Oravikosken kylällä Leppävirralla jököttää iso jääkauden aikainen siirtolohkare.
Vähintään 10 000 vuotta vanha lohkare on saanut olla rauhassa kylän laidalla metsän keskellä tähän saakka. Nyt kiven kohtalo on vaarassa, koska se on jäämässä uuden moottoritien alle.
Kiveä ei ole huomioitu tien suunnitteluvaiheessa. Väyläviraston mukaan yli miljoona kiloa painavan lohkareen säilyttäminen voisi olla mahdollista vielä pienillä tiesuunnitelman muutoksilla.
Yli kuusi metriä korkea ja läpimitaltaan 10-metrinen kivi on komea ilmestys hakkuuaukean keskellä.
Siirtolohkare yllätti jopa Väyläviraston projektipäällikkö Jarmo Niskasen.
– Puuston keskeltä kiveä ei ollut huomattu. Se on valtavan komea ilmestys.
Leppävirtalainen luontoharrastaja Anssi Toivanen on huolissaan kiven kohtalosta.
– On sääli, että ihminen tulee ja jyrää ja muuttaa luontoa.
Toivanen on ryhtynyt keräämään tietoja, olisiko muinainen lohkare vielä mahdollista säilyttää. Kiven kohtalo on herättänyt vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Oravikosken ja Paukarlahden Facebook-ryhmissä osa ihmisistä kommentoi kiven säilyttämisen puolesta, mutta osalle kivellä ei kommenttien perusteella tunnu olevan erityistä merkitystä.
Pohjois-Savon suurimpia siirtolohkareita
Luonnossa löytyy edelleen paljon siirtolohkareita, joista ei ole rekisteröityä tietoa.
Toivasen mukaan Oravikosken kivestä ei ole mainintaa paikkakunnan historiateoksissa tai nimiarkisto.fi-sivustolla, johon on kerätty kaikki paikannimet. Kivi ei myöskään kuulu suojeltuihin luonnonmuistomerkkeihin.
Paikalliset asukkaat kutsuvat lohkaretta Isokiveksi. Sen luona lapset ovat käyneet leikkimässä ja joku kertoi vanhempien puhuneen, että kivi on ollut uhrikivi. Muita tarinoita Toivanen ei kivestä tiedä.
– Tämä on varmasti Pohjois-Savon suurimpia siirtolohkareita. Oletettavasti kiven ympärillä on kokoonnuttu jo muinaisina aikoina.
Toivasen mukaan tunnetuin alueen jääkauden muovaama siirtolohkare on Kihlakivi Leppävirran Kotalahdessa. Kiveä ja siinä olevia syvennyksiä on käytetty muinaisena uhripaikkana. Kiviin kaiverrettuihin kuppeihin on viety tai uhrattu esimerkiksi ruokaa, leipää, juomaa tai rasvaa haltijoille ja vainajille.
Toinen kansanperinteestä tunnettu lohkare on Annankivi Suonenjoella. Tarinan mukaan kivi on saanut nimensä metsään eksyneestä Anna-nimisestä tytöstä.
Ainutlaatuinen kiipeilykivi
Kuopiolaiset Jussi Pekkanen ja Sami Romppainen ovat käyneet kalliokiipeilemässä siirtolohkareella viime kesästä lähtien.
He pitävät kiveä ainutlaatuisena.
Jääkauden muovaaman siirtolohkareen muoto soveltuu hyvin boulderointiin, kertoo Pekkanen.
– Tänä kesänä alkoi metsä häviämään ympärillä. Minua harmittaa, että tällainen luontokohde häviää.
Siirtolohkareet kiinnostavat kalliokiipeilijöitä laajasti.
Romppainen kertoo esimerkkinä Loviisan Lappnorin kylässä sijaitsevasta Burden of Dreams -nimisestä kivestä. Boulderoijat ympäri maailman käyvät siellä.
– Olisi tärkeää arvostaa tällaisia luontokohteita, minkälaisia hyötyjä ja arvoja näillä on ihmisille. Eikö tietä olisi pystytty tekemään vaikka viisikymmentä metriä sivumpaan, Romppainen kysyy.
Kiven koko yllätti Väyläviraston
Väyläviraston projektipäällikkö Jarmo Niskanen on yllättynyt siirtolohkareen isosta koosta. Kiveä ei ollut huomioitu tielinjauksen suunnitteluvaiheessa. Se ei ollut näkynyt maastokartoissa mitenkään erityisen isona kivenä.
Niskanen näki kiven luonnossa vasta hiljattain.
– Kyllä on ihan valtavan hieno lohkare. Me pyrimme siihen, että se saataisiin säilytettyä myös tuleville sukupolville nähtävyytenä.
Niskanen arvioi lohkareen olevan 300 kuutiota ja painoa sillä on 1,1 miljoona kiloa, joten siirtää sitä ei voida.
Alustavien karttatarkastelun ja mittausten perusteella lohkare jää moottoritien ja rampin välialueelle.
Niskasen mukaan vielä on täysi mahdollisuus säätää suunnitelmia haltuunotetun tiealueen puitteissa. Hän aikoo mitata kiven tarkan sijainnin ja viedä tiedoksi suunnitteluaineistoon ja rakkaan.
– Kivi on ollut paljon kauemmin kuin kukaan meistä, ehkä meidän pitää antaa sille mahdollisuus. Valaistuna se olisi todella hieno monumentti.
Niskanen lupaa, että Väylävirasto tekee kaiken sen eteen, että suunnittelulla löydetään ratkaisu säilyttää kivi, satavarmaa se ei kuitenkaan vielä ole.



