Turun yliopiston robottijärjestelmät pääsevät nyt ensimmäistä kertaa kenttäkokeisiin vesistötutkimuksessa.
Kuusamon Oulankajoen Jäkälämutkassa testataan huipputeknologiaa, joka kerää tietoa jokiympäristön muutoksista ennennäkemättömällä tarkkuudella ja nopeudella.
Maisemassa pyörii erikoinen näky: laserkeilaavia drooneja leijuu ilmassa, itsestäänajavat veneet liikkuvat joessa ja maassa kulkevat robotit kartoittavat ympäristöä.
Kyseessä ovat Turun yliopiston ja Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskus FGI:n yhteiset kenttätyöt, jotka yhdistävät huipputeknologian ja pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen.
Turun yliopiston robottijärjestelmät pääsevät nyt ensimmäistä kertaa kenttäkokeisiin vesistötutkimuksessa.
Kokeiden tavoitteena on testata uusia tekoäly- ja autonomiaratkaisuja, joiden avulla robotit voivat toimia itsenäisesti haastavissa ympäristöissä myös ilman satelliittipaikannusta.
Täällä kartoitetaan muuttuvaa jokiympäristöä ja virtausolosuhteita sekä sedimentin kulkeutumista, tutkijatohtori Linnea Blåfield kertoo.
– Näillä eri laitteilla on erilaisia sensoreita kiinni, ja jokainen mittaa vähän erilaista asiaa tai eri aallonpituudella tai eri tarkkuudella, Blåfield selittää.
Päivän työ muutamissa minuuteissa
Uuden teknologian tehokkuus on vaikuttavaa verrattuna perinteisiin menetelmiin.
Sensorilaitteiden sijaintitarkkuus on parantunut merkittävästi, ja aineiston kerääminen on huomattavasti nopeampaa kuin aiemmin.
– Ennen saattoi yhden virtaamapoikkeaman mittaamiseen mennä päivä vanhoilla laitteilla, mutta näillä uusilla laitteilla ei siihen mene kuin muutama minuutti, niin saadaan se sama tieto, Blåfield toteaa.
Jäkälämutkassa käynnissä olevat kokeet edustavat merkittävää askelta eteenpäin vesistötutkimuksessa.
Ne yhdistävät huipputeknologian, tekoälyn ja perinteisen kenttätyön tavalla, joka tarjoaa aiempaa tarkempaa ja kattavampaa tietoa jokiympäristöjen tilasta ja muutoksista – tietoa, jota tarvitaan yhä kiireellisemmin ilmastonmuutoksen edetessä.
Miksi juuri Oulankajoki?
Oulankajoki on tutkimuskohteena poikkeuksellisen arvokas, sillä alue sijaitsee kriittisellä vaihettumisvyöhykkeellä.
Alueen eteläpuolella jokiympäristöt ovat sateen tai sateen ja lumen yhteisvaikutuksen kontrolloimia, kun taas pohjoisempana lumen sulaminen hallitsee virtavesiä. Tämä tarkoittaa kahden eri elinympäristön tai biotoopin välistä raja-aluetta.
Blåfieldin mukaan Oulankajoella päästään suoraan käsiksi jokiympäristön muutokseen juuri siksi, että alue sijaitsee vaihettumisvyöhykkeellä.
– Tämä on lähes luonnontilainen paikka ja tällaisia paikkoja on maailmanlaajuisestikin todella vähän, missä pystytään näitä näin luonnontilaisessa ympäristössä tarkastelemaan.
Tekoäly apuna, mutta ihminen yhä välttämätön
Mittauksissa käytettävät laitteet hyödyntävät tekoälyä liikkuessaan lähes itsenäisesti haastavassa jokiympäristössä.
Blåfield kuitenkin muistuttaa, että teknologia ei ole vielä täysin autonominen.
– Kyllä nuo laitteet aika paljon älyä hyödyntävät, mutta ovat vielä sen verran tyhmiä, että ihmisen täytyy olla niitä täällä vahtimassa.
