Kotona tehtävien DNA-testien yleistyminen vaikuttaa jo siittiöiden lahjoitushalukkuuteen.
Ilmiö on huomattu Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS), jossa tuskaillaan useita vuosia kestäneen lahjasolupulan kanssa. Yle uutisoi TAYSin vaikeasta jonotilanteesta viimeksi heinäkuussa.
Etenkin lahjasiittiöiden riittävyydessä on ollut pitkään maanlaajuisia ongelmia.
Julkisuudessa esillä olleet esimerkkitapaukset ja ympäri maailman laajentunut DNA-testauksen mahdollisuus ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa siihen, halutaanko siittiöitä luovuttaa.
Näin arvioi osastonylilääkäri Katja Ahinko TAYSin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta.
Lääkäri vetoaa vanhempiin
Lapsella, joka saa alkunsa hedelmöityshoidolla, on hedelmöityshoitolain mukaan 18 vuotta täytettyään mahdollisuus halutessaan saada selville sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys.
– Nyt luovuttaja ei ole enää samalla tavalla suojassa sitä tiettyä aikaa. Se ei toki kaikkia haittaa, mutta osalle se on iso kysymys, Ahinko sanoo.
TAYSissa ohjeistetaan sekä lahjasolujen vastaanottajia että luovuttajia siten, että nämä eivät lähettäisi tietojaan maailmanlaajuisiin DNA-tietokantoihin. Asia käydään tarkasti läpi jo lahjasoluneuvonnassa.
Sitä Ahinko ei osaa sanoa, kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse. Hän kuitenkin tietää, että sitä tapahtuu.
Ahingon mielestä lahjoittajan henkilöllisyyttä ei pidä lähteä selvittämään omin päin, vaikka uteliaisuutta siihen olisikin.
Ahinko pitää menettelyä lapsen oikeuksien vastaisena.
– Vanhemmat ovat edesvastuuttomia, jos he tekevät näin. Se on lapsen oikeus, joka on laissa määrätty. Mielestäni sitä pitäisi kunnioittaa.
Siittiöjono jopa kaksi vuotta
Julkisella puolella lahjasoluhoitoja tehdään viidessä yliopistollisessa sairaalassa.
Hoitojonot ovat pitkiä, ja siittiöistä on valtava pula koko maassa. Hankalin tilanne on Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) alueella, jossa siittiöitä saattaa joutua odottamaan pahimmillaan jopa kaksi vuotta.
Siittiöiden lahjoittajien vähäinen määrä ja epäsuhta suhteessa kysyntään ovat tärkeimmät syyt pitkään jonotustilanteeseen, OYSista kerrotaan Ylelle.
Turun yliopistollisessa sairaalassa (TYKS) jonot ovat selvästi muuta maata lyhyemmät.
– Meillä on suuri tarve ja toive uusista luovuttajista, mutta odotusaika ei ole venynyt yhtä pitkäksi kuin isommissa yksiköissä. Koko julkisen puolen lahjasoluhoitojen aloittamista on leimannut epätasapaino palveluvalikoiman kasvattamisen ja resursoinnin välillä, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Rauni Klami TYKSistä sanoo.
Helsingissä HUSisssa puolestaan jonotusaika ensikäynnille on noin 9–15 kuukautta, jonka jälkeen siittiöitä täytyy odottaa vielä kahdesta kolmeen kuukautta. Munasoluja joutuu odottamaan kauemmin.
Alla olevasta grafiikasta näet, millaiset jonot eri yliopistosairaaloissa on. Mukana ei ole HUSin lukuja, sillä HUS käyttää erilaista tilastointitapaa kuin muut sairaalat.
Kuopion yliopistollisesta sairaalasta (KYS) arvioidaan, että yksi lahjoittajapulan taustalla vaikuttava tekijä saattaa olla nimenomaan yleistynyt DNA-testaus.
Myös julkisuudessa esiin tulleet tapaukset, joissa ennen nykyistä hedelmöityshoitolakia saman luovuttajan siittiöillä on hedelmöitetty kymmeniä potilaita, ovat saattaneet lisätä ennakkoluuloja lahjoittamista kohtaan.
Kuopiosta kerrotaan, että sairaalan lahjasoluneuvonnassa käsitellään DNA-testien eettistä näkökulmaa lapsen etu huomioiden. Lisäksi luovuttajaehdokkaiden kanssa käydään läpi nykyistä lainsäädäntöä, jonka mukaan samoilla sukusoluilla voidaan auttaa korkeintaan viittä perhettä.
Itsellisiä naisia enemmän kuin koskaan aikaisemmin
Ennakkoluulot, julkisuudessa liikkuvat tiedot tai ylipäätään lahjoitushalukkuus eivät yksinään selitä siittiöpulaa.
Kyse ei ole Katja Ahingon mukaan siitä, etteikö kiinnostuneita lahjoittajia olisi. Tarvetta on yksinkertaisesti niin paljon enemmän kuin sopivia lahjoittajia on mahdollista löytää.
– Suurin syy lahjasiittiöiden valtavaan tarpeeseen ovat edelleen itselliset naiset, sanoo Ahinko.
Samaa sanotaan myös muista yliopistosairaaloista. Suomessa lasta haluavat naiset ja miehet eivät tällä hetkellä kohtaa.
– Naisten on hankala löytää sopivaa puolisoa, ja miehet lykkäävät perheellistymistä, kun riittävää ymmärrystä naisen hedelmällisyydestä ei ole, Ahinko sanoo.
TAYSissa lahjasiittiöistä ylivoimaisesti suurin osa, noin 90 prosenttia menee tällä hetkellä itsellisille naisille ja naispareille. Lahjasiittiöiden tarvitsijoista vain kymmenisen prosenttia on heteropareja.
Jokaisen lahjoittajaksi haluavan on läpäistävä terveystarkastus. Kriteerit ovat tiukat, ja erilaisia perinnöllisiä sairauksia voi olla tuhansia.
Lahjoittajiksi haluavista vain noin 30–40 prosenttia läpäisee lopulta seulan. Arvion tekeminen siitä, sopiiko joku lahjoittajaksi, ei Ahingon mukaan ole aina yksinkertaista.
– Valitettavasti suurin syy mahdollisen lahjoittajan hylkäämiselle löytyy useimmiten siemennesteestä.
Isompi korvaus, lahjasoluja ulkomailta
Sairaalat miettivät nyt kuumeisesti keinoja luovuttajapulan ratkaisemiseksi.
Yksi mahdollisuus on, että siittiöiden luovuttamisesta maksettaisiin hieman isompi korvaus, Ahinko pohtii.
Nykyinen rahallinen korvaus on hänen mielestään lahjoittajan näkemään vaivaan suhteutettuna varsin maltillinen.
– Luulen, että sillä voisi olla vaikutusta, jos korvauksia hiukan nostettaisiin.
Yliopistosairaalat käyttävät tällä hetkellä lahjasoluhoidoissa vain kotimaista alkuperää olevia sukusoluja.
Yksityisillä klinikoilla on Suomessa käytössä myös ulkomaalaisia lahjasiittiöitä.
TAYSissa ja TYKSissä oli molemmissa käytössä tanskalaisia siittiöitä ennen kuin julkisen puolen hoidot keskeytyivät muutamaksi vuodeksi.
Pitäisikö myös julkisen puolen hoidoissa ottaa käyttöön ulkomaalaista alkuperää olevia siittiöitä?
Kysymys jakaa vahvasti mielipiteitä, kertoo Ahinko.
– Mutta on se asia, jota meidän täytyy vakavasti miettiä, jos tämä siittiöpula jatkuu.
