Kalle on oireillut väkivaltaisesti liki koko elämänsä ajan. Nyt 10-vuotias poika on viettänyt viimeiset kaksi vuotta erityislapsiin perehtyneessä lastensuojelulaitoksessa.
Huostaanoton aikana Kallesta on tehty lastensuojelu- ja rikosilmoituksia ja hänet on viety kaksi kertaa pakkohoitoon psykiatriselle osastolle aggressiivisen kohtauksen vuoksi.
Kiinnipitotilanteita on jopa useita kertoja viikossa. Kalle on myös erotettu koulusta muutamaksi viikoksi.
– Näin isoja ongelmia meillä ei ollut silloin, kun Kalle oli kotona.
Näin kertoo Kallen äiti Mirja. Molempien nimet on muutettu, sillä juttu käsittelee Kallen terveystietoja.
Kallella on vuosia aiemmin diagnosoitu uhmakkuushäiriö. Käytöksessä on ollut Mirjan mukaan viitteitä myös esimerkiksi autismiin tai ADHD:hen eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön, mutta tarkempia tutkimuksia niiden suhteen ei ole tehty.
– Syyksi ilmoitettiin, että lapsi ei ole tutkittavassa kunnossa, koska oireilu on niin vahvaa. Kallen omaehtoisuus ja aggressiivisuus teki yhteistyöstä hoitavan tahon kanssa vaikeaa.
Kallen väkivaltainen käytös alkoi jo alle kaksivuotiaana, ja nelivuotiaana hän pääsi vuoden kestäneeseen Theraplay-terapiaan. Kouluun mennessä ongelmat lisääntyivät: opettajat eivät saaneet lasta tekemään tehtäviä tai toimimaan koulun sääntöjen mukaan.
Seurasi koulun tekemiä lastensuojeluilmoituksia ja niiden seurauksena lastensuojelu aloitti perheessä tukitoimena perhetyön.
Lopulta 8-vuotias Kalle sijoitettiin kiireellisesti: ratkaisu, joka tuli Mirjalle täytenä yllätyksenä.
Sijoituksen syyt olivat lapsen psyykkinen terveydentila ja väkivaltaisuus.
Kallen oireilu on vain pahentunut laitosaikana, Mirja sanoo.
Näin on, vaikka Kallella on lääkitys ja häntä hoitavat ympäri vuorokauden nepsy-lapsiin perehtyneet ammattilaiset.
– Hänet on huostaanotettu hallinto-oikeuden päätöksellä, jossa lukee perusteena, että lapsen pitäisi kuntoutua laitoksessa. Kun sitä ei ole tapahtunut, huostaanotolla ei kaiken järjen mukaan ole enää perusteita.
Ongelmat koulunkäynnissä tai psyykkinen oireilu eivät voi olla ainoita syitä huostaanotolle.
Silti erikoissairaanhoito ja koulut tekevät sijoitustilauksia. Ne siis vaativat, että oireileva lapsi on otettava huostaan, ennen kuin tälle tarjotaan esimerkiksi psykiatrista apua.
Näin kertoo hyvinvointialueyhtiö Hyvilin erikoisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
Erikoissairaanhoidon tekemät sijoitustilaukset tulivat ilmi jo vuonna 2018 Kuntaliiton kyselyssä sosiaalityöntekijöille.
Huostaanottovaatimuksen perusteena on yleensä lapsen olosuhteiden vakiinnuttaminen, jota ilman terapeuttiseen työskentelyyn ei voida lähteä.
– Huostaanottoja ei tehdä koskaan minkään tahon pyynnöstä. Terveydenhuollossa annettava hoito lapselle ja vanhemmalle on aina ensisijaista sijaishuoltoon verrattuna. Se on määritelty myös laissa.
Lastensuojelu hoitaa nyt terveyspalveluiden tehtäviä
THL:n kehittämispäällikkö Laura Ylirukan mukaan jopa 70 prosenttia sijoitetuista lapsista saa mielenterveyshäiriödiagnoosin lapsuusaikana, kun vertailuryhmässä luku on 18 prosenttia. Lukuun sisältyvät myös neuropsykiatrisen (nepsy) diagnoosin, kuten ADHD:n, saaneet lapset.
Puustinen-Korhosen mukaan tämä näkyy käytännössä lastensuojelussa niin, että sijaishuolto sijaistaa nyt puuttuvia terveyspalveluja, erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä neuropsykiatrista kuntoutusta.
Nepsy-lapsia ja mielenterveydellisistä ongelmista kärsiviä lapsia siis huostaanotetaan, koska se nähdään ainoana keinona auttaa näitä lapsia.
Eemil on kertonut pelkäävänsä laitoksen isompia lapsia.
Elina
Osalla lapsista psyykkiset ongelmat ja siihen liittyvä oireilu johtuvat kodin huonoista olosuhteista.
Sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin kertoneet, että on entistä enemmän perheitä, joista ei löydy mitään vikaa, mutta silti lapsi huostaanotetaan, Puustinen-Korhonen sanoo.
– Se on väärin. Näin toimitaan siksi, että koulun tuki ja erikoissairaanhoidon ovet ovat sulkeutuneet lapselta, jolloin viimeiseksi keinoksi jää huostaanotto.
Myös THL:n Yliruka tunnistaa ongelman, että psyykkisesti oireilevia lapsia huostaanotetaan, kun muualta ei saa tarvittavaa apua.
THL:llä ei ole tutkimustietoa siitä, miten paljon tällaista tapahtuu. Tilanne on kuitenkin heikentynyt sen jälkeen, kun osastohoitoa vähennettiin lasten psykiatrisella puolella.
– Nykyään vaikeastikin psyykkisesti oireilevat lapset päätyvät lastensuojelun asiakkaaksi ja sijoitettavaksi kodin ulkopuolelle useammin kuin aiemmin.
Eemilin oireilu on vain pahentunut
Eemil, 12, sijoitettiin kiireellisesti kaksi vuotta sitten samankaltaisten ongelmien vuoksi kuin Kalle.
Koulunkäynti ei sujunut ja poika oli väkivaltainen opettajia ja koulukavereita kohtaan, äiti Elina kertoo. Molempien nimet on muutettu, koska juttu käsittelee Eemilin terveystietoja.
Eemilille on diagnosoitu ADHD, Touretten oireyhtymä sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet. Hän ajautuu helposti riitoihin muiden lasten kanssa ja on joutunut kiusatuksi koulussa.
Elokuussa 2021 Eemilille tuli jälleen uusi opettaja, jonka kanssa poika ei tullut lainkaan toimeen. Kun vaikeudet koulussa lisääntyivät, opettaja teki Eemilistä useita lastensuojeluilmoituksia.
Saman vuoden lokakuussa perheelle aloitettiin intensiivinen perhetyö, jonka aikana perhetyöntekijät kävivät perheen luona kahdeksana päivänä kahden viikon ajan.
Kokemus tuntui äärettömän stressaavalta, Elina kertoo.
– Minusta tuntui, että työntekijät etsimällä etsivät huonoja puolia minusta ja tavastani toimia vanhempana, jotta saisivat Eemilin huostaanotettua.
Myöhemmin samassa kuussa Elina oli odottamassa perhetyöntekijöitä saapuvaksi kotikäynnille, kun hänen puhelimensa soi. Sosiaalityöntekijä soitti ja kertoi, että Eemil on sijoitettu kiireellisesti ja hänet viedään lastensuojelulaitokseen.
Myös Eemilin oireilu on pahentunut sijoituksen myötä.
– Eemil on kertonut pelkäävänsä laitoksen isompia lapsia. Väkivaltaisuus koulussa on lisääntynyt ja kiinnipitoja joudutaan tekemään enemmän kuin aiemmin. Kouluun on jouduttu kutsumaan jopa poliisit rauhoittamaan Eemil, Elina kertoo.
Lapsia huostaanotetaan, koska palveluita ei ole
Iso osa huostaanotoista voitaisiin Aila Puustinen-Korhosen mukaan välttää sillä, että lasten ja perheiden ongelmiin tartuttaisiin varhaisessa vaiheessa ja heille tarjottaisiin apua terveydenhuollosta sekä tukea koulunkäyntiin.
– On väärin, että lapsia huostaanotetaan jonkun muun palvelun puuttumisen vuoksi.
Myös Mirja ja Elina ajattelevat, että huostaanotolta olisi vältytty, jos heidän lapsensa olisivat saaneet alusta saakka riittävän tuen kouluun sekä kunnollista apua terveydenhuollosta.
He kokevat, että huostaanottoihin päädyttiin, koska poikien oireilun katsottiin olevan kotiolojen syytä.
– Sosiaalityöntekijät eivät usko, kun kerron, että meillä ei ole Kallen kanssa ongelmia, kun hän on kotilomilla. Ei ollut silloinkaan, kun hän asui kotona, vaan ongelmat olivat koulumaailmassa, Mirja sanoo.
Mietin, miksi hyvistä perheistä huostaanotetaan lapsia, kun samaan aikaan lapsia palautetaan perheisiin, joissa heidät tapetaan.
Mirja
Tällä hetkellä sijaishuollon kustannukset hyvinvointialueille ovat vuosittain yli miljardi euroa.
Erityisen kallista on Kallen ja Eemilin kaltaisten lasten hoito, joilla on paljon erityisen tuen tarpeita. Yhden tällaisen lapsen hoito maksaa jopa satoja euroja vuorokaudessa.
Yksi iso ongelma erityistarpeisten lasten sijoituksissa laitoksiin on Puustinen-Korhosen mukaan se, että laitoshoidon vaikuttavuudesta ei ole tutkimustietoa.
– Emme tiedä, mitä näiden lasten ongelmille käy sijaishuollossa, mutta on viitteitä siitä, että ne voivat pahentua.
Tuhottu lapsuus
Mirja kokee, että yhteiskunta on pettänyt heidät. Että Kallen lapsuus on tuhottu.
– Mietin, miksi hyvistä perheistä huostaanotetaan lapsia, kun samaan aikaan lapsia palautetaan perheisiin, joissa heidät tapetaan.
Huostaanoton pitäisi aina olla väliaikainen ratkaisu ja lapsen palautuminen kotiin päämäärä, jota kohti perhe työskentelee yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Näin ei ole tapahtunut Mirjan ja Kallen tapauksessa. Mirja on hakenut huostaanoton purkua joulukuussa. Vastausta lastensuojelusta ei ole vielä kuulunut.
– Kun Kalle siirrettiin toiselle paikkakunnalle, sosiaalityöntekijät eivät enää olleet kiinnostuneet perheemme tilanteen selvittämisestä.
Eemilin äiti Elina myöntää, että arki vaikeasti oireilevan lapsen kanssa oli ajoittain hyvin raskasta ja omat voimavarat olivat koetuksella.
Eemilin väkivaltainen käytös ja aggressiivisuus vähenivät viime kesänä. Silloin hän ei käynyt koulua ja vietti joka toisen viikon kotona.
– En väitä olevani täydellinen. Mutta tiedän, että lapsellani olisi paljon parempi olla kotona kuin laitoksessa.
Yle on tutustunut Kallen ja Eemilin terveystietoihin sekä lukuisiin heitä koskeviin lastensuojelun ja muiden viranomaisten dokumentteihin.
Korjaus 26.2. 13:08: Jutussa väitettiin aiemmin virheellisesti, että perhetyötä tekivät sosiaalityöntekijät. Juttuun korjattu, että perhetyötä tekivät perhetyöntekijät.
