Henna Ullgrenin paksun päiväkirjan sivut täyttyivät muutama vuosi sitten kirjoituksista ja piirroksista. Hänellä oli hirvittävä tarve vuodattaa asioita sisältään.
31-vuotias Kuopiossa asuva Henna Ullgren on tukenut vakavasti sairasta läheistään, jolla on vaikea-asteinen masennus ja ahdistuneisuutta. Se on koetellut myös hänen omaa jaksamistaan.
Läheisen vointi on aaltoillut vuosien varrella. Nyt sairaus ei hallitse arkea, mutta muutama vuosi sitten sairaudessa oli hyvin synkkä vaihe. Arjessa selviytyminen oli vaikeaa.
Henna Ullgren koki, että hänen oli oltava jatkuvasti saatavilla ja valmiina auttamaan.
– Keho ja mieli olivat silloin koko ajan ylivirittyneessä tilassa, Henna Ullgren sanoo.
Henkisen tukemisen lisäksi Ullgren maksoi laskuja, haki lääkkeitä apteekista ja hoiti kauppakäynnit. Hän oli läheisensä mukana hoitoneuvotteluissa ja soitti hänen puolestaan puheluita, joita tämä jännitti.
Ullgren korostaa, ettei hänen läheisensä missään vaiheessa pyytänyt näin paljon tukea. Hän kuitenkin itse koki, että hänen piti auttaa kaikin tavoin.
Henna Ullgren kertoo videolla, että läheisensä sairauden pahimmassa vaiheessa hän purki tunteitaan päiväkirjaansa kirjoittamalla ja piirtämällä. Myöhemmin hän on saanut paljon apua esimerkiksi vertaistuesta.
Mielenterveyden ongelmat kaatuvat lähipiirille, kun apu kangertelee
Mielenterveyden ongelmat koskettavat suoraan ja välillisesti valtavaa joukkoa.
Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan arviolta jopa 77 prosenttia naisista ja 70 prosenttia miehistä saa Suomessa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön diagnoosin. Yleisimpiä ovat ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöt.
Lähipiirille valuu paljon vastuuta psyykkisistä sairauksista varsinkin silloin, kun avun saaminen kangertelee.
Mielenterveyden häiriöt lisäävät läheistenkin riskiä mielenterveyden haasteisiin.
Syyllisyys iski, kun itsellä oli hauskaa
Henna Ullgren kertoo, että vaikeina jaksoina huonosti voivan läheisen asiat kiilasivat usein omien asioiden edelle.
Vaikka hän kokee olevansa myönteisesti ajatteleva ihminen, mieli alkoi kallistua toivottomuuden puolelle: onko tulevaisuuskin näin synkkä?
Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin mukaan sairastuneista läheisistään huolta kantavien joukossa on paljon myös nuoria ja nuoria aikuisia.
– Monesti heillä on sellaisia ajatuksia, että onko minulla oikeus keskittyä omaan elämään tai ottaa etäisyyttä, FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen sanoo.
Nuorten aikuisten kohdalla huoli läheisestä voi vaikeuttaa keskittymistä ja edistymistä esimerkiksi opiskelussa tai työelämässä. Jatkuva vastuunkanto kaventaa helposti myös sosiaalista elämää ja harrastamista.
Henna Ullgren kertoo tunteneensa syyllisyyttä, kun hänellä itsellään oli ystäviensä kanssa hauskaa.
Hän kuvailee tuntemuksiaan sairauden synkkään vaiheeseen osuneella Helsingin-reissullaan. Samaan aikaan kun hän vietti leppoisaa päivää Suomenlinnassa, hän soimasi itseään. Hän olisi voinut soittaa ja kysyä, miten läheisellä menee, mutta hän ei jaksanut ottaa vastaan mahdollista pahaa oloa.
– Aina kun tuli hiljaisempi hetki, iski syyllisyys. Mietin, että läheinen on todennäköisesti yksin.
Läheisen sairaus on aiheuttanut Henna Ullgrenille myös ärsyyntymistä, vihaa ja surua.
– Nämä tunteet säikäyttivät itseäni tosi paljon. Että miten kehtaan tuntea tällaisia tunteita, kun toisella on niin hankala olla? Sitten tajusin, että tunnen niitä enemmänkin tilannetta ja sairautta kuin henkilöä kohtaan.
Kunpa joku olisi kysynyt, ”miten sinä voit?”
Henna Ullgrenilla on kokemusta vaikeasta masennusjaksosta myös omasta takaa. Kun läheisen ihmisen sairaus paheni, hänen oma toipumisensa oli jo hyvässä vaiheessa. Hän oli tuolloin kuntoutustuella eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jälkikäteen hän arvelee, että oma elämäntilanne ajoi hänet ottamaan niin paljon vastuuta läheisensä tilanteesta. Hän koki, että hänen täytyi jaksaa kantaa vastuuta, sillä hänen aikaansa eivät vieneet opiskelu tai työ. Näin siitäkin huolimatta, että hänen läheisensä lähipiirissä muutkin auttoivat.
FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen sanoo mielenterveysomaisten kokevan, etteivät he saa tarvitsemaansa tukea. Terveyspalveluissa keskitytään vain siihen, joka sairastaa.
Tuen puute tuli esiin esimerkiksi FinFamin hyvinvointikyselyssä joitakin vuosia sitten. Valtaosa vastaajista koki, että sairastuneen ihmisen hoitotaho ei ollut huomioinut lainkaan tai oli huomioinut korkeintaan heikosti omaisen jaksamisen.
Henna Ullgren kertoo videolla siitä, miten häneen on terveydenhuollossa suhtauduttu sairastuneen läheisen roolissa.
Myös Henna Ullgren kokee, että hän on läheisen roolissa jäänyt terveydenhuollossa täysin huomiotta.
– Minulta ei kysytty missään vaiheessa, miten minä jaksan. Olisin todellakin tarvinnut sitä, että joku olisi kysynyt, miten sinulla menee tai miten jaksat tilanteen kanssa, Henna Ullgren sanoo.
Ullgren toivoo, että joku olisi antanut vaikkapa esitteen tai ohjannut nettisivuille, joilta löytyy tietoa läheisille suunnatusta tuesta.
Vertaistukiryhmästä löytyi samankaltaisia kokemuksia
Kaikkein vaikeimmassa vaiheessa Henna Ullgren ei itse hahmottanut, kuinka stressaavaksi hänen omakin elämänsä oli ajautunut.
Vasta kun läheisen masennus ja ahdistuneisuus alkoivat pitkän vaiheen jälkeen välillä helpottaa, Ullgren havahtui miettimään, miten ihmeessä hän itse oli kaiken keskellä selvinnyt.
– Rupesin tajuamaan, että jos tämä jatkuu, en tule jaksamaan näillä vastuilla yhtään pidempään, Henna Ullgren sanoo.
Hän kokee saaneensa valtavasti apua FinFami-järjestön keskusteluavusta ja vertaistukiryhmästä, joista hän lopulta kuuli sotealalla työskentelevältä ystävältään. Samankaltaisia tilanteita kokeneiden ihmisten on helppo ymmärtää toistensa kokemuksia.
Vertaistukiryhmässä hän on voinut jakaa huolten lisäksi ilonaiheita – vaikkapa ilon siitä, että puolitoista vuotta sitten hän pääsi opiskelemaan toimintaterapeutiksi.
Henna Ullgrenin oli vedettävä rajoja auttamiselle oman selviytymisensä vuoksi. He päättivät läheisen kanssa yhdessä, että läheiselle piti hakea lisää ammattiapua. Henna Ullgren on iloinen siitä, että oikeanlaista apua järjestyi.
Henna Ullgrenin omassa jaksamisessa tärkeänä apuna on ollut myös ystäviä ja perheenjäseniä. Kolmea lemmikkiään, Ainia, Elliä ja Iisaa, hän kutsuu terapiakissoiksi.
– Pelkästään siitä, kun ne tulevat kehräämään viereen, saa niin paljon lohtua, Henna Ullgren sanoo.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
