Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Aarne Rautiaisen suvun mökkirannan kivillä on ohut kerros töhnää. Sitä Rautiainen ei muista lapsuudestaan. Muistikuvissa myös vesi oli kirkkaampaa.
Äänekoskella sijaitseva Iso-Jurvo on eräänlainen helmi: karu, syvä ja kirkas.
Järvi on monella mittarilla hyvinvoiva, mutta Rautiainen pelkää suunnan olevan huonompaan. Suuri syy on väri.
Suomen järvet ovat tummempia kuin ennen. Sillä voi olla vakavia vaikutuksia, joihin on vasta alettu havahtua.
Rehevöityneille huonot pisteet
Tilastoissa joka viidennellä järvellä menee huonommin kuin toivotaan. Ekologisen tilan luokitus kuvaa, paljonko ihminen on järven elämää häirinnyt.
Mitä lähempänä oletettua luonnontilaa, sitä parempi. Arviossa huomioidaan muun muassa pohjaeliöt, kasvit, kalat ja joukko kemiallisia mittareita.
Huonoja pisteitä saavat vesistöt voivat olla rehevöityneitä ja lähes umpeen kasvaneita, sinileväisiä ja lajikirjoltaan yksipuolisia.
Herkimpiä ovat pienet järvet, joissa pienemmät muutokset riittävät heiluttamaan tasapainoa.
Katso hakukoneesta, miten sinulle tutut järvet voivat. Ekologisen tilan lisäksi koneessa on tietoja fosforikuormituksesta, sameudesta ja levistä kielivästä lehtivihreästä. Kaikkein pienimmistä järvistä ei ole tietoja. Osasta pieniä järviä mittauksia on tehty vain vähän, mikä voi vaikuttaa tuloksiin.
Ihminen sotkee vesistöjä
Vesistöjen tila riippuu siitä, mitä niitä ympäröivällä maalla tehdään. Huonoimmassa kunnossa vedet ovat pääsääntöisesti siellä, missä on eniten ihmisiä, peltoja ja talousmetsiä.
Vesiin valuu irtoavaa ainesta ja ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, jotka ruokkivat leviä ja kasveja ja sotkevat järven tasapainoa. Rehevöityminen heikentää ekologisen tilan luokitusta.
Kuormitusta voidaan vähentää esimerkiksi levittämällä lannoitteet pelloille oikeaan aikaan ja jättämällä suojavyöhykkeitä, mutta maatalous on edelleen ylivoimaisesti suurin kuormittaja.
Lisäksi Suomen kartta on täynnä sinistä viivaa: turpeiseen maahan on kaivettu ojia paljon yli miljoona kilometriä, kun maata on kuivattu metsänkasvatusta varten.
Siitä on ollut vesiin paljon enemmän haittaa kuin aikanaan kuviteltiin, kertoo Lupa- ja valvontavirastossa vesien tilaa seuraava johtava asiantuntija Antti Kanninen.
Harvinaisen kirkkaan Iso-Jurvon rannalla mökkeilevä Aarne Rautiainen haluaa toimia jo nyt ennen kuin vesistö pääsee huonoon kuntoon:
Vaatii tekoja, ettei vesistön tila heikkene
Kannisen mukaan hyväkään ekologisen tilan arvosana ei takaa järvelle huoletonta tulevaisuutta.
Kun ilmasto muuttuu, tulee muun muassa sateisia ja lumettomia talvia. Se lisää ravinteiden huuhtoutumista.
Järvet eivät voi luokitusten perusteella merkittävästi paremmin kuin aiemmin 2000-luvulla, mutta eivät huonomminkaan. Kannisen mukaan sitäkin voidaan pitää ilmastonmuutoksen keskellä jonkinlaisena voittona.
Se, että vesistöjen tilanne ei entisestään heikkene, vaatii toimia, hän sanoo. Paljon huonommin menee joilla ja rannikoilla. Melkein joka toinen joki ei voi hyvin, ja lähes kaikki rannikkovedet jäävät tavoitetilasta.
Tummuminen on uhka, joka ei näy mittareissa
Toinen uhka on vähemmän tunnettu, ja se huolettaa myös Iso-Jurvon rannoilla. Suomen järvet ovat selvästi tummempia nyt kuin 1990-luvulla.
Ilmiöön ollaan tutkimuspiirien ulkopuolella vasta havahtumassa, sanoo tutkija Satu Estlander Helsingin yliopistosta. Estlander on jo vuosien ajan tutkinut järvivesien muuttumista ruskeaksi.
Tummumista tapahtuu hänen mukaansa koko pohjoisella pallonpuoliskolla.
Iso-Jurvonkin pinnalta näki 1970-luvulla yli viiden metrin syvyyteen, mutta 2010-luvulle tultaessa alle neljään. Mittauskäyrät vahvistavat värin tummuneen samalla.
Muutos ei ole raju, ja ravinteitakin valuu veteen vähemmän kuin moneen muuhun vesistöön. Sen ekologinen tila saa parhaan arvosanan.
Nykyinen ekologisen tilan luokitus ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä se ei huomioi tummumista tai sen vaikutuksia.
Ne voivat olla vakavia.
Elintärkeä valo ei pääse syvyyksiin, ja osa eliöistä ei pärjää uusissa olosuhteissa. Yksi muutos johtaa herkästi toisiin. Ääritapauksissa pohjasta loppuu happi.
Tiivistetysti: monimuotoisuus vähenee, ja siihen meillä ei välttämättä ole Estlanderin mukaan varaa.
– Sillä voi olla aika arvaamattomia seurauksia, kun aletaan hävittää eliölajeja.
Videolta voit katsoa, miten seudulla koko ikänsä asuneet 87-vuotias Oiva Kauppinen ja 73-vuotias Silvo Hämäläinen muistelevat vesien kirkkautta.
Tummumista ei osata estää, sanoo tutkija
Iso-Jurvoon vettä pulppuaa luultavasti pohjan lähteistä, ja kirkkaassa vedessä pienikin tummuminen huomataan.
Suuri osa Suomen vesistöistä on luonnostaan tummia, turvemaiden lampia. Tutkijan mukaan ei voida silti ajatella, että niiden värin syveneminen ei haittaisi.
Estlanderin mukaan niissä olosuhteet ovat monelle lajille jo valmiiksi hankalat, joten tummuminen voikin olla ratkaiseva kuolinisku.
– Vaikka sitä ei silmällä huomaisi, voi olla, että juuri se on se syy, miksi laji lakkaa pärjäämästä.
Tummuus tulee hajoavasta kuolleesta kasvillisuudesta eli humuksesta, jota on valumavesissä liuenneena tai hiukkasina.
Tummuus ei suoraan tarkoita sameutta, Estlander huomauttaa. Hän käyttää esimerkkinä teekuppia. Samentavat hiukkaset voidaan suodattaa tavalla tai toisella pois, teepussin tuomaa väriä ei.
Siksi tummumiseen ei auta keinot, joilla esimerkiksi typpi- ja fosforikuormaa pysäytetään.
Tiedetään, että ojituksen takia humusta valuu turvemailta enemmän. Estlanderin mukaan olisikin syytä punnita, millaisia hyötyjä ja haittoja ojan kunnostamisella on.
Kokonaisuudessaan tummumista ei hänen mukaansa osata nykyisin estää, sillä ojitettuja suo- ja metsämaita on niin paljon, ettei niiden vaikutuksia voida realistisesti pysäyttää.
Estlander pitää tärkeänä sitä, että ratkaisuja etsitään, sillä aiemmin ilmiötä ei ole huomioitu hänen mukaansa lainkaan.
Mökkijärvellä toivotaan parasta
Iso-Jurvolla toimiin on jo ryhdytty omin voimin. Tavoitteena on, että myös järven tulevaisuus olisi kirkas ja eloisa.
Sitä varten kourallinen paikallisia laittoi kolme vuotta sitten pystyyn Jurvon seudun vesiensuojeluyhdistyksen.
– Huoli oli kytenyt jo pitkään, sanoo Rautiainen, joka toimii yhdistyksen puheenjohtajana.
Viime vuonna yhdistys teetti valuma-alueelle putkipadon, joka hidastaa tulvavesiä ja nappaa lietettä. Ely-keskuksella on ollut seudulla omia hankkeita, ja ojiin on upotettu myös puunrankoja suodattimiksi.
Niillä hillitään ainakin ravinnekuormitusta. Epävarmaa on, paljonko ne tepsivät väriin.
Rautiainen aikoo kuitenkin yrittää. Hän on varautunut siihen, että pitkällä aikavälillä tapahtuneen tummumisen korjaaminen vie kauan.
– Tässä pestään nyt jälkipyykkiä aiemmilta vuosikymmeniltä.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
