Ikävuodet ovat jo painaneet inarilaisen Harald Helanderin, 92, kumaraan, mutta taisteluista hän ei ole vielä luopunut.
Lauantaina Helander meloi parikymmenen kilometrin matkan ja kutsui mukaan muitakin, jotta edes joku kuulisi hänen huutonsa Inarijärven puolesta.
– Inarijärveä on alettu pitää rahanlähteenä, joten päätin vielä vanhana miehenä taistella järven puolesta.
Helander on pitkän linjan luonnonsuojelija, joka koki ympäristöherätyksen Ylä-Lapin metsähakkuiden myötä 1980-luvulla. Rakennusalan diplomi-insinööri työskenteli tuolloin ulkomailla ja luki sanomalehti Lapin Kansasta viimeisten erämaiden hakkuista.
– Kun ei ollut muuta mahdollisuutta, niin lopetin työt Indonesiassa ja muutin metsätontille Lappiin. Piti tehdä jotain, ei siinä auttanut muuta.
Helander sai kansainvälisen lehdistön kiinnostumaan Lapin luonnon uhista, kun Suomessa oli hyvin vaikea saada asioita kuuluviin.
– Puhun useaa kieltä. Niin minä menin Saksaan, pidin esitelmiä ja olin myöskin Englannissa ja Ranskassa. Sain artikkeleita Der Spiegeliin, Die Zeitiin, Frankfurter Allgemeineen ja niin edelleen, hän listaa.
Helanderin aktivismin yksi seuraus oli hänen lempinimensä ”Harald Hirmuinen” 1970-luvulla alkunsa saaneen sarjakuvan mukaan.
– Kun minä puolustin metsäerämaita, niin nämä suuremmat metsätahot antoivat minulle sen nimen.
Kanssataistelijaksi Harald sai paikallisen koululaisen
Inarijärvellä pitkän linjan luonnonsuojelijan rinnalla meloi Inari Liisanantti, 14, joka asuu Inarin Nellimissä. Helander kertoo vaikuttuneensa nuoresta, joka puolustaa kiihkeästi erämaista Inarijärveä.
– Silloin päätin, että tuossa voisi olla kanssataistelija. Kirjoitin hänelle ja heti tuli vastaus, että hän on mukana. Ajattele, mitä merkitsee, kun tulee nuori tyttö rinnalle. Se on aivan ihmeellinen asia.
Inarijärvellä Helander on melonut 1950-luvulta saakka, ja hän on huolestunut suunnitelmista hakata ja rakentaa erämaisen Inarijärven rantoja.
– Inarijärvi on nyt uhattuna, kun se halutaan mökittää ja rakentaa vaikka minkälaisia luksushotelleja. Eihän se sovi erämaajärveen. On pakko tarttua toimeen, Helander sanoo.
Helanderin mielestä Inarijärveä ei voi ajatella rahasampona.
– Se on niin kallisarvoinen juttu. Se on ainutlaatuinen maailmassa luonnoltaan ja historialtaan. Minä en voi muuta kuin tapella sen puolesta.
Tärkeintä on saada suuri yleisö omalle puolelle
Helander esittelee itsensä intohimoiseksi luonnonsuojelijaksi, jolle Inarijärvi on pyhä paikka. Hän antaa nuorille kiitosta siitä, että he ovat nousseet kapinaan luonnon puolesta. Kaikista nykyisistä toimintatavoista hän ei kuitenkaan pidä.
– Esimerkiksi on aivan hullu teko värjätä eduskunnan pylväät. Se herättää vain pahaa mieltä eikä liikenteen pysäyttäminenkään tuo mitään. On vaikutettava niin, että ihmiset ymmärtävät ja ovat sinun puolellasi, eikä päinvastoin, Helander ohjeistaa.
Häntä ei kaduta muutto Lappiin ja luontoaktivistiksi ryhtyminen vuosikymmeniä sitten.
– Ei ollut muuta mahdollisuutta. Olen yrittänyt näyttää esimerkkiä, kuinka voi elää luonnon kanssa eikä tuhota sitä, ja elää vähän vaatimattomammin.
Periksi Helander ei ole ikinä antanut eikä aio antaa.
– Minä tappelen. Se on luonteeni. Voin vain kannustaa nuoria, koska tulevaisuus on heidän ja vaaranäkymät ovat hurjat.
