Ensimmäinen vuosikymmen on jättänyt jälkensä tuhatvuotiseen taideprojektiin. Lähitulevaisuudessa se saattaa jäädä aurinkovoimaloiden ympäröimäksi.
Pieni punainen tupa keskellä pöytyäläistä peltomaisemaa on pahasti ränsistynyt. Kattotiiliä on irtoillut, ullakon ikkuna on säpäleinä, ulko-ovi retkottaa auki ja viereisen piharakennuksen katto on jo uhkaavasti notkollaan.
Kyseessä on käsitteellinen ympäristötaideteos Khronoksen talo, joka on nyt kymmenen vuotta tallentanut ajan kulkua.
Raumalaisen Lönnströmin taidemuseon projektissa taiteilijaryhmä IC-98 hankki vuonna 2016 autiotalon, dokumentoi sen tarkasti ja aitasi tilukset suojaan ihmisiltä.
Rakennuksen lahjoituksena saanut Pöytyän kunta sitoutui säilyttämään sen koskemattomana, mutta virallista suojelupäätöstä tyypilliselle 1920-luvun maatilamiljöölle ei herunut.
Kun ihminen suljetaan ulos, saavat aika ja luonto vapaasti ottaa vallan.
Taiteilijaryhmän takana ovat Patrik Söderlund ja Visa Suonpää.
Suonpään mukaan turkulaiskaksikon työskentely liittyy usein ihmisen jälkeiseen aikaan, posthumanismiin. Haluun siirtyä ihmiskeskeisyydestä kohti monilajisemman yhteiselon ymmärrystä.
– Ihminen ei oikein pysty käsittämään sellaista tilaa tai paikkaa, johon hänellä ei ole oikeutusta. Voiko tällainen tila olla ylipäätään mahdollinen?
Kaikkea ei tarvitse tietää
Yhdessä taiteilijaparinsa kanssa Suonpää käy vuosittain katsomassa, kuinka mytologian ajan jumala on kohdellut Khronoksen taloa. Kymmenen vuotta on ihmiselle pitkä aika, mutta nykytaideprojektin aikajänne on vähintään tuhat vuotta.
Visa Suonpää havainnoi luonnonprosessien edenneen kymmenessä vuodessa.
1980-luvulla maatila jäi kesäasumukseksi, ja tuolloin pihapiiriin istutettiin muun muassa pihtakuusta ja douglaskuusta. Esimerkiksi hopeapajut ovat antaneet niille jo hieman periksi.
Alla oleva kuvapari näyttää, ettei kymmenen vuotta ole tuonut taloon kovin suuria muutoksia.
Ikkunoista näkee vähän siitä, mitä päärakennuksen sisällä on tapahtunut, mutta suurelta osin se on arvailujen varassa.
Taiteilijakaksikko on joskus leikitellyt ajatuksella lennättää drooni sen sisälle, mutta se sotisi koko hankkeen ideaa vastaan.
– On hyvä harrastaa itsekuria. Ei meidän tarvitse kaikkea tietää, on kiva jättää mielikuvituksellekin tilaa, naurahtaa Suonpää.
Vihreä siirtymä ei täysin vakuuta
Aitauksen ulkopuolella muutos voi lähivuosina olla huomattavasti ripeämpää ja näkyvämpää.
Ilmatar oy on suunnitellut Khronoksen taloa ympäröiville pelloille aurinkovoimapuistoa. Hankkeella on jo rakennusluvat, mutta rakentaminen ei ainakaan vielä ole alkanut.
Suonpään mukaan tieto oli jossain määrin yllättävä, sillä kaksikko on teoksissaan sivunnut myös vihreää siirtymää. Suonpää suhtautuu kehitykseen osin varauksella.
– Tuntuu, että vihreässä siirtymässä ei niinkään keskustella kulutuksen purkamisesta tai keinoista torjua ilmastonmuutosta.
Usein kehityksen nopeus yllättää. Kymmenen vuotta sitten tuskin kukaan osasi ennustaa nykyistä datakeskus-buumia.
– Pahin skenaario on, että vihreästä tuuli- tai aurinkovoimasta saatava lisäenergia menee datakeskusten käyttöön. Kukaan ei ehkä ajatellut, että näin lopulta käy.
Suonpää odottaa mielenkiinnolla, miten tulevaisuus muovaa Khronoksen talon miljöötä – ja koko maailmaa.
– Seuraavat kymmenen vuotta ovat ihmiskunnallekin kriittistä aikaa. Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, meillä ei ole hirveästi aikaa tehdä todellisia ratkaisuja.
