaisin ja ajanut lempikahvilaansa.
Hän on syntyperäinen esmeraldasilainen ja paikallistelevision uutisankkuri. Työvuosia on takana yli 50, Arrimedes aloitti toimittajan työt jo teini-ikäisenä.
Nyt hän haluaa laittaa meidät kartalle videopuhelun välityksellä.
Esmeraldas sijaitsee Ecuadorin pohjoisosassa, Kolumbian naapurissa, ja on siis Pekka Haaviston puolison Antonio Floresin kotikaupunki. Ilmasto on trooppinen ja Tyyntämerta reunustavilla rannoilla hiekka valkoista.
– Paratiisi, Arrimedes kehuu, ja siltä 220 000 asukkaan Esmeraldas ilmasta kuvattuna näyttääkin:
Suurin osa asukkaista on afroecuadorilaisia.
– Meillä on äärimmäisen rikas kulttuuri, joka eroaa monilta osin muun Ecuadorin kulttuurista. Täällä näkyy Afrikan vaikutus, ja meidät tunnetaan ilon, rytmin ja tanssin keskuksena.
Historia kertoo, että Esmeraldasin perustivat orjien jälkeläiset, jotka selviytyivät kaupungin edustalla uponneen laivan haaksirikosta. Erityisenä ylpeyden aiheena Arrimenes mainitsee marimbamusiikin.
Viimeaikoina Emeraldasin iloisia rytmejä on kuitenkin varjostanut väkivalta. Kaupunki on yksi kokaiinin salakuljetusreitin keskuksista.
Huumeet matkaavat Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan Esmeraldasin kansainvälisestä satamasta.
Huumekaupasta taistelevat lukuisat jengit. Jengiväkivallan seurauksena murhista ja sieppauksista on tullut Esmeraldasissa arkipäivää.
– Aiemmin tällainen väkivalta oli kaukana, Meksikossa ja Kolumbiassa. Nyt olemme joutuneet elämään sen kanssa.
Arrimedesin mukaan tilanne on johtanut siihen, että Esmeraldasista ovat paenneet etenkin koulutetut nuoret ja monet yritykset.
Jengien jäsenet ovat yhä nuorempia, monet lapsia.
– Jos lapset eivät pääse kouluun ja löydä töitä, he etsivät minkä tahansa keinon tienatakseen rahaa.
Ecuadorin valtio on julistanut sodan maassa toimivia huumejengejä vastaan. Ne on luokiteltu terroristijärjestöiksi, ja tammikuun alussa presidentti julisti poikkeustilan koko maahan.
Arrimedesin mukaan ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista aseilla ja armeijan väliin tulolla.
– Ongelma on epätasa-arvo ja korruptio. Se, ettei nuorilla ole vaihtoehtoja.
Alla olevalla videolla Arrimedes kuvailee kotikaupunkiaan:
Entä millaista Esmeraldasissa oli 40 vuotta sitten, kun Antonio Flores eli siellä lapsuuttaan?
– Esmeraldas oli hyvinvoiva kaupunki keskellä upeaa luontoa. Täällä tehtiin paljon töitä, erityisesti banaaniviljelmillä.
Kaupunki oli yksi Etelä-Amerikan tärkeimmistä banaanintuottajista. Vientituotteisiin kuuluivat myös äyriäiset, kumi ja muut hedelmät.
Talous kukoisti, ja kaupungissa oli monien Euroopan maiden konsulaatteja.
– Tunsimme naapurimme, autoimme toisiamme eikä tarvinnut pelätä. Lapset liikkuivat yksin kadulla.
Arrimedes toivoo, että Esmeraldas tunnettaisiin pian kaupunkina, josta tulee Suomen presidentin puoliso. Hän kertoo lukeneensa, että Haavisto on maailmalla tunnettu rauhanvälittäjä.
Hän myös tietää, miten Suomi nousi jaloilleen sotien jälkeen.
– Samanlaista kehitystä toivomme meillekin. Väkivallasta huolimatta emme ole menettäneet toivoa ja iloa. Esmeraldasilaiset osaavat nauttia elämästä.
Ja Antonio Floresista Arrimedes haluaa vielä sanoa tämän:
– Olemme totta kai ylpeitä hänestä.
